Lue keskustelun säännöt.
Kannattaisko lasta pakottaa liikumaan?
26.01.2014 |
8v lapsemme ei siis halua harrastaa minkäänlaista liikuntaa. harrasti hetken sählyä, mutta jonkin ajan päästä alkoi lähtemiset olla sellaista taistelua, että harrastus lopetettiin. Sen jälkeen ei ole n. Vuoteen halunnut aloittaa uutta harrastusta. Olen tavallaan hyväksynyt sen, että lapsemme ei ole pätkääkään liikunnallinen. Koulussa on tietysti mukana liikuntatunnilla, mutta vapaa-aikana sitä ei saa mukaan mihinkään yhteisiin liikunnallisiin juttuihin. Jo normaali ulkoilu on hänelle epämieluisaa tai ei ainakaan koskaan itse ilmoita haluavansa ulos leikkimään.
Ollaan yritetty kannustaa ja ehdottaa eri lajeja, mutta tuloksetta. Mieluiten istuu sohvalla ja pelaa älypelejä. Ei ole yhtään lihava, että senkään vuoksi häntä patistaisimme liikkumaan. Me muut perheenjäsenet olemme aktiivisia ja tämä aiheuttaa välillä eripuraa kun yksi ei halua lähteä minnekään.
Olen itse jo vähän luovuttanut tässä asiassa vaikka pidän liikuntaa erittäin tärkeänä. on vaan niin raskasta tapella joka kerta kun lapsi pitäisi saada liikkeelle ja ovesta ulos. Nyt meille tulee sitten riitaa miehen kanssa tästä kun hän haluaa pakottaa itkevän, mököttävän tai vastahankaisen lapsen mukaansa. Minä en näe siinä järkeä kun on jo nähty, että vaikka lapsen saisi mukaan, ei hän nauti siitä liikkumisesta. Voi hetken olla mukana, mutta kyselee milloin lähdetään kotiin jne.
Harmittaa tietysti kun tämä vaikuttaa koko perheen menemisiin, mutta ei ksi auta muu kuin hyväksyä lapsen ei-liikunnallisuus ja antaa olla rauhassa. Tämä tosin ei tarkoita hänelle lisää peliaikaa.
mitä mieltä olette, pakottaako lapsi mukaan vai antaako olla sohvaperunana?
Kommentit (25)
No me aikuisetkin olemme erilaisia, ehkä myös lapset?
Hyvä on lapsia kannustaa eri liikuntamuotoihin, koska niitä sielä koulussakin harjoitetaan.
Pakottamalla et saa muuta kuin hallaa aikaiseksi.
Meillä ainakin toimii esim. tyyliin kaikilla perheenjäsenillä on luistimet jalassa ja yhdessä mennään. Ei kaikkeen tarvitse sitä luistelukoulua ym. omassa ja tuttujen kanssa monet asiat alkavat sujua ihan huomaamatta.
Päläpälä, vois jatkaa tästäkin vaikka mitä mutta ehkä joku ymmärtää pointin,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin samanlainen lapsi ja toivoisin, että minua olisi sitten vaan pakotettu.
Menette koko perhe harrastamaan, ei lapsen ole mikään pakko aloittaa omaa liikuntaharrastusta, jos tuntuu ettei sopivaa lajia löydy. Retkeilkää, hiihtäkää, luistelkaa, pyöräilkää, kiipeilkää, uikaa tai mikä nyt teille sopii parhaiten, mutta tehkää yhdessä.
Jos te annatte periksi jo ensimmäisillä kyselykerroilla, niin tietenkin lapsi kysyy heti milloin lopetetaan. Liikunnan ja liikkumisen ilo ei tule kaikille luonnostaan, sille asialle ei voi mitään, mutta liikkumisen ilon voi oppia.
Tehkää vaihtokauppaa. Tunti liikuntaa, niin saa pelata puoli tuntia. Meidän lapsi (saman ikäinen) ainakin elää siinä uskossa, ettei ilman liikkumista saisi ollenkaan olla tietsikalla, hah haa... Samat ajat joka tapauksessa olisi, mutta nyt tulee liikkuminen päälle.
liikuntaharrastuksen aloittamisessa porukassa tai edes yksilölajina on luovuttu ainakin toistaiseksi ja ollaan tosiaan kannustettu/pakotettu lasta mukaan uimaan, luistelemaan, pyöräiliemään tms. Mutta ei ole saanut kipinää mistään vaan yleensä jossain vaiheessa suuttuu tai jää jonnekin kauas taakse (pyöräillessä) muista ja pilaa muidenkin ilon. Eli jos muiden on tarkoitus nauttia, niin tämä lapsi ei tule silloin mukaan. ei olla annettu periksi kun on alkanut kysellä kotiinlähdöstä, mutta ei se sen hauskemmaksi muutu kun tpinen miettii vaan kahvilaan menoa tsi eväiden syöntiä sen sijaan että nauttisi siitä itse toiminnasta.
Täytyy varmaan vaan yrittää jatkaa taistelua vaikka monesti jollain sitten menee hermot ennen kuin ollaan edes ovesta päästy ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pakottaa, mutta houkutella. Teillä on ehkä muillakin aika suorituskeskeinen suhde liikuntaan. Ehkä sitä voisi jotenkin älyllistää Ja henkistää? Ettei liikuttaisi vain liikunnan takia, vaan se olisi yhdessäolon, keskustelun, luonnon tutkimisen, rakentelun, jonnekin menemisen muoto? Sillä olisi tarkoitus ja siksi mielekkyyskin?
Ap meillä samanlainen ekaluokkalainen. Ulkoilua pitäis yrittää niin siinä tulis liikuttua mutta ei aina arkisin jaksa. En pakota mutta houkuttelen toisinaan. Tänään lähti hirveällä kitinällä isän kana luistelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkäkö lapsi uimisesta, onko teillä uimahallia kohtuullisen lähellä? Vedessä temmeltäminen voi olla ei-liikunnallisestakin lapsesta mukavaa ja aika kuluu ihan huomaamatta liikkuen.
Mulla samanlainen esikoinen, tylsistyy tietyllä tavalla saman (tylsän) kaavan mukaiseen ulkoiluun ja liikunnan harrastamiseen. Mutta heti kun on uudet maisemat, reitit, omat kaverit mukana, jotain älykästä jujua urheiluharrastuksessa, niin on aivan innoissaan lähdössä sinne. Kokeilkaa englanninkielistä urheiluharrastusta. Esim. Total Football Espoossa jos pk-seudulla satutte asumaan. Siinä oppii sekä jalkapalloilun että englannin kielen älykkäälle lapselle sopivassa seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakottamisesta voi seurata se, että lapsi kokee myöhemmällä iälläkin todennäköisemmin liikunnan vastenmieliseksi. Paras vaihtoehto olisi löytää lapselle joku liikuntalaji tms. joka olisi hänestä hauskaa. Ei lapsi halua liikkua liikunnan vuoksi tai osaa miettiä terveyshyötyjä vaan hän tekee sitä mikä on kivaa.
Minä olin itse vähän samanlainen pienenä. Silloin ei kylläkään istuttu sohvalla pelaamassa, mutta luin paljon kirjoja jne. Vanhempani saivat minut houkuteltua aina välillä kokeilemaan erilaisia liikuntamuotoja ja lopulta minulle löytyikin laji joka vei mukanaan: tennis.
Keskustelkaa siis lapsen kanssa ja yrittäkää keksiä vaihtoehtoja, jotka häntä kiinnostavat. Miltä hänestä kuulostaisi esim. erilaiset kamppailulajit mikäli teillä ei ole mitään niitä vastaan?
Päätin asiasta tänne kirjoittaa kun mieheni oli lähdössä luistelemaan lasten kanssa ja tämä lapsihan ilmoitti heti, että ei halua lähteä. Mies kuitenkin otti ulkovaatteet jopa esille valmiiksi, mutta kun istui jo autossa odottamassa tätä lasta joka vastahakoisesti veti vasta sukkia jalkaan itku kurkussa, minä puutuin asiaan (ei olisi ehkä pitänyt) ja sanoin, että menkää te vaan jo jättäkää toinrn lapsi kotiin. Mies suutahti siitä minulle ja lähtivät sitten.
Nyt on pelikieltoa loppupäivä, mutta nyt siitä tuli rangaistus kun ei lähtenyt. Pitää yrittää kääntää se niin, että saa pelata vain jos lähtee muiden kanssa liikkumaan tykkäsi tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 13:12"]Itse olin samanlainen lapsi ja toivoisin, että minua olisi sitten vaan pakotettu.
[/quote]
Minä olin samanlainen lapsi ja pakottaminen oli nöyryyttävää. Ulkoilin mielelläni mutta hiihto jne oli hirveää. Olisi rakentavaa keksiä sellainen liikunnan muoto joka on lapselle mieluinen.
Mun 8v poika on kanssa lukutoukka-sisäkissa, liikunta ja ulkoilu ei kiinnosta juuri lainkaan. Luistelusta ja hiihdosta tykkää kyllä riittävän lyhyinä suorituksina, mutta ei niihinkään haluaisi lähteä. Pyöräily on aina kovan väittelyn takana, että saa houkuteltua edes pienelle lenkille.
Ehdottaisin teillekin, että liikuntaa olisi vaan se sopivan lyhyt hetki, ennen kuin lapsi harmistuu. Vaikka puoli tuntia kerrallaan ja sen jälkeen saa palata tekemään itselleen mieluisampia hommia (ei tietysti aina vain pelaamista).
Itse olen lapsena joutunut hiihtämään vanhempien mukana pakolla, josta on aiheutunut se, etten ole kouluaikojen jälkeen vapaaehtoisesti suksiin tarttunut. Eli liiallisesta pakottamisesta tulee helposti sitten vastareaktio.
Ja kuten toiset ovatkin ehdotaneet, niin erilaisten liikunnallisten juttujen kokeilu voisi myös auttaa. Vaikka ne eivät olisikaan niin urheilullisia vaan osaksi enemmän leikkimistä, vaikkapa frisbeen heittelyä, katulätkää yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 13:57"]
Päätin asiasta tänne kirjoittaa kun mieheni oli lähdössä luistelemaan lasten kanssa ja tämä lapsihan ilmoitti heti, että ei halua lähteä. Mies kuitenkin otti ulkovaatteet jopa esille valmiiksi, mutta kun istui jo autossa odottamassa tätä lasta joka vastahakoisesti veti vasta sukkia jalkaan itku kurkussa, minä puutuin asiaan (ei olisi ehkä pitänyt) ja sanoin, että menkää te vaan jo jättäkää toinrn lapsi kotiin. Mies suutahti siitä minulle ja lähtivät sitten.
Nyt on pelikieltoa loppupäivä, mutta nyt siitä tuli rangaistus kun ei lähtenyt. Pitää yrittää kääntää se niin, että saa pelata vain jos lähtee muiden kanssa liikkumaan tykkäsi tai ei.
[/quote]
Te tunnutte tekevän asiasta aikasta suuren. Rangaistus siitä ettei lapsi lähde luistelemaan? Ymmärrättekö, että lapsenne yhdistää liikuntaan taas vain lisää negatiivisia asioita?
Koittakaa yrittää löytää joku hauska laji. 8-vuotias ei ehkä tiedä kaikesta, mitä on tarjolla. Oon sitä mieltä, että noin pienen on tärkeä saada niin terveydellisistä kuin psyykkisistä syistä liikuntaa, jolloin hän vanhempanakin kokee sen sitten tärkeäksi. Älkää tehkö urheiluun lähtemisestä liian suurta numeroa. Itkeminen kuulostaa jo aika huomattavalta vastalauseelta 8-vuotiaan ollessa kyseessä! Selittäkää, miksi liikunta olisi tärkeää.
Kyllähän tavalla tai toisella on liikuttava. Kun kunto huononee, niin liikunta muuttuu aina vain vastahakoisemmaksi ja kiere on valmis. Toisaalta ihan silkka pakottaminenkaan ei tunnu kivalta ajatukselta.
Ajatukset liikunnan/ulkoilun vaikutuksesta peliaikaan kuulostaa hyvältä. Tyyliin päivässä saa pelata ½ tuntia. Jokaisesta liikutusta tunnista saa ½ lisää peliaikaa tms.
Hyödynnä myös hyöyliikunta. Kouluun kävellen/pyörällä, jos vain suinkin mahdollista. Ei valmiita karkkipäiväkarkkeja/herkkuja vaan viikkoraha, jolla karkit saa käydä ostamassa lähikaupasta (kävellen tai pyörällä). Pientä bonusta viikkorahaan, jos tekee kotitöitä (lumen kolaus, kaupassa käynti...)
Inostuisiko jostain sellaisesta lajista jossa liikkumisen lisäksi olisi jokin muukin pointi? Esim ratsastus (eläinten kanssa touhuaminen, sirkuskoulu (esiintyminen, temppuilu), tanssi (musiikki) tai harrastuksesta joka olisi sopivan matkan päästä kotoa, jotta liikuntaa tulisi harrastusmatkoista.
Jos teillä on mahdollista, niin jatkaisin vielä mieluisan liikuntaharrastuksen etsimistä. Minulle ne löytyivät lapsena - ratsastus ja laskettelu.
Nyt aikuisena olen monipuolisesti liikuntaa harrastava.
Lähtekää yhdessä patikoimaan, seinäkiipeilemään, kokeilkaa laskettelua, ratsastusta, vierailkaa painisalissa, Kokeilkaa värikuulasotaa, pallotelkaa yhdessä, ulkoilkaa yhdessä, hyötyliikuntaa, käykää pyöräilemässä.... pakottaa ei saa, liikuntaan kuuluu luoda positiivinenmielikuva eikä negatiivinen, ja liikkumisessakin on vain taivas rajana, lajeja löytyy vaikka mitä ja näitä elämyksellisiä kannattaa edes kerran kuukauteen kokeilla jotakin uutta! :)
Huoltajana teidän on velvollisuus pakottaa lapsi liikkumaan. Liikkumattomuus lienee yhtä vaarallista tai jopa vaarallisempaa (toki pitkällä tähtäimellä) kuin vaikkapa tupakan poltto tai alkoholismi.
Yrittäkääpä jotain älyllisesti haastavaa lajia, joukkuelajien sijaan.
Meillä kans poika, jolle liikunta on ihan tervanjuontia. Kyllä tuo nyt kävelee, jos on joku paikka mihin mennään, mutta pienessä kylässä kun asutaan, on kaikki joko jossain hulinkuikassa (pakko mennä autolla) tai sit ihan tossa nurkan takana. Koulumatkakin huimat 300 metriä... Kirjasto yms. koulun vieressä. Eli ei nyt kovin kummoista happihyppelyä saa niistäkään aikaiseksi.
4-7-vuotiaana kävi liikuntaleikkikoulussa kesät-talvet, mutta viime kesänä siitäkin tuli oikein kunnon pakkopullaa.
Pojalla on kaikenlisäksi tasapainoelimessä jokin häiriö ja on motorisesti kömpelö, joten liikunta olis enemmän kuin hyväksi. Sopivaa lajia ei vaan meinaa löytyä (jos kohta tuppukylässä ei kovin montaa vaihtoehtoakaan ole...). Ja ihan perus hiihto ja luistelukin on vähintään taistelun takana. Pari kertaa talvessa saan houkuteltua/lahjottua mukaan. Uimisesta tykkäis, mutta uimahalliin on niin hiton pitkä matka, ettei sielläkään alvariinsa viitti ravata. Poika käy kyllä kerran viikossa partiossa, mutta muuten sit onkin melkein koululiikunnan varassa (ja inhoaa sitä...)
Ja toinen juttu on sitten oma jaksaminen. Tänäkin viikonloppuna ollaan muiden lasten kanssa oltu molempina päivinä pari tuntia luistelemassa ja sit oon lenkittänyt koirat (1-2 tuntia) molempina päivinä (ja kaikkina muinakin päivinä) Mulla meinaa loppua iteltä puhti kesken, jos tarvii vielä erikseen lähteä liikuttamaan yhtä vastahakoista pikkupoikaa! Isänsähän ei halua pakottaa sitä mihinkään (eikä tuo komentamalla lähdekään vaan menee ihan lukkoon) eikä hänellä joko ole halua tai taitoa huijata jätkää lähtemään edes ulos talosta... *huoh* Mä saan sen kyllä ulos halutessani, mutta ihan koko vapaa-aikaani en voi käyttää siihenkään, että ulkoilutan alvariinsa jotain. Toisekseen 2-3 arki-iltaa olen töissä ja sen yhden tosiaan poika on jo harrastamassa.