Olisitko tehnyt tai teitkö lapsia niin kauan kunnes sait haluttua sukupuolta?

En tajua ihmisiä , joille sillä on jotain väliä.

Lukumäärä joo , mutta merkistö viis.

Mulla on kolme tyttöä, enkä ajatellut neljättä tehdä, että poika mahdollisesti tulisi. Taitaa olla enemmän pelkkien poikien äitien hommaa tuollainen loputon yrittäminen.

Miltäköhän tuntuisi olla se toinen, kolmas tai neljäs väärän sukupuolen lapsi, joka on ikään kuin ylimääräinen perheessä kun yritetään sitä toivotumpaa sukupuolta?

Tuntuuko kivalta että perheessä on itketty katkerasti sukupuolesi vuoksi?

Ja sitten jos se lapsi onkin trans?

Karsea lausunto. Mitä jos seuraavakin olisi ollut poika?

Itse olen ajatellut omat kolme lastani vain lapsina, en sukupuolen mukaan. Lukumäärä oli itselläni se ratkaiseva, ei sukupuoli.

Noiden olisi kannattanut käyttää samaa klinikkaa kuin Selänteet ja Beckhamit.

Sukupuolella ei väliä. Ensimmäisen pojan jälkeen alkoi tutuilla hokeminen, että seuraavaksi tyttö. Sanoin ettei tule tyttöä, kun neljä poikaa. No jäi kolmeen sitten, kun loppui rahat.

Tavallaan joo, koska toivoin 2 tyttöä ja sain 2 tyttöä.

Tuttuvaperheessä vasta kahdeksas(!) oli toivottua sukupuolta

Tuttavaperheessä on viisi lasta, heillä on yritetty sitä toista sukupuolta mutta ei tärpännyt.

Vierailija kirjoitti:

Miltäköhän tuntuisi olla se toinen, kolmas tai neljäs väärän sukupuolen lapsi, joka on ikään kuin ylimääräinen perheessä kun yritetään sitä toivotumpaa sukupuolta?

Tuntuuko kivalta että perheessä on itketty katkerasti sukupuolesi vuoksi?

No niinpä. Mutta eipä sitäkään voi oikein käsittää, että vanhempi pettyy lapseensa vain siksi, että ei ole "oikeaa" sukupuolta. Kun katson nyt mun nukkuvaa kolmatta tyttövauvaani, niin kyllä pitäisi päässä viirata pahasti, jos näin äitinä miettisin, että voi voi, mikä pettymys. Niin suloinen ja terve tyttövauva, mutta ei kelpaa, kun ei ole poika. Olisi tosi outoa voida ajatella niin.

Vierailija kirjoitti:

En tajua ihmisiä , joille sillä on jotain väliä.

Lukumäärä joo , mutta merkistö viis.

En yrittäisi. Tulin ekan kerran raskaaksi alle 20v. ja sain tytön. Sitten perään tuli 2 poikaa vaikka käytin ehkäisyä.

Kun lapset olivat jo isompia, lainasin huvikseni kirjastosta kirjan "Tyttö vai poika". Siinä "teko-ohjeet" tuntuivat selkeiltä ja helpoilta. Me emme niitä enää tarvinneet. Ystäväni lainasi sitten sen kirjan koska heillä oli 2 samaa sukupuolta. No sitten tuli eri.

Minulle lapset ovat aina yhtä rakkaita, tytöt ja pojat.

Ei meillä edes tiedetty tulevan lapsen sukupuolta ennen kuin lapsi syntyi, emme halunneet lääkärienkään kertovan ultrassa. Ei ollut kummallekaan väliä, tärkeintä oli saada lapsi maailmaan ja terveenä. Poika tuli, olisi saanut tulla tyttökin. Kuten sanottua, ei mitään väliä.

En oikein ymmärrä sitä, että katkerasti itketään "väärän" lapsen tuloa maailmaan. Jos katkera itku jatkuu lapsen myöhempinä vuosina niin huonostihan siinä lapsen kehityksellekin käy.

Onhan se ihan inhimillistä, että ihminen toivoo lapsensa olevan jotain tiettyä sukupuolta. Minkä ihminen sille itse voi, että yksi asia miellyttää enemmän kuin toinen asia.

Monelle sukupuolella ei tietysti ole mitään väliä (ei itsellenikään), mutta jos nyt joku haaveilee tytöstä/pojasta, ei se kuolemansynti ole.

Synnyttyään lapsi on joka tapauksessa vanhemmalle rakkain maailmassa, sukupuolesta viis.

Toinen asia on, että ne toiveet kannattaisi ehkä pitää omana tietonaan, jotteivät pahantahtoiset ihmiset ryhdy niitä repostelemaan ja tulkitsemaan omalla tavallaan.

Jos olisin saanut toivoa, niin alunperin toiveissa olisi ollut kaksi lasta, jotka eri sukupuolia. No, saatiin kaksi lasta (ei ihan helposti), mutta samaa sukupuolta, ja aika pian tunne, että juuri näin on hyvä.

En tiedä, sain kaksi sellaista kuin toivoinkin. Itse olin kyllä väärää sukupuolta...

Kunpa saisin edes yhden lapsen. Sukupuolella ei väliä, mutta olisipa terve.

Vierailija kirjoitti:

En tajua ihmisiä , joille sillä on jotain väliä.

Lukumäärä joo , mutta merkistö viis.

Kyllä minusta on kiva, että on tyttö ja poika, samoin pojalla on, järjestyskin sama. Tyttärellä on vain yksi ja hän on tyttö. Aikoinaan miehelläni oli toive, että ensin saadaan tyttöjä sitten poika, toiveensa toteutui.

Minäkään en tajua ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, että kaikki eivät ajattele samoin.

Mä olen miettinyt yhden tuttavaperheen kohdalla, olisiko niillä neljää lasta jos jo ensimmäinen olisi ollut tyttö.

Niillä on lapset, Urpo Kaaleppi 12 v, Tahvo Hemminki 10 v ja Yrjö Torvelo 8 v. Ja sitten viimeinen lapsi onkin Charlotta Adele Catherine 3 v. Nimet siis toki keksittyjä, mutta siis kontrasti on tollanen.

Sama kuin meillä on 1 lapsi josta tuli vähän huono, ei ole koskaan käynyt mielessäkään tehdä toinen, että siitä tulisi terveempi ja parempi. Tai sitten jo tästä yhdestä selviäminen on koko elämän projekti ja tarpeeksi työtä.