Lue keskustelun säännöt.
Elämä ajokortittomana ainoana lapsena. Järki menee
22.10.2020 |
Käyn mielelläni äidille apteekissa ja kaupassa mutta inhottaa raataa ostoksia bussissa.
En aikoinani ajanut korttia koska tämä on pieni kaupunki ja polkupyörällä pääsi hyvin, nykyään niin huono näkö etenkin pimeällä että en edes uskaltaisi ajokorttia hommata.
En osannut yhtään ajatella tulevaisuutta, sitä että jonain päivänä olen 46 ja joudun ramppaamaan vanhempieni asioilla.
Sekin oli hirveää kun isä oli reissussa ja äiti kaatui myöhään illalla, soitti minulle itkuisena ja hälytin sinne ambulanssin samalla kun itse poljin veren maku suussa kaatosateessa. Yhteen suuntaan 9km. Ja kaaduin hitto vie itsekin kun lehdet luisti tenkaan alla!
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tuollaisessa tilanteessa pitäisi ottaa taksi?
Mikä pakko? Asiat voi hoitaa muutenkin, jos ei vanhemmat itse pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kela-taksilla pääsee hoitamaan asioita, jos tarvitsee. Ei sinun tarvitse kuskaamaan ryhtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä itse hoitaisi yhtään vanhempieni asioita tippaakaan. Jotain hyvää on siinä että vanhemmat olivat ihan persejuoppoja ja täyskahjoja.
Ei olisi varaakaan.
Kyllä yhteiskunta hoitaa heidät kuten hoiti minutkin. Ei vanhemmat minulle mitään antaneet. Olen yhteiskunnan kasvatti.
Ettekö voi tilata netistä painavimmat ruokakassit heille. Maksaahan se toimitus, mutta maksaa auton ylläpitokin. Vai eikö teidän pikkupaikkakunnalla ole tuollaista kotiin toimituspalvelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apteekit ja kaupat toimittaa nykyään kotiovelle.
Varmaan ihan jokaisella paikkakunnalla on kauppa, joka toimittaa ruuat kotiin asti ja samaten apteekki. Näitä on omalla kotipaikkakunnallakin. Jos vanhempasi ovat tarpeeksivanhoja, he saattavat saada taksiseteleitä asioiden hoitamiseen. Lisätietoa löytyy kunnan sivuilta.
Hanki mopo!
Tain skootteri.
Tai paras olis sähköpotkulauta.