MIKSI naisella ei ole pitkää parisuhdetta takanaan vielä 35 v?

On valinnut ihmisiä ympärilleen, jotka ovat vain satuttaneet häntä tai ei yksinkertaisesti halua seurustella?

Siksi, kun se oikea löytyi vasta 36-vuotiaana.

Oisko vaan "hieman" hankala luonne? Ei perinteinen nainen muuten voi pärjätä paremmin miesten maailmassa olemalla nimenomaan sinkku ja omillaan..

Siskoni on jo yli 40-vuotias ja hänellä ei ole yhtään, edes parin kuukauden pituista, seurustelusuhdetta takanaan. 

Ja nyt alkaa olemaan jo siinä iässä ettei tuohon elämään enää oikein varmaan mies enää sovikaan, niin pinttynyt omiin tapoihinsa. 

Siskoni on pikkuisen pelkuri; teki kyllä joskus treffi-ilmoituksenkin nettiin mutta kun tuli yhteydenottoja, ei uskaltanut lähteä treffeille. Jos tapaa jossain muualla mielenkiintoisen miehen, saattaa käydä vaikka toisen kerran sen kanssa treffeillä mutta sitten onkin jo vikaa käsivarsissa tai nenän käyryydessä tms. oikeasti pikkujuttua. 

Ei siis yksinkertaisesti uskalla heittäytyä siihen että luottaisi toiseen ihmiseen. 

Muuten on aika ok tyyppinä. 

Miksi pitäisi olla pitkässä parisuhteessa? En ymmärrä miksi se on jokin oletusarvoinen normi. Yleensä olen onnettomampi parisuhteessa kuin yksin, joten miksi olisin ennemmin onneton?

Ap ehdottaa: jos yhtä yhteistä nimittäjää etsisi, niin voisiko syynä olla liika kriittisyys? Taustalla oleva syy voi olla ihmisillä eri, mutta voisiko syy olla se, että aina jossain on jotain vikaa?

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 13:38"]

Miksi pitäisi olla pitkässä parisuhteessa? En ymmärrä miksi se on jokin oletusarvoinen normi. Yleensä olen onnettomampi parisuhteessa kuin yksin, joten miksi olisin ennemmin onneton?

[/quote]

Ei pidäkään olla. Parempi olla yksin yksin kuin yksin kaksin. Mutta yleensä ihmiset sitä haluavat. Tämäkin nainen on kyllä seurustellut paljon, eli miksi ihminen seurustelee ellei etsi miestä?

ap

Vaihtoehtoja: Hän pelkää sitoutumista, hän ei halua sitoutua, hänellä on käynyt vain huono tuuri, hänen miesmakunsa on huono, hän ei edes halua parisuhdetta jollei löydä sitä juuri sopivaa.

Tuntemassani henkilössä "syynä" on supersosiaalisuus, eli aika menee lähinnä kavereiden kanssa siellä, täällä ja tuolla pörrätessä. Luonteeltaan on välillä myös neuroottinen prinsessa, mutta en tiedä mikä osuus sillä on suhteiden kariutumisessa. Suhteen loppuessa aloittaa uuden melko nopeasti, joten ehkä hän kokee että joku nyt vain on oltava? Vientiä kyllä riittää, sillä hän on fiksu ja nätti.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 13:44"]

Tuntemassani henkilössä "syynä" on supersosiaalisuus, eli aika menee lähinnä kavereiden kanssa siellä, täällä ja tuolla pörrätessä.

[/quote]

Tarkennan, että kuluttaa aikaa tosi paljon kavereidensa kanssa vaikka olisi samalla hetkellä parisuhteessa.

Ruma tai epäluotettava ämmä se nainen.

määrittele pitkä parisuhde? 2v., 3v., 5v., 10v.? Ihmisillä on eri käsityksiä suhteen kestosta, intensiteetistä jne. On sitten sellaisiakin, jolla on sarjassa ollut esim. 5x 3v. suhde. Niin ettei ole sinkkuna ollut ollenkaan, vaan aika lennossa vaihtanut mistä parin kolmen vuoden välein. Sellainen on mielestäni arvaluttavampaa, kuin se että ollut sinkkuna koko ajan.

No mä olen 32v ja pisin suhde ollut 3v. Suhteet on tavanneet loppua siihen, että mies sanoo "Kyllä mä susta tykkään, mutta... (en tarpeeksi)". Eli on osoittautunut että tulevaisuuden suunnitelmat on erilaiset tavalla tai toisella. Itse olen kyllä aina toivonut pitkää parisuhdetta, mutta ei vaan ole löytynyt. Suhteiden välissä olen ollut pitkiä aikoja (vuosia) yksin, ennen kuin seuraava mukava mies on tullut vastaan. Ja tämmöisen kotihiiren on kyllä hankalampi törmätä uusiin tuttavuuksiin kuin sosiaalisemman ihmisen. Nettiäkin olen kokeillut seuranhaussa, mutta sekään ei oikein tahdo auttaa. Omasta mielestä kriteerini eivät ole liian tiukat, etsin ihan tavallista miestä.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 13:38"]Miksi pitäisi olla pitkässä parisuhteessa? En ymmärrä miksi se on jokin oletusarvoinen normi. Yleensä olen onnettomampi parisuhteessa kuin yksin, joten miksi olisin ennemmin onneton?

[/quote]

Taitaa se olla sellainen yleinen ajatus, että vanhapiika on vähän kummajainen.

Ihmisellä kuitenkin pariutumisvietti.

Vähän niin kuin peräkammarin vanhatpojat, yäks

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 14:18"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 13:38"]Miksi pitäisi olla pitkässä parisuhteessa? En ymmärrä miksi se on jokin oletusarvoinen normi. Yleensä olen onnettomampi parisuhteessa kuin yksin, joten miksi olisin ennemmin onneton?

[/quote]

Taitaa se olla sellainen yleinen ajatus, että vanhapiika on vähän kummajainen.

Ihmisellä kuitenkin pariutumisvietti.

Vähän niin kuin peräkammarin vanhatpojat, yäks

[/quote]

Sekin, että valtavirrasta poikkeavaa pitää yäks kummajaisena, on viettikäyttäytymistä. Toisilla vietit ohjaavat käyttäytymistä enemmän kuin toisilla, viettien voimakkuus ei ole vakio kaikkien lajin yksilöiden kesken.

Jos ei vain ole löytänyt "sitä oikeaa" eli sellaista miestä, kenen kanssa natsaisi ihan oikeasti, niin minkäs teet. Ei siihen tarvita sen kummempaa syytä.

Mulla on parikin tuttua, jotka molemmat ovat erittäin hyvännäköisiä, hyvin koulutettuja, fiksuja ja hauskoja naisia. Kumpikin 35-v., eikä kummallakaan ole paria vuotta pidempää suhdetta. Näissä tapauksissa kyökkipsykologi syyttäisi huonoa isäsuhdetta. Molemmilla on nimittäin poikkeuksellisen huono isä suhde, tai ei käytännössä suhdetta isään ollenkaan. Molemmilla on ollut aika paljonkin suhteita, mutta lyhyitä. Usein sivustakatsoja on saanut ihmetellä, mitä nämä naiset, jotka päällisin puolin näyttävät ihan itseään kunnioittavilta ja kelpo saaliiltakin, tekevät ko. luuserimiesten kanssa. Mm. sarjapettäjiä ja väkivaltaisia tapauksia. Molemmat ovat sitten päätyneet kasvattamaan yksin melko lyhyen suhteen seurauksena syntyneen lapsen. 

Ja näiden lisäksi on sitten tietysti taas noin miljoona muuta, erilaista tarinaa.

Eivät vain ole löytäneet sitä oikeaa vielä. Fiksu ihminen ei roiku edes kahta vuotta suhteessa, jonka ei usko kestävän loppuelämää. Eikö se ole oudompaa, että seurustelee vaikka 7 vuotta jonkun kanssa ja sitten eroaa? Miten kesti niin kauan tajuta, ettei siitä suhteesta mitään pysyvää tule? No ehkä, jos itse on ollut täysin rakastunut ja toinen ei, mutta fiksu kyllä tajuaa senkin yleensä. Siispä useat lyhyet suhteet vain tarkoittavat, että kokeiltu on yhteensopivuutta ja se on huonoksi todettu, joten on siirrytty elämässä eteenpäin. Turha sitä olisi roikkua epätyydyttävässä suhteessa ihan sen vuoksi, ettei vain jää yksin.

Kaikille naisille ei kelpaa se lähikapakan sääliö. Mukavaa, että sinä löysit puolisosi. :)

Jotkut ei vaan tapaa onnekkaasti heti teini-iässä sitä oikeaa eivätkä tyydy ihan kivaan tyyppiin. Toisia on satutettu niin pahasti, ettei uskalla päästää ketään lähelleen. Kolmas on saanut kotoaan huonon parisuhdemallin, eikä usko kestävään rakkauteen ja miettiin, että miksi edes yrittää. Neljännellä on käynyt vain huono tuuri, viides on kurottanut koko elämänsä miesten suhteen liian korkealle. Kuudes ei ehkä - niin sekopäiseltä kuin se kuulostaaki - halua parisuhdetta, vaan viihtyy yksin ja ystäviensä kanssa.

Niin tai näin, ihmisarvion, oman tai toisen, määrittely parisuhteen kautta on varsin surullista. Varsinkin, kun edes kaikki "onnelliset" suhteet eivät todellakaan pohjaudu rakkaudelle, vaan yksinäisyydenpelolle, rahalle, valtasuhteille tai mille lie. Sinkku ei välttämättä ole yksinäinen, eikä yksinäinen kummajainen.