Suunnaton suru ja itku tyhjästä

Mulla oli hyvä päivä. Etäluento meni ihan hyvin vaikka alkoikin pelottamaan opettajan uhkailut siitä, miten rankka ja vaikea tämä kurssi on. Mitään pahaa ei tapahtunut. Mulla on elämässä kaikki hyvin. Koulupaikka ja uuden poikaystävän kanssa menee hyvin vaikka keväisen eron ja itsemurhayrityksen jälkeen luulin kaiken olevan vain mustaa.

Ymmärtäisin oloa ehkä paremmin jos olisi vaikka ensi viikko. Marraskuun alussa äidin kuolemasta tulee 13 vuotta. Asia on käsitelty omalta osaltani enkä ole oikein koskaan itkenyt vuosipäiviä.

Kertokaa jotain kivaa.