Lue keskustelun säännöt.
Lapsen ylipainoinen kaveri yökylässä
26.01.2014 |
a alan hiljalleen ymmärtää miksi hän on ylipainoinen. Meilläkään ei mitään superterveysruokaa tehdä, mutta tuntuu että tavallinen kotiruoka ei kelpaa. Söi eilen iltaruoalla keittoa jota oli tarjolla, yllättäen
porkkanat ja paprikat jäi lautaselle. Jonkun ajan päästä tuli kyselemään että onks teillä muuta ruokaa ku keittoa. Vastasin että jonkun ajan päästä on iltapalaa.
Iltapalalla kelpasi ensimmäisenä pöydässä oleva sokerijogurtti, ja kun niitä en antanut kuin yhden per lapsi, niin pit
kin hampain otti vielä tummaa leipää. Tosin leikkeleetkään eivät tahtoneet kelvata, hän kuulema pitää eniten lauantaimakkarasta.
Iltapalan lopuksi oli tarjolla vielä itse tehtyä hedelmäsalaattia josta lapsenikin pitävät tosi paljon. Hän ei edes maistanut.
Aamulla ensimmäinen kysymys oli "Milloin saa aamupalaa?". Aamupalalla oli tarjolla kolmenlaisia muroja (corn flakes, riisimuro ja suklaariisimuro), ei kelvannut. Lisäksi vaihtoehtoina oli juotavaa jogurttia, tummaa leipää päällisineen ja hedelmiä. Näistä kelpasi se juotava jogurtti ja kun vaihtoehtoja ei ollut, tumma leivän pala.
Huoh, loppuu ideat mitä tälle lapselle edes syöttää kun mikään ei kelpaa :/ Eilen jo kyseli että mitähän me huomenna syödään..
En tiedä mitä sanoa lapsen vanhemmille, etteivät ainakaan luule että meillä ei saa ruokaa. Nälissäänhän tuo lapsi varmaan kotiinsa menee, mutta minkö minä sille voin jos mikään ei kelpaa :/
Kommentit (32)
Ruoan viereen ei nälkään kuole. Anna olla, syö mitä syö.
Älä kyttää.
Normaalit ateriakerrat saa riittää ja syö silloin mikä maistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 11:05"]
[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 10:59"]
Joku otti itteesä.. :D
[/quote]
Joo, niin otikin. :D Mua ärsyttää lasten kyttääminen ja arvostelu, koska lapset ovat LAPSIA. Jos joku ei syö tummaa leipää, mikä tässä näyttä aloittajalle olevan ihan isokin asia, niin sitten ei syö. Ilmeisesti lapsi nyt selvisi hengissä yökyläilystä, joten mitään kamalaa ei tapahtunut. Minusta aloittaja tuntuu jotenkin ottavat omituisen henkilökohtaisesti kymmenvuotiaan lapsen syömiset.
[/quote]
Ei ylipaino ole lapselle terveellistä, minuakin inhottaa paksut lapset. Lapsen vanhempien asiahan se on huolehtia lapsensa syömiset, en ala itse sellaisiin puuttumaan. Myöhemmin 2-tyypin diabetesta sairastava ei voi kuin syyttää isää, äitiä ja omaa itseään.
[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 12:23"]
" Silloin tulee mieleen, onko aikuinen itse syönyt puoliväkisin paljonkin ruokaa josta ei pidä, ja jota suorastaan inhoaa, koska joku on pakottanut
Lasten makuaistit ja ruokatottumukset ovat valtavan paljon rajallisemmat kuin aikuisella, tämä on selvää. Mielestäni on kuitenki vanhempien tehtävä ja vastuu opettaa lasta eri ruokalajeihin ja makuihin. Ei ole kyse siitä että "pakkosyötetään paljonkin ruokaa, jota lapsi suorastaan inhoaa" vaan jos porkkana tuntuu ylivoimaiselta ni sitä maistetaan yksi pala. That's it. Lapsi myös oppii nopeasti eri ruokalajeihin kun sama lautanen ilmestyy eteen, jos sitä ei edellisellä kerralla syönyt tyhjäksi. Oli siis tämä "perusoikeus" jättää ruoka syömättä, mutta nopeasti nälkä yllättää ja epämieluinenkin ruoka menee alas. Ei ole edelleenkään kyse pakkosyöttämisestä, ainoastaan terveistä rajoista lapsen kasvatuksessa. Harvalla myöskään on varaa heittää ruokaa roskiin eikä nuggettipakkausten ostaminen ole ratkaisu. Kaikille jotka tulevat nyt haukkumaan minut äidiksi joka pitää lapset nälässä voin kertoa olevani 19-vuotias tyttö (en ole äiti) mutta omasta kokemuksesta voin kertoa että näin minut on kasvatettu. Olen ylpeä vanhemmistani ja heidän kasvatustyöstään ja tyylistään. Ei ole jäänyt traumoja! :D Ainoastaan hyvät "eväät" elämää varten. Lähes kaikkia rtarjolla olleita ruokalajeja söinkin ja jos en pitänyt ni maistoin sen herneen verran. Nykyään asun Espanjassa ja olen monet kerrat löytänyt itseni tilanteista, joissa nirsoilua olisi pidetty suurena loukkauksena emäntää/ kokkia kohtaan. Koskaan ei tiedä mihin päädyt tai lapsesi tulee päätymään....globaali maailma. Ruokatottumusten opettaminen lapsille on mielestäni kaikenkaikkiaan yksi vanhempien tärkeimmistä tehtävistä sillä se kantaa koko elämän ajan.
[/quote]
myöskin 19 vuotiaana sinulla on sen verran tilannetajua että osaat laittaa suuhusi mitä tahansa, jos syömättä jättäminen loukkaa. Vaikka ruoka on mielestäsi pahaa, voit syödä ja sen jälkeen hymyillä. Tämä on sitä tilannekatsausta, joka sinulle on opetettu ja jota olet saanut vanhemmiltasi kasvatuksessasi.
Tosiasia on että todella moni äiti pitää itseään mestarikokkina, mutta näin ei kuitenkaan ole. Joku tykkää laittaa nyrkin voita ja kossun pakkaseen, toinen voi käyttää viikkoja aikaa suunnitteluun ja kaikkea siltä väliltä.
Porkkana on peruskauraa meille suomalaisille, mutta helposti porkkanasta saadaan pahanmakuista. Kenties ap.n lapset syövät sitä, kun ovat samalla tavalla aina saaneet.
Kaikki asiat eivät oikeasti ole aina niin kuin tässä tapauksessa ap antaa ymmärtää.
Pieni vinkki, kappalejako. Helpottaa lukemista
t äiti
ja tota vielä jatkan sen verran että lapsen kohdalla terveellisellä/momipuolisella ruokavaliolla on paljon vähemmän tekemistä painon kanssa. Eli "Olet mitä syöt" ei toimi lasten kohdalla. On täysin normaalia että lapsilla saattaa olla lapsenpyöreyttä ja yhtä normaalia on olla kukkakeppi. Toista tuskin syötetään amusta iltaan ja toinen elää nälässä. Nirso on kuitenkin nirso siitä ei pääse mihinkään.
Ruuan jättäminen on toki perusoikeus, mutta ääneen kysely että "eikö ole mitään muuta" menee kyllä jo epäkohteliaan valittamisen puolelle. Lapsen ikää tässä ei mainittu, mutta olettaisin olevan sen ikäinen että jo tuollaiset perus käytöstavat luulisi olevan hallussa jos ne on kotoa opetettu. Minulla oli hyvin pienestä pitäen tieto siitä että tarjotusta ruuasta ei valiteta, vaikken kaikesta pitänytkään.
Ps. meillä syötiin kotona niin suklaamuroja, lauantaimakkaraa kuin vanukkaitakin, mutta samaan aikaan myös paljon vihanneksia, hedelmiä, tummaa leipää, kalaa, kokolihaleikkeleitä yms. terveellisyyksiä. Meidän perheessä ovat kaikki olleet aina hoikkia/normaalipainoisia (paitsi isä joka vetää omat ylimääräiset iltamakkaransa, mutta suotakoon se hänelle) ja olen oppinut nauttimaan kaikenlaisesta ruuasta ilman nirsoiluja ja allergioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 10:40"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 10:49"]Olisit painottanut, nirsoutta etkä ylipainoa. Minulla oli pienenä muutama ylipainoinen kaveri, ainoa omituinen tapa oli vaivihkaa ylimääräisen sokerin lisääminen puuroon.
[/quote]
eikö asioita voi vain sanoa niin kuin ne ovat?
T ei aiempi
[/quote]
Juuri siksi olisikin voinut puhua nirsosta lapsesta sen sijaan, että painotti ylipainoa. Tuossa kun on todellakin kyse ensisijaisesti nirsoudesta. Siskontyttöni vaikuttaa samanlaiselta kuin ap:n lapsen kaveri. Hän on äärettömän nirso ja just mikään ei koskaan kelpaa. Ja on pikemminkin laiha lapsi kuin lihava :D Minun kokemukseni mukaan ylipainoiset harvoin ovat nirsoja, sen sijaan he ovat isoruokaisia ja herkkujen perään.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 10:37"]
Lapsi on nirso, anna olla. Kyllä se aikuisena oppii ja jos ei opi niin omapa on murheensa.
nimim. ekan kerran tomaattia 19-vuotiaana
(ja listaa voisi jatkaa loputtomasti)
[/quote]
Ei ole lapsen vika että vanhemmat ovat opettaneet syömään huonosti.
Ja on typerää kutsua nirsoiluksi jos toinen ei ole tottunut syömään kyseisiä ruokia, jospa heillä on kotona aamupalaksi puuroa ja iltapalaksi porkkanaa ja mysliä...
Itse olen hoikka, syön terveellisesti ja niin lapsenikin, mutta jos tarjolla on ruokaa johon en ole tottunut maistelen, mutta ei sillä nälkä lähde.
Lisäksi ymmärsin että lapsi on kohteliaasti ottanut jotain eikä haukkunut tarjottavia vaikkakin pyytänyt jotain muuta hetken kuluttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvänen aika! Aikamoinen mielensä pahoittaja saa olla, jos lasten kavereiden syömisistä ja syömättä jättämisistä pahastuu.
Lapset ovat mieltyneet hyvin erilaisiin sapuskoihin, kuten me aikuisetkin. Toinen inhoaa parsakaalia ja toinen eläisi sillä, kuten meillä.
Meillä käytetään paljon yrttejä, tuoreita kasviksia, papuja, ituja ja ties mitä täysjyvähörsellyksiä kotiruuassa, muttei tulisi mieleenkään arvostella ketään joka niistä ei pidä. Ja vieaat lapset eivä yleensä pidä ruuastamme, jos sen teemme kuten yleensä.
Niinpä näissä kaverikyläilyissä tehdään sellaista joka uppoaa vieaillekin. Sitä kutsutaan vieraanvaraisuudeksi (koskaan kuullut?). Jos aamupalapöydässä on sen ruisleivän lisäksi karjalanpiirakoita, jogurtin vaihtoehtona uunipuuroa tai vaniljakiisseliä tuoreilla mansikoilla, leikkeleitä ja hedelmiä muutamaa sorttia ja vaikka munakasta, niin tuskin kukaan nälkäisenä pöydästä lähtee.
Kun nuo yökyläilyt tapahtuvat kuitenkin viikonloppuna/lomilla, niin miksi ei voi ruokailukin olla sen mukainen. Arkena vedetään sitten arkisapuskaa.
Ja ei, emme ole mikään yltäkylläisyydessä kylpevä kermaperseperhe. Pienellä vaivannäöllä ja mielikuvituksella saa vieraspöydän sellaiseksi, että on jokaiselle jotakin.
Niin, ja mielestäni minulla ei ole oikeutta alkaa vieraan, sen enempää lapsen kuin aikuisenkaan, ravitsemusterapeutiksi.
Kun olin lapsi niin yksi ystävistävi oli melkoisen ylipainoinen. Meillä oli aina kotona tarjolla tavallista kotiruokaa ja aika paljon salaattia. Tämä kaverini ei koskaan ottanut salaattia ja ronkki KAIKKI vihannekset pois. Heidän kotonaan oli aika usein valmisruokaa, salaattia ei ollut mutta jälkiruokaa oli. Kyseinen kaveri on nykyäänkin todella ylipainoinen ja nirso. :-( Kotona opitut ruokatavat ja -tottumukset vaikuttavat tosi paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni äitinä näissä tällaisissa aloituksissa jotenkin pistää silmään se lapsen kaverin arvostelu sillä tasolla, kuin ap olisi vielä itsekin hyvin nuori. Yleensä kolme-nelikymppisiä ei hetkauta mihinkään suuntaan se, mitä lapsen kaverit syövät, harva ehtii siihen kiinnittää huomiotakaan saati sitten murehtia sitä sillä tasolla että kirjoittais nettiin.
Itse yritän opettaa lapsilleni, että jokainen perhe on erilainen, jokainen ihminen on erilainen, ja on epäkohteliasta arvostella toisen painoa, ulkonäköä ja elämäntyyliä. Se, miten meillä tehdään, ei ole ainoa oikea tapa tehdä asioita, emmekä me ole sen ainoan oikean ihmisen standardi. Lapsilla on maailmassa paljon helpompaa, kun energiaa ei tarvitse käyttää toisten paheksumiseen ja tuomitsemiseen.
Miksi ottaa stressiä tuollaisesta? Ruokaa on kuitenkin tarjottu, oikeasti nälkäinen olisi syönyt halukkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on nirso, anna olla. Kyllä se aikuisena oppii ja jos ei opi niin omapa on murheensa.
nimim. ekan kerran tomaattia 19-vuotiaana
(ja listaa voisi jatkaa loputtomasti)
Suklaariisimuroja? Kirjoittajan paino on selkeästi kolminumeroinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saat vain paskaa niskaan täällä... Kirjoitin kerran täsmälleen samalla otsikolla aloituksen ja kerroin miten vakavasti ylipainoisen lapsen äiti toi yhden yön yökyläevääksi kokonaisen muovikassillisen sipsiä, karkkia ja limsaa. Minut haukuttiin nipoksi kalorien kyttääjäksi joka kuulemma syöttää lapsilleen vaan porkkanoita. Sama meno jatkuu, lapsi käy yhä meillä, syö koko paketillisen metwurstia kaapista jos ei koko ajan vahdi. Paisuu ja vinkuu ja varastaa ruokaa. Äiti kuljettaa Siwaan autolla.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 10:38"]Suklaariisimuroja? Kirjoittajan paino on selkeästi kolminumeroinen.
[/quote]
No kyllä minä ainakin syön joskus iltapalaksi suklaamuroja ja ihan normaalipainoinen olen. :D (t. Ei Ap)
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 10:38"]
Suklaariisimuroja? Kirjoittajan paino on selkeästi kolminumeroinen.
[/quote]
No sulla on näköjään tarkoitus vaan koettaa ärsyttää. Jos välttämättä haluat tietää niin nuo suklaariisimurot on meille anoppi raahannut. Olivat osa sellaista Kellogsin pakettia jossa on useampia pieniä muropaketteja eri makuisina. Ja jostain kumman syystä nuo suklaiset ovat jääneet meillä syömättä. Nyt laitoin tarjolle kun arvelin että ne voisivat vieraalle maistua, mutta ei..
Ja oma paino on ihan kaksinumeroinen, normaalipainon rajoissa, lapsi taas on vetänyt vauvasta asti tasaisesti omalla alakäyrällään. Eli se siitä sinun teoriasta :)
Olisit painottanut, nirsoutta etkä ylipainoa. Minulla oli pienenä muutama ylipainoinen kaveri, ainoa omituinen tapa oli vaivihkaa ylimääräisen sokerin lisääminen puuroon.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 10:48"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 10:38"]
Suklaariisimuroja? Kirjoittajan paino on selkeästi kolminumeroinen.
[/quote]
No sulla on näköjään tarkoitus vaan koettaa ärsyttää. Jos välttämättä haluat tietää niin nuo suklaariisimurot on meille anoppi raahannut. Olivat osa sellaista Kellogsin pakettia jossa on useampia pieniä muropaketteja eri makuisina. Ja jostain kumman syystä nuo suklaiset ovat jääneet meillä syömättä. Nyt laitoin tarjolle kun arvelin että ne voisivat vieraalle maistua, mutta ei..
Ja oma paino on ihan kaksinumeroinen, normaalipainon rajoissa, lapsi taas on vetänyt vauvasta asti tasaisesti omalla alakäyrällään. Eli se siitä sinun teoriasta :)
[/quote]
tämä oli siis ap :)
Oho, kyllä mulle olis kelvannu tollanen ruoka, ihmeen nirso lapsi :o
" Silloin tulee mieleen, onko aikuinen itse syönyt puoliväkisin paljonkin ruokaa josta ei pidä, ja jota suorastaan inhoaa, koska joku on pakottanut
Lasten makuaistit ja ruokatottumukset ovat valtavan paljon rajallisemmat kuin aikuisella, tämä on selvää. Mielestäni on kuitenki vanhempien tehtävä ja vastuu opettaa lasta eri ruokalajeihin ja makuihin. Ei ole kyse siitä että "pakkosyötetään paljonkin ruokaa, jota lapsi suorastaan inhoaa" vaan jos porkkana tuntuu ylivoimaiselta ni sitä maistetaan yksi pala. That's it. Lapsi myös oppii nopeasti eri ruokalajeihin kun sama lautanen ilmestyy eteen, jos sitä ei edellisellä kerralla syönyt tyhjäksi. Oli siis tämä "perusoikeus" jättää ruoka syömättä, mutta nopeasti nälkä yllättää ja epämieluinenkin ruoka menee alas. Ei ole edelleenkään kyse pakkosyöttämisestä, ainoastaan terveistä rajoista lapsen kasvatuksessa. Harvalla myöskään on varaa heittää ruokaa roskiin eikä nuggettipakkausten ostaminen ole ratkaisu. Kaikille jotka tulevat nyt haukkumaan minut äidiksi joka pitää lapset nälässä voin kertoa olevani 19-vuotias tyttö (en ole äiti) mutta omasta kokemuksesta voin kertoa että näin minut on kasvatettu. Olen ylpeä vanhemmistani ja heidän kasvatustyöstään ja tyylistään. Ei ole jäänyt traumoja! :D Ainoastaan hyvät "eväät" elämää varten. Lähes kaikkia rtarjolla olleita ruokalajeja söinkin ja jos en pitänyt ni maistoin sen herneen verran. Nykyään asun Espanjassa ja olen monet kerrat löytänyt itseni tilanteista, joissa nirsoilua olisi pidetty suurena loukkauksena emäntää/ kokkia kohtaan. Koskaan ei tiedä mihin päädyt tai lapsesi tulee päätymään....globaali maailma. Ruokatottumusten opettaminen lapsille on mielestäni kaikenkaikkiaan yksi vanhempien tärkeimmistä tehtävistä sillä se kantaa koko elämän ajan.