Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Minkä ikäisiä lapsesi olivat, kun taas sait omaa aikaa?

Vierailija
27.01.2014 |

Meillä on nyt 3-vuotias ja puolivuotias ja nyt tietysti on paljon tekemistä ja univelkaa. Isommalla on kova uhma ja joka aamu alkaa itkuraivarilla, että mitkä sukkahousut laitetaan ja kuopus syö edelleen 3-5 kertaa yössä. yösyöttöjä en voi vähentää, koska paino laahaa perässä. 

 

Ajattelin vaan, että milloin sinä sait nukkua yösi ja käydä lenkillä tai vaikka rauhassaan haravoida pihan ilman, että kaikki on "omaa aikaa" josta pitää olla niin valtavan kiitollinen. Tai, että elämä " normalisoitui".

 

olen aina tarvinnut paljon omaa aikaa ja fyysistä väsymystäkin rankemmalta tuntuu oman ajan puute.

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
27.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aijjai, muistan tuon ajan. Koeta kestää...

Meillä lapset ovat nyt kohta kolme ja viisi, ja vielä kun muutettiin lähemmäs isovanhempia, niin saadaan omaa aikaa ja yhteistä aikaa, ja aikaa ylipäänsä tuntuu olevan yllin kyllin. Ennen olin vain minä pitämässä huolta lapsista 24/7 ja  mies joka oli aina töissä ja koulussa, ja oltiin niin melko vähsähtäneitä.

 

Nykyään tuntuu, että vihdoin ja viimein elämme ns. normaalia elämää; öisin nukutaan, päivisin ollaan virkeitä, ehditään molemmat harrastaa liikuntaa, olla joskus kaksistaankin (tosin melko harvoin, noin kerran kahdessa kuukaudessa pari tuntia, mutta sekin on luksusta) ja ennen kaikkea saan olla joskus yksin. Se on ihanaa, en edes tajunnut kuinka paljon kaipasin sitä. En tee mitään ihmeellistä, olen vaan ja kuuntelen musiikkia, tai lähden koiran kanssa retkelle. Riittää että saan olla itseni kanssa. Sainhan siis ennenkin, mutta se oli sellaista että katsoin koko ajan kelloa ja ajattelin, että kohta tämä loppuu, nyt täytyy äkkiä nauttia tästä ajasta. Eikä se parin tunnin oma aika vain riittänyt mihinkään, siitä tuli vaan kärttyiseksi.

 

Tsemppiä.

Vierailija
2/6 |
27.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä sama kuin kakkosella, lapset 3 v ja 5 v ja nyt alkaa olla taas elämä normaalia ja omaa aikaa saan aina kuin haluan (tosin nyt usein en enää halua, kun lasten kanssa on niin kivaa, kun olivat vauva ja taapero en suunnilleen muuta halunnutkaan kuin olla rauhassa).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
27.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tänä talvena, ku nuorin on eskarissa. Isommat on 8v ja 11v. Nyt ne pystyy jättämään tunniksi, max pariksi kotiin keskenään.

Vierailija
4/6 |
27.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jaa a, minulla on aina ollut omaa aikaa. Kun on päästänyt isänkin hoitamaan lapsia, on myös sitä omaa aikaa (josta minun ei ole koskaan tarvinnut olla kiitollinen).

Vierailija
5/6 |
27.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla lapset 9 ja 11. Aloitin viime viikolla kalsi kurssia - sitä omaa aikaa. Nyt toiselta murtui varvas ja heti tuli poissaolo... Huoh.

Vierailija
6/6 |
27.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos lapse/illa on molemmat vanhemmat, niin miksei sitä omaa aikaa löydy myös äidille?

 

Taisin lapsen ollessa pari viikkoa vanha raaskia ensimmäistä kertaa lähteä koiran kanssa oikein pitkälle metsäretkelle. Seuraavan kerran vauvan ollessa neljän viikon ikäinen kävin kiertelemässä joulumarkkinat ja kahvittelemassa ystävän kanssa. Nyt vauva on 6 kk ja vapaata saan aina kun vaan ilmoitan, että nyt teen näin ja olen näin kauan poissa.

 

Se on sanottava, että iso hatunnosto yh:lle, kyllä minä ainakin olen tarvinnut ihan vain vaikka sitä, että isä hyssyttelee vauvan takaisin uneen ja minä saan rauhassa lukea kirjaa.