Minua ei ole koskaan jätetty

En minä niitä miehiä egobuustin takia jätä, vaan en ole ollut parisuhteeseen, olen ottanut asian puheeksi, tilanne ei ole muuttunut -> mies mäkeen. Komeuskaan ei auta miestä jos sänkytaidot on 0 tai älyä ei ole päässä sen vertaa että saisi kunnollisen keskustelun aikaiseksi.

Ap

En siis ole ollut tyytyväinen parisuhteeseen.

Ap

Ei minuakaan, en ole koskaan seurustellut

Minut on jätetty 17 vuotiaana koska olin liian kunnollinen naapurintyttö vanhemmalle poikaystävälleni. Elämäntilanteet olivat erilaiset.

Ei jättäminen tai jättämättömyys tarkoita että kyse olisi luonteesta tai huonommuudesta.

Minulla päinvastoin. Olen 35-vuotias mies, ja minut on aina jätetty. En ole koskaan päättänyt parisuhdetta tai edes tapailusuhdetta. Ei ole ollut mitään tarvetta. Aina olen ollut tosi tyytyväinen suhteisiini ja vähintäänkin halunnut uteliaana seurata, kuinka se kehittyy.

Yhden naisen kanssa meillä oli samanlainen historia. Siinä hän sitten totesi, että jos ei eletä loppuelämää yhdessä, jommankumman putki menee poikki. Ja hänen putkensahan se katkesi.

Mikäköhän siinä on, että toiset kokevat suhteessa olon hirveän luontevaksi ja antoisaksi, ja toiset kriiseilevät ja karkaavat pois? Ymmärrän, ettei yhteensopimattoman kumppanin kanssa halua olla, mutta itselläni on ainakin ollut niin, että ryhdyn suhteeseen vain sopivan kanssa, ja siitä pidän kiinni. Mielestäni olen itse asiassa erittäin vaativa, enkä luovu sinkkuudesta kenen tahansa vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Minut on jätetty 17 vuotiaana koska olin liian kunnollinen naapurintyttö vanhemmalle poikaystävälleni. Elämäntilanteet olivat erilaiset.

Ei jättäminen tai jättämättömyys tarkoita että kyse olisi luonteesta tai huonommuudesta.

Totta toki tuokin. Omassa lähipiirissä vaan on paljon naisia, jotka on aina jätetty ja silti yrittävät roikkua eksissään epätoivon vimmalla. Mietin millaisena pidetään naista joka ei ole tällainen ja uskaltaa hyvin olla sinkkunakin, muttei sellaisena kauaa pysy kun seuraava hyvä mies osoittaa kiinnostustaan.

Ap

Useimmat miehet jättävät vain siinä tapauksessa, että on uusi katseltu valmiiksi. Aina eivät silloinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut on jätetty 17 vuotiaana koska olin liian kunnollinen naapurintyttö vanhemmalle poikaystävälleni. Elämäntilanteet olivat erilaiset.

Ei jättäminen tai jättämättömyys tarkoita että kyse olisi luonteesta tai huonommuudesta.

Totta toki tuokin. Omassa lähipiirissä vaan on paljon naisia, jotka on aina jätetty ja silti yrittävät roikkua eksissään epätoivon vimmalla. Mietin millaisena pidetään naista joka ei ole tällainen ja uskaltaa hyvin olla sinkkunakin, muttei sellaisena kauaa pysy kun seuraava hyvä mies osoittaa kiinnostustaan.

Ap

Sitoutumiskammoisena todennäköisesti.

Aloittaja on ihan kuin eräs kaverini, ikä vain heittää parilla vuodella. Tämä on nyt toista kertaa menossa naimisiin, jännä nähdä, kestääkö. Mutta jos ero tulee niin hän on se jättäjä ja löytää entistä komeamman ja parempituloisen tuossa tuokiossa. Itse en ikinä edes uskaltaisi lähestyä sellaisia miehiä mitä hänellä aina on, tulisi aivan jäätävä alemmuuskompleksi, mutta ei kaverini koe mitään sellaisia ollenkaan.

Eikä hän edes ole kauneusihanteiden mukaisesti arvioiden mikään kaunis, vaan reippaasti ylipainoinen ja huonoihoinen, lyhyt tukka, ei meikkaa, pukeutuu käytännöllisesti jne. Silti ei vaan ole ikinä yksin eikä tule jätetyksi.

Jotkut vaan on tuollaisia, että saa kenet tahansa ja niin pitkäksi aikaa kuin itse haluaa.

Aha. Minä taas olen kaunis nainen enkä ainakaan ylipainoinen (älystä ja luonteesta et sinäkään puhunut). Ensirakkauteni jätti minut kun en yli vuoden pussailun jälkeen ollut vieläkään valmis seksiin (14 v). Sen jälkeen on suhteet olleet joko noita fwb-tasoisia, joissa unelmat ja arvot eivät ole alkuunkaan kohdanneet. En sanoisi niissä kummankaan osapuolen jättäneen vaikka itse olen ollut se, joka on ensin kyllästynyt lopullisesti. Vakavampia suhteita on ollut todellisuudessa sitten yksi ja senkin sian otin takaisin. Onko luonteeni kultaa vai olimmekin vain rakastuneita kun mies jaksoi odottaa?

Kommenttia viestiin 5, ap?

Vierailija kirjoitti:

Minulla päinvastoin. Olen 35-vuotias mies, ja minut on aina jätetty. En ole koskaan päättänyt parisuhdetta tai edes tapailusuhdetta. Ei ole ollut mitään tarvetta. Aina olen ollut tosi tyytyväinen suhteisiini ja vähintäänkin halunnut uteliaana seurata, kuinka se kehittyy.

Yhden naisen kanssa meillä oli samanlainen historia. Siinä hän sitten totesi, että jos ei eletä loppuelämää yhdessä, jommankumman putki menee poikki. Ja hänen putkensahan se katkesi.

Mikäköhän siinä on, että toiset kokevat suhteessa olon hirveän luontevaksi ja antoisaksi, ja toiset kriiseilevät ja karkaavat pois? Ymmärrän, ettei yhteensopimattoman kumppanin kanssa halua olla, mutta itselläni on ainakin ollut niin, että ryhdyn suhteeseen vain sopivan kanssa, ja siitä pidän kiinni. Mielestäni olen itse asiassa erittäin vaativa, enkä luovu sinkkuudesta kenen tahansa vuoksi.

Esititkin pahan kysymyksen, miksi jotkut vain ovat parisuhdeihmisiä ja toiset ei. Uskon että itselläni ainakin vaikuttaa vahvasti omat kokemukset lapsuudesta, vanhempien suhde rakoili pahasti, koti oli välillä kuin sotatanner. Päätin että oma suhteeni ei saa ikinä mrnnä siihen pisteeseen. Ja tässä päätöksessä olen pysymyt. Ehkä ne, joilla on voimakkaampi vietti ryhtyä ja pysyä parisuhteessa on ollut huomattavasti positiivisempi parisuhdemalli kotona ja vaikka vanhemmat olisivatkin eronneet, on riidat hoidettu poissa lasten läheltä?

Ap

Up

"Kultainen" luonteesi...

Se on varmaan se sädekehä, jota jaksat

kiillottaa.

Häikäisee miehet niin, etteivät voi vastustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla päinvastoin. Olen 35-vuotias mies, ja minut on aina jätetty. En ole koskaan päättänyt parisuhdetta tai edes tapailusuhdetta. Ei ole ollut mitään tarvetta. Aina olen ollut tosi tyytyväinen suhteisiini ja vähintäänkin halunnut uteliaana seurata, kuinka se kehittyy.

Yhden naisen kanssa meillä oli samanlainen historia. Siinä hän sitten totesi, että jos ei eletä loppuelämää yhdessä, jommankumman putki menee poikki. Ja hänen putkensahan se katkesi.

Mikäköhän siinä on, että toiset kokevat suhteessa olon hirveän luontevaksi ja antoisaksi, ja toiset kriiseilevät ja karkaavat pois? Ymmärrän, ettei yhteensopimattoman kumppanin kanssa halua olla, mutta itselläni on ainakin ollut niin, että ryhdyn suhteeseen vain sopivan kanssa, ja siitä pidän kiinni. Mielestäni olen itse asiassa erittäin vaativa, enkä luovu sinkkuudesta kenen tahansa vuoksi.

Esititkin pahan kysymyksen, miksi jotkut vain ovat parisuhdeihmisiä ja toiset ei. Uskon että itselläni ainakin vaikuttaa vahvasti omat kokemukset lapsuudesta, vanhempien suhde rakoili pahasti, koti oli välillä kuin sotatanner. Päätin että oma suhteeni ei saa ikinä mrnnä siihen pisteeseen. Ja tässä päätöksessä olen pysymyt. Ehkä ne, joilla on voimakkaampi vietti ryhtyä ja pysyä parisuhteessa on ollut huomattavasti positiivisempi parisuhdemalli kotona ja vaikka vanhemmat olisivatkin eronneet, on riidat hoidettu poissa lasten läheltä?

Ap

Minulla on ainakin turvallinen kiintymyssuhdetyyli. Se varmaan auttaa sitoutumaan parisuhteisiin ja myös käsittelemään ristiriitatilanteet myönteisesti parisuhteessa. Rauhallisesti keskustelemalla on aina pärjätty.

Käsittääkseni syynä eroon tai tapailun loppumiseen on yleensä ollut se, että nainen on menettänyt romanttisen ja seksuaalisen kiinnostuksensa. Kaikkien eksieni mielestä on "tosi hyvä tyyppi" kuitenkin.

Minä aina hoidan erot niin että nainen jättää minut, ei tule sitten perään itkemään kun luulee olevansa se voittaja.

Naiset tuntuvat pelkäävän jätetyksi tulemista ja etsivät uuden miehen ennen kuin eroavat. Aloittavat etsimisen kun ovat parisuhteessa ja eroavat vasta kun uusi on löytynyt. Joskus etsintä ja uusien miesten testailu kestää vuosia. Monille naisille se jää päälle ja uudessa parisuhteessa viimeistään vuoden jälkeen aletaan taas etsiä uutta miestä. Koskaan eivät tunnu löytävän oikeaa, mutta vika on miehissä.

Vierailija kirjoitti:

Minä aina hoidan erot niin että nainen jättää minut, ei tule sitten perään itkemään kun luulee olevansa se voittaja.

Olen jopa yrittänyt tätä kerran eikä silti mies jättänyt! Jouduin itse jättämään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä aina hoidan erot niin että nainen jättää minut, ei tule sitten perään itkemään kun luulee olevansa se voittaja.

------

Fiksu nainen huomaa kyllä tuon ja voi olla ihan kiusallaan sinussa kiinni eikä eroa :D