Kysy metsästäjältä

Mistä luulet johtuvan että jotkut nauttivat luonnossa liikkumisesta että tarvitsee tappaa ketään ja sitten on teitä joiden täytyy nauttia luonnosta tappamalla eläimiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oot metsästämässä, päästätkö koirasi irti susialueella ja miltä se tuntuu syöttää omaa koiraansa susilaumalle?

Kun hirvipassissa kuulet jonkun lähestyvän, lasautatko heti pöpelikköön ja löydettyäsi kuolleen maastopyöräilijän, harmitteletko että vasa pääsi karkuun kun aseena ei ollut sarjatuliase?

Jos sorsia ampuessa kaislikossa suhisee, täräytätkö molemmat piiput tyhjiksi, vaikka vieressä on kunnan yleinen uimaranta.

Ookkonää ikinä tappanut metsästystoveriasi tai perheenjäsentäsi putsailemalla ladattua asetta keittiön pöydän äärellä? AInahan ne tyhjiä on :-)

Meillä on paljon susia ja koiria menee jatkuvasti susien suuhun, mielestäni se ei ole kuitenkaan ongelma, aina on otettava tietoinen riski ja jos ollaan susien "kotona" niin miksi marista jos koiran syövät, suden ulvonta on mahtavan kuuloista.

Ampuu sitten hirviä tai lintua niin en ammu hirviä vaan vasaa, sonnia tai lehmää, en sorsaa enkä vesilintus vaan heinäsorsaa, tavia, telkkää jne. Aina on tunnistettava ja yksi panos riittää yhteen eläimeen tai lintuun. Ase on aina tyhjä kun ei pyydetä, joskus on ollut koko päivän tyhjä metsässä kävellessäkin "unohtui ladata", no tärkeintä ei ole ampuminen vaan raikas ulkoilma ja metsässä kävely, hyvät eväät koiran kanssa nuotiolla. Ap

Eikö sitten ois ihan sama vaan jättää ase kotiin?

Ei, kuitenkin metsästän ja omasta mielestäni erittäin eettisesti ja ekologisesti. Jos jonkin eläimen ammun, ammun sen niin ettei se kidu, vaan se on kerralla kuollut ja meillä koko perhe syö mielellään riistaa, lapset katsovat vierestä kun pupua nyljetään ja kun siitä tehdään lihapataa ja hyvää se on, ei ole piesty ja hakattu niinkuin kaupasta ostettua possua tai nautaa. Ampuminen ei ole nautinto eikä pääasia, mutta välillä niinkin tapahtuu. Metsästyksessä on paljon epäkohtia joita en millään tavalla hyväksy ja toivon että asiat parantuisivat. Esim vesilintujen iltalento metsästys, ammutaan pimeässä kaikki mitä näkyy vesilintuina ei toiveitakaan enää että voisin tunnistaa lintuja, siihen pitäisi saada kellonaika jonka jälkeen ei saa ampua.

On tuossa oma logiikkansa ja ymmärrän kyllä että metsästä saatu ravinto on eettisempää kuin tehotuotannon kourissa kärsivät eläimet.

Jotenkin vain tuntuu oudolta näin tavan tallaajasta tappaa metsässä vapaina liikkuvia eläimiä.

Melkein samalta kuin menisin omakotitaloalueelle kyttäämään koska joku ihminen on viemässä roskapussia jätekatokseen ja päästäisin tämän yksilön murheistaan kesken arkipäivän askareitaan.

Ihmiskunnan liikakansoittuessa eettistä lihaa ei ole olemassa kuin harvojen metsäsätäjien ruokapöydissä ja tuotantoeläimet kärsivät huonosta kohtelusta.

Jotenkin vain tuntuu väärältä tappaa niitä eläimiä niiden omassa elinpiirissä, niiden kodeissa, metsissä, järvillä, "villissä" luonnossa.

Ihminen tunkeutuu aina vain pienenevään vapaaseen luontoon ja tappaa sieltä kaiken "riistan", mikä katsotaan vapaasti tapettavaksi.

Ehkä olen erkaantunut luonnosta liian kauas (vaellus ja luonnossa samoilu kyllä ollut harrastuksena vuosikymmenet) ymmärtääkseni metsästyksen hienoutta.

MInä näen sen vain viimeisten vapaiden eläinten turhana tappamisena.

Onko olemassa täysin eettistä kasvisruokaakaan? Ei ole, kyse on kuitenkin vain siitä mitä omalta osaltaan tekee, eikä koko ihmiskunnasta. Myöskin jos metsästää sitä viimeistä vapaata eläintä on pahasti väärässä paikassa, kestävä kannanhoito on todella tärkeä asia ja muutenkin ei saalista oteta, se tilaisuus saada joko tulee tai ei. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mistä luulet johtuvan että jotkut nauttivat luonnossa liikkumisesta että tarvitsee tappaa ketään ja sitten on teitä joiden täytyy nauttia luonnosta tappamalla eläimiä?

En osaa sanoa, koska kuulun molempiin ryhmiin, tosin ampumisesta en saa minkäänlaista nautintoa. Reilusti enemmän vietän aikaa luonnossa ilman asetta, koiran kanssa yön yli retkiä tulee tehtyä todella paljon ja parasta ne ovat, kuusen alla nukkuessa kun keskellä yötä kuulee suden ulvontaa on kuin kotonaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oot metsästämässä, päästätkö koirasi irti susialueella ja miltä se tuntuu syöttää omaa koiraansa susilaumalle?

Kun hirvipassissa kuulet jonkun lähestyvän, lasautatko heti pöpelikköön ja löydettyäsi kuolleen maastopyöräilijän, harmitteletko että vasa pääsi karkuun kun aseena ei ollut sarjatuliase?

Jos sorsia ampuessa kaislikossa suhisee, täräytätkö molemmat piiput tyhjiksi, vaikka vieressä on kunnan yleinen uimaranta.

Ookkonää ikinä tappanut metsästystoveriasi tai perheenjäsentäsi putsailemalla ladattua asetta keittiön pöydän äärellä? AInahan ne tyhjiä on :-)

Meillä on paljon susia ja koiria menee jatkuvasti susien suuhun, mielestäni se ei ole kuitenkaan ongelma, aina on otettava tietoinen riski ja jos ollaan susien "kotona" niin miksi marista jos koiran syövät, suden ulvonta on mahtavan kuuloista.

Ampuu sitten hirviä tai lintua niin en ammu hirviä vaan vasaa, sonnia tai lehmää, en sorsaa enkä vesilintus vaan heinäsorsaa, tavia, telkkää jne. Aina on tunnistettava ja yksi panos riittää yhteen eläimeen tai lintuun. Ase on aina tyhjä kun ei pyydetä, joskus on ollut koko päivän tyhjä metsässä kävellessäkin "unohtui ladata", no tärkeintä ei ole ampuminen vaan raikas ulkoilma ja metsässä kävely, hyvät eväät koiran kanssa nuotiolla. Ap

Eikö sitten ois ihan sama vaan jättää ase kotiin?

Ei, kuitenkin metsästän ja omasta mielestäni erittäin eettisesti ja ekologisesti. Jos jonkin eläimen ammun, ammun sen niin ettei se kidu, vaan se on kerralla kuollut ja meillä koko perhe syö mielellään riistaa, lapset katsovat vierestä kun pupua nyljetään ja kun siitä tehdään lihapataa ja hyvää se on, ei ole piesty ja hakattu niinkuin kaupasta ostettua possua tai nautaa. Ampuminen ei ole nautinto eikä pääasia, mutta välillä niinkin tapahtuu. Metsästyksessä on paljon epäkohtia joita en millään tavalla hyväksy ja toivon että asiat parantuisivat. Esim vesilintujen iltalento metsästys, ammutaan pimeässä kaikki mitä näkyy vesilintuina ei toiveitakaan enää että voisin tunnistaa lintuja, siihen pitäisi saada kellonaika jonka jälkeen ei saa ampua.

On tuossa oma logiikkansa ja ymmärrän kyllä että metsästä saatu ravinto on eettisempää kuin tehotuotannon kourissa kärsivät eläimet.

Jotenkin vain tuntuu oudolta näin tavan tallaajasta tappaa metsässä vapaina liikkuvia eläimiä.

Melkein samalta kuin menisin omakotitaloalueelle kyttäämään koska joku ihminen on viemässä roskapussia jätekatokseen ja päästäisin tämän yksilön murheistaan kesken arkipäivän askareitaan.

Ihmiskunnan liikakansoittuessa eettistä lihaa ei ole olemassa kuin harvojen metsäsätäjien ruokapöydissä ja tuotantoeläimet kärsivät huonosta kohtelusta.

Jotenkin vain tuntuu väärältä tappaa niitä eläimiä niiden omassa elinpiirissä, niiden kodeissa, metsissä, järvillä, "villissä" luonnossa.

Ihminen tunkeutuu aina vain pienenevään vapaaseen luontoon ja tappaa sieltä kaiken "riistan", mikä katsotaan vapaasti tapettavaksi.

Ehkä olen erkaantunut luonnosta liian kauas (vaellus ja luonnossa samoilu kyllä ollut harrastuksena vuosikymmenet) ymmärtääkseni metsästyksen hienoutta.

MInä näen sen vain viimeisten vapaiden eläinten turhana tappamisena.

Onko olemassa täysin eettistä kasvisruokaakaan? Ei ole, kyse on kuitenkin vain siitä mitä omalta osaltaan tekee, eikä koko ihmiskunnasta. Myöskin jos metsästää sitä viimeistä vapaata eläintä on pahasti väärässä paikassa, kestävä kannanhoito on todella tärkeä asia ja muutenkin ei saalista oteta, se tilaisuus saada joko tulee tai ei. Ap

Kun kymmenet metsästäjät ajavat koirien kanssa hirviä kyttäyspaikoille amm uttaviksi tai sadat metsästäjät ajavat yhtä sutta torrakoidensa kanssa metsässä, en kylläkään näe villieläimellä suuriakaan mahdollisuuksia selvitä jahdista.

Miltähän metsästäjistä tuntuisi villieläinten paon sijasta, jos ne tulisvatkin vapaaehtoisesti tapettaviksi.

Hirvet lähestyisivätkin metsästäjiä Gandhin oppien mukaisesti ja metsästäjä saisivat viiltää paikoillaan seisovilta hirviltä kaulan auki.

Tappasivat todennäköisesti ensimmäiset, mutta "kestävän kannanhoidon" tultua täyteen, silittäisivät loppuja turvasta ja sanoisivat, menkäähän takaisin metsään, ensi metsästyskaudella taas tavataan.

Kyllästyisivätköhän tappamiseen kun jäisi kaikki etukäteisvalmistelut, aseiden ostot ja hoidot ja ajojahdin jännitys pois kuvioista ja hommana olisi vain pelkkä tap paminen tapp amisen ilosta?

Onko hirven liha kovin eri makuista kuin naudan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä luulet johtuvan että jotkut nauttivat luonnossa liikkumisesta että tarvitsee tappaa ketään ja sitten on teitä joiden täytyy nauttia luonnosta tappamalla eläimiä?

En osaa sanoa, koska kuulun molempiin ryhmiin, tosin ampumisesta en saa minkäänlaista nautintoa. Reilusti enemmän vietän aikaa luonnossa ilman asetta, koiran kanssa yön yli retkiä tulee tehtyä todella paljon ja parasta ne ovat, kuusen alla nukkuessa kun keskellä yötä kuulee suden ulvontaa on kuin kotonaan. Ap

Et saa ampumisesta mitään nautintoa?????????????

Miksi sinä sitten tap at?

Kuulostat aika oudolta.

Onko kaikki elollinen sinulle ruokaa!?

Pystytkö luomaan minkäänlaista suhdetta eläimeen?

Tätä ei saa sanoa mutta kyllä "metsästyksessä" kalu kovenee ja kassit tyhjenee kimppahuoraan tai omiin käsiin. Homostelua ei myönnetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä luulet johtuvan että jotkut nauttivat luonnossa liikkumisesta että tarvitsee tappaa ketään ja sitten on teitä joiden täytyy nauttia luonnosta tappamalla eläimiä?

En osaa sanoa, koska kuulun molempiin ryhmiin, tosin ampumisesta en saa minkäänlaista nautintoa. Reilusti enemmän vietän aikaa luonnossa ilman asetta, koiran kanssa yön yli retkiä tulee tehtyä todella paljon ja parasta ne ovat, kuusen alla nukkuessa kun keskellä yötä kuulee suden ulvontaa on kuin kotonaan. Ap

Et saa ampumisesta mitään nautintoa?????????????

Miksi sinä sitten tap at?

Kuulostat aika oudolta.

Koska syön lihaa ja elävää eläintä ei saa syödä, lisäksi on helpompi syödä kuollutta, enkä halua syödä kidutettua possua. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oot metsästämässä, päästätkö koirasi irti susialueella ja miltä se tuntuu syöttää omaa koiraansa susilaumalle?

Kun hirvipassissa kuulet jonkun lähestyvän, lasautatko heti pöpelikköön ja löydettyäsi kuolleen maastopyöräilijän, harmitteletko että vasa pääsi karkuun kun aseena ei ollut sarjatuliase?

Jos sorsia ampuessa kaislikossa suhisee, täräytätkö molemmat piiput tyhjiksi, vaikka vieressä on kunnan yleinen uimaranta.

Ookkonää ikinä tappanut metsästystoveriasi tai perheenjäsentäsi putsailemalla ladattua asetta keittiön pöydän äärellä? AInahan ne tyhjiä on :-)

Meillä on paljon susia ja koiria menee jatkuvasti susien suuhun, mielestäni se ei ole kuitenkaan ongelma, aina on otettava tietoinen riski ja jos ollaan susien "kotona" niin miksi marista jos koiran syövät, suden ulvonta on mahtavan kuuloista.

Ampuu sitten hirviä tai lintua niin en ammu hirviä vaan vasaa, sonnia tai lehmää, en sorsaa enkä vesilintus vaan heinäsorsaa, tavia, telkkää jne. Aina on tunnistettava ja yksi panos riittää yhteen eläimeen tai lintuun. Ase on aina tyhjä kun ei pyydetä, joskus on ollut koko päivän tyhjä metsässä kävellessäkin "unohtui ladata", no tärkeintä ei ole ampuminen vaan raikas ulkoilma ja metsässä kävely, hyvät eväät koiran kanssa nuotiolla. Ap

Aivan, aivan, onhan se  eettistä , kun samalla ammut lehmät ja sonnit ja vasatkin, kirjoituksesi mukaan.

Pelkkää tarinointia ap:n juttu. Ei omista edes metsästys aseita.

Tyhjänpäiväinen provo.

Mitä ohjeita antaisit, jos joutuu metsässä susilauman piirittämäksi? Yksittäistä sutta en niinkään pelkäisi. Tietenkin hyvin epätodennäköistä mutta olen lukenut tämmösestä tapauksesta Suomessa. Jos ei ole edes asetta mukana niin miten kannattaisi toimia? Lehdet on pullollaan ohjeita karhun varalta mutta susista ei puhuta mitään. Ainoa ohje, jonka olen koskaan kuullut on, että soita 112! Ja tämä oli jossain radiossa ihan vakavasti annettu, heh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oot metsästämässä, päästätkö koirasi irti susialueella ja miltä se tuntuu syöttää omaa koiraansa susilaumalle?

Kun hirvipassissa kuulet jonkun lähestyvän, lasautatko heti pöpelikköön ja löydettyäsi kuolleen maastopyöräilijän, harmitteletko että vasa pääsi karkuun kun aseena ei ollut sarjatuliase?

Jos sorsia ampuessa kaislikossa suhisee, täräytätkö molemmat piiput tyhjiksi, vaikka vieressä on kunnan yleinen uimaranta.

Ookkonää ikinä tappanut metsästystoveriasi tai perheenjäsentäsi putsailemalla ladattua asetta keittiön pöydän äärellä? AInahan ne tyhjiä on :-)

Meillä on paljon susia ja koiria menee jatkuvasti susien suuhun, mielestäni se ei ole kuitenkaan ongelma, aina on otettava tietoinen riski ja jos ollaan susien "kotona" niin miksi marista jos koiran syövät, suden ulvonta on mahtavan kuuloista.

Ampuu sitten hirviä tai lintua niin en ammu hirviä vaan vasaa, sonnia tai lehmää, en sorsaa enkä vesilintus vaan heinäsorsaa, tavia, telkkää jne. Aina on tunnistettava ja yksi panos riittää yhteen eläimeen tai lintuun. Ase on aina tyhjä kun ei pyydetä, joskus on ollut koko päivän tyhjä metsässä kävellessäkin "unohtui ladata", no tärkeintä ei ole ampuminen vaan raikas ulkoilma ja metsässä kävely, hyvät eväät koiran kanssa nuotiolla. Ap

Eikö sitten ois ihan sama vaan jättää ase kotiin?

Ei, kuitenkin metsästän ja omasta mielestäni erittäin eettisesti ja ekologisesti. Jos jonkin eläimen ammun, ammun sen niin ettei se kidu, vaan se on kerralla kuollut ja meillä koko perhe syö mielellään riistaa, lapset katsovat vierestä kun pupua nyljetään ja kun siitä tehdään lihapataa ja hyvää se on, ei ole piesty ja hakattu niinkuin kaupasta ostettua possua tai nautaa. Ampuminen ei ole nautinto eikä pääasia, mutta välillä niinkin tapahtuu. Metsästyksessä on paljon epäkohtia joita en millään tavalla hyväksy ja toivon että asiat parantuisivat. Esim vesilintujen iltalento metsästys, ammutaan pimeässä kaikki mitä näkyy vesilintuina ei toiveitakaan enää että voisin tunnistaa lintuja, siihen pitäisi saada kellonaika jonka jälkeen ei saa ampua.

On tuossa oma logiikkansa ja ymmärrän kyllä että metsästä saatu ravinto on eettisempää kuin tehotuotannon kourissa kärsivät eläimet.

Jotenkin vain tuntuu oudolta näin tavan tallaajasta tappaa metsässä vapaina liikkuvia eläimiä.

Melkein samalta kuin menisin omakotitaloalueelle kyttäämään koska joku ihminen on viemässä roskapussia jätekatokseen ja päästäisin tämän yksilön murheistaan kesken arkipäivän askareitaan.

Ihmiskunnan liikakansoittuessa eettistä lihaa ei ole olemassa kuin harvojen metsäsätäjien ruokapöydissä ja tuotantoeläimet kärsivät huonosta kohtelusta.

Jotenkin vain tuntuu väärältä tappaa niitä eläimiä niiden omassa elinpiirissä, niiden kodeissa, metsissä, järvillä, "villissä" luonnossa.

Ihminen tunkeutuu aina vain pienenevään vapaaseen luontoon ja tappaa sieltä kaiken "riistan", mikä katsotaan vapaasti tapettavaksi.

Ehkä olen erkaantunut luonnosta liian kauas (vaellus ja luonnossa samoilu kyllä ollut harrastuksena vuosikymmenet) ymmärtääkseni metsästyksen hienoutta.

MInä näen sen vain viimeisten vapaiden eläinten turhana tappamisena.

Onko olemassa täysin eettistä kasvisruokaakaan? Ei ole, kyse on kuitenkin vain siitä mitä omalta osaltaan tekee, eikä koko ihmiskunnasta. Myöskin jos metsästää sitä viimeistä vapaata eläintä on pahasti väärässä paikassa, kestävä kannanhoito on todella tärkeä asia ja muutenkin ei saalista oteta, se tilaisuus saada joko tulee tai ei. Ap

Kun kymmenet metsästäjät ajavat koirien kanssa hirviä kyttäyspaikoille amm uttaviksi tai sadat metsästäjät ajavat yhtä sutta torrakoidensa kanssa metsässä, en kylläkään näe villieläimellä suuriakaan mahdollisuuksia selvitä jahdista.

Miltähän metsästäjistä tuntuisi villieläinten paon sijasta, jos ne tulisvatkin vapaaehtoisesti tapettaviksi.

Hirvet lähestyisivätkin metsästäjiä Gandhin oppien mukaisesti ja metsästäjä saisivat viiltää paikoillaan seisovilta hirviltä kaulan auki.

Tappasivat todennäköisesti ensimmäiset, mutta "kestävän kannanhoidon" tultua täyteen, silittäisivät loppuja turvasta ja sanoisivat, menkäähän takaisin metsään, ensi metsästyskaudella taas tavataan.

Kyllästyisivätköhän tappamiseen kun jäisi kaikki etukäteisvalmistelut, aseiden ostot ja hoidot ja ajojahdin jännitys pois kuvioista ja hommana olisi vain pelkkä tap paminen tapp amisen ilosta?

Tiedän paljon metsästäjiä, mutta kenenkään en tiedä saavansa mielihyvää tappamisesta, kyllä hirvimetsälle lähdetään saadakseen hirviä ja lihaa perheen ruokapöytään, eikä siksi että saa tappaa eläimen tai ampua, päinvastoin monelle se ampuminen on jopa vastenmielistä, mutta jos syö lihaa niin eläin on ensin tapettava. Tietysti hirviä pyydetään myös valtion talkoolaisena pitämällä hirvikanta kurissa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä luulet johtuvan että jotkut nauttivat luonnossa liikkumisesta että tarvitsee tappaa ketään ja sitten on teitä joiden täytyy nauttia luonnosta tappamalla eläimiä?

En osaa sanoa, koska kuulun molempiin ryhmiin, tosin ampumisesta en saa minkäänlaista nautintoa. Reilusti enemmän vietän aikaa luonnossa ilman asetta, koiran kanssa yön yli retkiä tulee tehtyä todella paljon ja parasta ne ovat, kuusen alla nukkuessa kun keskellä yötä kuulee suden ulvontaa on kuin kotonaan. Ap

Et saa ampumisesta mitään nautintoa?????????????

Miksi sinä sitten tap at?

Kuulostat aika oudolta.

Koska syön lihaa ja elävää eläintä ei saa syödä, lisäksi on helpompi syödä kuollutta, enkä halua syödä kidutettua possua. Ap

Ok. ymmärrän.

Ole kuitenkin loppuun saakka oman tiesi kulkija, äläkä liity mihinkään jengeihin harjoittamaan tappamista (metsästystä).

Kun teet sen yksin, vain sinä ja saalis kiväärin tähtäimessä, se ainakin minusta tuntuisi oikeudenmukaisemmalta kuin sata ukkoa ajamassa yhtä susiparkaa tai hirveä kohti varmaa kuolemaa.

Miksi lintumetsälle mennään hirvikivääri aseena?

Vierailija kirjoitti:

Mitä ohjeita antaisit, jos joutuu metsässä susilauman piirittämäksi? Yksittäistä sutta en niinkään pelkäisi. Tietenkin hyvin epätodennäköistä mutta olen lukenut tämmösestä tapauksesta Suomessa. Jos ei ole edes asetta mukana niin miten kannattaisi toimia? Lehdet on pullollaan ohjeita karhun varalta mutta susista ei puhuta mitään. Ainoa ohje, jonka olen koskaan kuullut on, että soita 112! Ja tämä oli jossain radiossa ihan vakavasti annettu, heh.

Yleensä näihin tapauksiin liittyy myös ihmisen mukana kulkeva koira joka on magneetti susille, välillä pelkään tätä, koska meillä on takapihan metsässä 10 suden lauma ja usein olen siellä koiran kanssa retkellä ja yötä, että milloin näen suden. Ymmärrä lopulta päästää koira vapaaksi, ole rauhallinen ja kiipeä vaikka puuhun, soita 112. Ilman koiraa en usko että metsässä joutuu susien piirittämäksi, häirikkö ja pihasudet tietysti eriasia, ne pitäisi poistaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oot metsästämässä, päästätkö koirasi irti susialueella ja miltä se tuntuu syöttää omaa koiraansa susilaumalle?

Kun hirvipassissa kuulet jonkun lähestyvän, lasautatko heti pöpelikköön ja löydettyäsi kuolleen maastopyöräilijän, harmitteletko että vasa pääsi karkuun kun aseena ei ollut sarjatuliase?

Jos sorsia ampuessa kaislikossa suhisee, täräytätkö molemmat piiput tyhjiksi, vaikka vieressä on kunnan yleinen uimaranta.

Ookkonää ikinä tappanut metsästystoveriasi tai perheenjäsentäsi putsailemalla ladattua asetta keittiön pöydän äärellä? AInahan ne tyhjiä on :-)

Meillä on paljon susia ja koiria menee jatkuvasti susien suuhun, mielestäni se ei ole kuitenkaan ongelma, aina on otettava tietoinen riski ja jos ollaan susien "kotona" niin miksi marista jos koiran syövät, suden ulvonta on mahtavan kuuloista.

Ampuu sitten hirviä tai lintua niin en ammu hirviä vaan vasaa, sonnia tai lehmää, en sorsaa enkä vesilintus vaan heinäsorsaa, tavia, telkkää jne. Aina on tunnistettava ja yksi panos riittää yhteen eläimeen tai lintuun. Ase on aina tyhjä kun ei pyydetä, joskus on ollut koko päivän tyhjä metsässä kävellessäkin "unohtui ladata", no tärkeintä ei ole ampuminen vaan raikas ulkoilma ja metsässä kävely, hyvät eväät koiran kanssa nuotiolla. Ap

Eikö sitten ois ihan sama vaan jättää ase kotiin?

Ei, kuitenkin metsästän ja omasta mielestäni erittäin eettisesti ja ekologisesti. Jos jonkin eläimen ammun, ammun sen niin ettei se kidu, vaan se on kerralla kuollut ja meillä koko perhe syö mielellään riistaa, lapset katsovat vierestä kun pupua nyljetään ja kun siitä tehdään lihapataa ja hyvää se on, ei ole piesty ja hakattu niinkuin kaupasta ostettua possua tai nautaa. Ampuminen ei ole nautinto eikä pääasia, mutta välillä niinkin tapahtuu. Metsästyksessä on paljon epäkohtia joita en millään tavalla hyväksy ja toivon että asiat parantuisivat. Esim vesilintujen iltalento metsästys, ammutaan pimeässä kaikki mitä näkyy vesilintuina ei toiveitakaan enää että voisin tunnistaa lintuja, siihen pitäisi saada kellonaika jonka jälkeen ei saa ampua.

On tuossa oma logiikkansa ja ymmärrän kyllä että metsästä saatu ravinto on eettisempää kuin tehotuotannon kourissa kärsivät eläimet.

Jotenkin vain tuntuu oudolta näin tavan tallaajasta tappaa metsässä vapaina liikkuvia eläimiä.

Melkein samalta kuin menisin omakotitaloalueelle kyttäämään koska joku ihminen on viemässä roskapussia jätekatokseen ja päästäisin tämän yksilön murheistaan kesken arkipäivän askareitaan.

Ihmiskunnan liikakansoittuessa eettistä lihaa ei ole olemassa kuin harvojen metsäsätäjien ruokapöydissä ja tuotantoeläimet kärsivät huonosta kohtelusta.

Jotenkin vain tuntuu väärältä tappaa niitä eläimiä niiden omassa elinpiirissä, niiden kodeissa, metsissä, järvillä, "villissä" luonnossa.

Ihminen tunkeutuu aina vain pienenevään vapaaseen luontoon ja tappaa sieltä kaiken "riistan", mikä katsotaan vapaasti tapettavaksi.

Ehkä olen erkaantunut luonnosta liian kauas (vaellus ja luonnossa samoilu kyllä ollut harrastuksena vuosikymmenet) ymmärtääkseni metsästyksen hienoutta.

MInä näen sen vain viimeisten vapaiden eläinten turhana tappamisena.

Onko olemassa täysin eettistä kasvisruokaakaan? Ei ole, kyse on kuitenkin vain siitä mitä omalta osaltaan tekee, eikä koko ihmiskunnasta. Myöskin jos metsästää sitä viimeistä vapaata eläintä on pahasti väärässä paikassa, kestävä kannanhoito on todella tärkeä asia ja muutenkin ei saalista oteta, se tilaisuus saada joko tulee tai ei. Ap

Kun kymmenet metsästäjät ajavat koirien kanssa hirviä kyttäyspaikoille amm uttaviksi tai sadat metsästäjät ajavat yhtä sutta torrakoidensa kanssa metsässä, en kylläkään näe villieläimellä suuriakaan mahdollisuuksia selvitä jahdista.

Miltähän metsästäjistä tuntuisi villieläinten paon sijasta, jos ne tulisvatkin vapaaehtoisesti tapettaviksi.

Hirvet lähestyisivätkin metsästäjiä Gandhin oppien mukaisesti ja metsästäjä saisivat viiltää paikoillaan seisovilta hirviltä kaulan auki.

Tappasivat todennäköisesti ensimmäiset, mutta "kestävän kannanhoidon" tultua täyteen, silittäisivät loppuja turvasta ja sanoisivat, menkäähän takaisin metsään, ensi metsästyskaudella taas tavataan.

Kyllästyisivätköhän tappamiseen kun jäisi kaikki etukäteisvalmistelut, aseiden ostot ja hoidot ja ajojahdin jännitys pois kuvioista ja hommana olisi vain pelkkä tap paminen tapp amisen ilosta?

Tiedän paljon metsästäjiä, mutta kenenkään en tiedä saavansa mielihyvää tappamisesta, kyllä hirvimetsälle lähdetään saadakseen hirviä ja lihaa perheen ruokapöytään, eikä siksi että saa tappaa eläimen tai ampua, päinvastoin monelle se ampuminen on jopa vastenmielistä, mutta jos syö lihaa niin eläin on ensin tapettava. Tietysti hirviä pyydetään myös valtion talkoolaisena pitämällä hirvikanta kurissa. Ap

Jospa palattaisiin peruskäsitteisiin, eli luonnon tasapainoon.

Elette te olisi tappaneet lähestulkoon sukupuuttoon hirviä saalistavia eläimiä, hirvikanta pysyisi tasapainossa ihan luonnon omilla keinoilla.

Naiminen on niin vastenmielistä puuhaa, mutta lastensaamisen kannalta välttämätöntä, joten suurperheen lestadiolaisena isänä ymmärrän kyllä kuinka monille metsästäjille on vastenmielistä tappaa, mutta kun muuta keinoa emme ole keksineet lihan saamiseksi, pakko on tappaa tai tehdä suurperhe :-)

Millä tällainen paljasjalkainen stadilainen pääsisi parhaiten alkuun metsästyksessä?

Vierailija kirjoitti:

Miksi lintumetsälle mennään hirvikivääri aseena?

Metsäkanalintuja ammutaan yleisesti lintukiväärillä, sen kaliiperi on pienempi kuin hirvikiväärin (pienempi linnulle sopiva ammus), mutta kantama on lähes yhtä pitkä, haulikon jolla lintuja eniten ammutaan, tappava ampumamatka on vain 35m ja lintukiväärillä jossa hyvä tähtäinkiikari voidaan ampua esim teeri vaikka 200m päästä puusta, ongelma on että olipa mikä kivääri tahansa, luodin kantama ylöspäin viistoon ammuttuna voi olla helposti 5km ja kukaanhan ei voi tietää varmuudella mitä 5km päässä on. (voi olla vaikka pyöräilijä) mikä tietysti on promillen luokkaa että osuu. Sitten esim hirviä ammutaan reilusti järeämmillä hirvikivääreillä, mutta hirvenpyynti on todella tarkkaan organisoitua ja valvottua turvallisuuden suhteen, hirviä ammutaan usein hirvitorneista, jolloin laukaus on maata kohden, sattuu vahinkoja todella harvoin. Ap

Paljonko hirvenlihasta pitäisi maksaa tänä vuonna? Olen saanut tarjouksen 15€/kg, onko OK?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oot metsästämässä, päästätkö koirasi irti susialueella ja miltä se tuntuu syöttää omaa koiraansa susilaumalle?

Kun hirvipassissa kuulet jonkun lähestyvän, lasautatko heti pöpelikköön ja löydettyäsi kuolleen maastopyöräilijän, harmitteletko että vasa pääsi karkuun kun aseena ei ollut sarjatuliase?

Jos sorsia ampuessa kaislikossa suhisee, täräytätkö molemmat piiput tyhjiksi, vaikka vieressä on kunnan yleinen uimaranta.

Ookkonää ikinä tappanut metsästystoveriasi tai perheenjäsentäsi putsailemalla ladattua asetta keittiön pöydän äärellä? AInahan ne tyhjiä on :-)

Meillä on paljon susia ja koiria menee jatkuvasti susien suuhun, mielestäni se ei ole kuitenkaan ongelma, aina on otettava tietoinen riski ja jos ollaan susien "kotona" niin miksi marista jos koiran syövät, suden ulvonta on mahtavan kuuloista.

Ampuu sitten hirviä tai lintua niin en ammu hirviä vaan vasaa, sonnia tai lehmää, en sorsaa enkä vesilintus vaan heinäsorsaa, tavia, telkkää jne. Aina on tunnistettava ja yksi panos riittää yhteen eläimeen tai lintuun. Ase on aina tyhjä kun ei pyydetä, joskus on ollut koko päivän tyhjä metsässä kävellessäkin "unohtui ladata", no tärkeintä ei ole ampuminen vaan raikas ulkoilma ja metsässä kävely, hyvät eväät koiran kanssa nuotiolla. Ap

Eikö sitten ois ihan sama vaan jättää ase kotiin?

Ei, kuitenkin metsästän ja omasta mielestäni erittäin eettisesti ja ekologisesti. Jos jonkin eläimen ammun, ammun sen niin ettei se kidu, vaan se on kerralla kuollut ja meillä koko perhe syö mielellään riistaa, lapset katsovat vierestä kun pupua nyljetään ja kun siitä tehdään lihapataa ja hyvää se on, ei ole piesty ja hakattu niinkuin kaupasta ostettua possua tai nautaa. Ampuminen ei ole nautinto eikä pääasia, mutta välillä niinkin tapahtuu. Metsästyksessä on paljon epäkohtia joita en millään tavalla hyväksy ja toivon että asiat parantuisivat. Esim vesilintujen iltalento metsästys, ammutaan pimeässä kaikki mitä näkyy vesilintuina ei toiveitakaan enää että voisin tunnistaa lintuja, siihen pitäisi saada kellonaika jonka jälkeen ei saa ampua.

On tuossa oma logiikkansa ja ymmärrän kyllä että metsästä saatu ravinto on eettisempää kuin tehotuotannon kourissa kärsivät eläimet.

Jotenkin vain tuntuu oudolta näin tavan tallaajasta tappaa metsässä vapaina liikkuvia eläimiä.

Melkein samalta kuin menisin omakotitaloalueelle kyttäämään koska joku ihminen on viemässä roskapussia jätekatokseen ja päästäisin tämän yksilön murheistaan kesken arkipäivän askareitaan.

Ihmiskunnan liikakansoittuessa eettistä lihaa ei ole olemassa kuin harvojen metsäsätäjien ruokapöydissä ja tuotantoeläimet kärsivät huonosta kohtelusta.

Jotenkin vain tuntuu väärältä tappaa niitä eläimiä niiden omassa elinpiirissä, niiden kodeissa, metsissä, järvillä, "villissä" luonnossa.

Ihminen tunkeutuu aina vain pienenevään vapaaseen luontoon ja tappaa sieltä kaiken "riistan", mikä katsotaan vapaasti tapettavaksi.

Ehkä olen erkaantunut luonnosta liian kauas (vaellus ja luonnossa samoilu kyllä ollut harrastuksena vuosikymmenet) ymmärtääkseni metsästyksen hienoutta.

MInä näen sen vain viimeisten vapaiden eläinten turhana tappamisena.

Onko olemassa täysin eettistä kasvisruokaakaan? Ei ole, kyse on kuitenkin vain siitä mitä omalta osaltaan tekee, eikä koko ihmiskunnasta. Myöskin jos metsästää sitä viimeistä vapaata eläintä on pahasti väärässä paikassa, kestävä kannanhoito on todella tärkeä asia ja muutenkin ei saalista oteta, se tilaisuus saada joko tulee tai ei. Ap

Kun kymmenet metsästäjät ajavat koirien kanssa hirviä kyttäyspaikoille amm uttaviksi tai sadat metsästäjät ajavat yhtä sutta torrakoidensa kanssa metsässä, en kylläkään näe villieläimellä suuriakaan mahdollisuuksia selvitä jahdista.

Miltähän metsästäjistä tuntuisi villieläinten paon sijasta, jos ne tulisvatkin vapaaehtoisesti tapettaviksi.

Hirvet lähestyisivätkin metsästäjiä Gandhin oppien mukaisesti ja metsästäjä saisivat viiltää paikoillaan seisovilta hirviltä kaulan auki.

Tappasivat todennäköisesti ensimmäiset, mutta "kestävän kannanhoidon" tultua täyteen, silittäisivät loppuja turvasta ja sanoisivat, menkäähän takaisin metsään, ensi metsästyskaudella taas tavataan.

Kyllästyisivätköhän tappamiseen kun jäisi kaikki etukäteisvalmistelut, aseiden ostot ja hoidot ja ajojahdin jännitys pois kuvioista ja hommana olisi vain pelkkä tap paminen tapp amisen ilosta?

Tiedän paljon metsästäjiä, mutta kenenkään en tiedä saavansa mielihyvää tappamisesta, kyllä hirvimetsälle lähdetään saadakseen hirviä ja lihaa perheen ruokapöytään, eikä siksi että saa tappaa eläimen tai ampua, päinvastoin monelle se ampuminen on jopa vastenmielistä, mutta jos syö lihaa niin eläin on ensin tapettava. Tietysti hirviä pyydetään myös valtion talkoolaisena pitämällä hirvikanta kurissa. Ap

Jospa palattaisiin peruskäsitteisiin, eli luonnon tasapainoon.

Elette te olisi tappaneet lähestulkoon sukupuuttoon hirviä saalistavia eläimiä, hirvikanta pysyisi tasapainossa ihan luonnon omilla keinoilla.

Naiminen on niin vastenmielistä puuhaa, mutta lastensaamisen kannalta välttämätöntä, joten suurperheen lestadiolaisena isänä ymmärrän kyllä kuinka monille metsästäjille on vastenmielistä tappaa, mutta kun muuta keinoa emme ole keksineet lihan saamiseksi, pakko on tappaa tai tehdä suurperhe :-)

Meillä on tässä nyt aika hyvä petotilanne, on 10 suden lauma ja vieressä pienemmät laumat, koiria menee susien suuhun tietysti myös. Mutta yllävää on että hirviä silti on edelleen vaikka sudet ovat olleet jo monta vuotta. Ap