Lue keskustelun säännöt.
Armollisuus itseään kohtaan
24.01.2014 |
Olen tehnyt todella typerän virheen töissä. Tein sen pelkästään siksi, koska olen niin ajattelematon ja hätäinen. Sain kyllä mahdollisuuden rahallisesti korvata virheeni, josta siis aiheutui yritykselle myös pientä rahallista vahinkoa (kyse muutamasta satasesta).
Vaikka olen saanut vielä mahdollisuuden (ihmettelen suuresti) jatkaa työssäni, minua ahdistaa. Pelkään, etten koskaan pääse yli tästä vitutuksesta. Lisäksi minua hävettää virheeni todella paljon. Tuntuu etten ansaitse työpaikkaani. Lisäksi pelkään, että tästä lähin jokaista liikettäni seurataan
Miten ihmiset ovat oppineet olemaan itselleen armollisia ja antamaan itselleen anteeksi?
Kommentit (22)
Ajattele jääkiekko- tai jalkapallomaalivahtia. Kun vastapuoli tekee maalin, maalivahti ei voi jäädä syyttelemään itseään vaan hänen täytyy unohtaa harmitus ja olla yhtäaikaa tarkka ja rento pelin jatkuessa. Myöskään jatkuva jännittäminen ei auta, silloin tarkkaavaisuus hellittää. Opi siis maalivahdeilta: kämmiä ei enää mietitä vaan katse on valppaasti nykyhetkessä.
Tee lisäksi anteeksiantoharjoitusta itsesi kanssa. Nukkumaanmennessä vain sanot useita kertoja hiljaa itseksesi: annan anteeksi itselleni. Psykiatri Tuulikki Saaristo on kirjoittanut tästä kirjankin "Taikasanat, annan anteeksi". Kummallisella tavalla tämä anteeksiantoharjoitus toimii, kun sitä uskollisesti jatkaa. Myös jollekin toiselle ihmiselle voi tässä harjoituksessa antaa anteeksi. Ihmisen mieli pääsee silloin työstämään asiaa eikä jumitu paikoilleen märehtimään eikä jännittämään.
Toivottavasti pääset yli asiasta näillä ajatuksilla. Kukaan ei ole täydellinen, ei sinunkaan tarvitse olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 21:55"]
Ajan kanssa. Tosin omat mokailuni liittyvät lähinnä ihmissuhteisiin.
Miksei lyhytterapiakin, voi olla kannattava sijoitus juuri omaa toimintakykyäsi ajatellen. Eikä ole pitkää sitoutumista vaativa terapiamuoto. Mulla ei ole siitä kyllä kokemusta, mutta mieleen tulee, että asian käsittely ihmismielen ammattilaisen kanssa voisi auttaa paljonkin.
[/quote]
Tässäkin kuitenkin tavallaan ihmissuhteesta kyse, kun en tiedä miten työnantaja suhtautuu minuun tämän jälkeen. Luottaako minuun enää. Terapia vois olla ihan jees, sain luotettavan ulkopuolisen näkemyksen asiaan. kiitos! AP
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 22:00"]
Ajan kanssa. Tekemällä uusia mokia ja huomaamalla, että hengissä niistä selviää. Mitä enemmän ikää tulee sitä vähemmän stressaa pienistä. Pitkä työura kasvattaa mokien kestävyyttä koko ajan. Kun on mennyt vuosi tai muutama, hädin tuskin muistat tätä enää. Etene päivä kerrallaan, yritä keskittyä muihin asioihin.
[/quote]
Kiitos! AP
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 22:01"]
Ajattele jääkiekko- tai jalkapallomaalivahtia. Kun vastapuoli tekee maalin, maalivahti ei voi jäädä syyttelemään itseään vaan hänen täytyy unohtaa harmitus ja olla yhtäaikaa tarkka ja rento pelin jatkuessa. Myöskään jatkuva jännittäminen ei auta, silloin tarkkaavaisuus hellittää. Opi siis maalivahdeilta: kämmiä ei enää mietitä vaan katse on valppaasti nykyhetkessä.
Tee lisäksi anteeksiantoharjoitusta itsesi kanssa. Nukkumaanmennessä vain sanot useita kertoja hiljaa itseksesi: annan anteeksi itselleni. Psykiatri Tuulikki Saaristo on kirjoittanut tästä kirjankin "Taikasanat, annan anteeksi". Kummallisella tavalla tämä anteeksiantoharjoitus toimii, kun sitä uskollisesti jatkaa. Myös jollekin toiselle ihmiselle voi tässä harjoituksessa antaa anteeksi. Ihmisen mieli pääsee silloin työstämään asiaa eikä jumitu paikoilleen märehtimään eikä jännittämään.
Toivottavasti pääset yli asiasta näillä ajatuksilla. Kukaan ei ole täydellinen, ei sinunkaan tarvitse olla.
[/quote]
Kiitos! Sait minut itkemään liikutuksesta, mutta silti kiitos :) AP
Tuhannet kiitokset kaikille vastanneille! <3 AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 22:01"]
Ajattele jääkiekko- tai jalkapallomaalivahtia. Kun vastapuoli tekee maalin, maalivahti ei voi jäädä syyttelemään itseään vaan hänen täytyy unohtaa harmitus ja olla yhtäaikaa tarkka ja rento pelin jatkuessa. Myöskään jatkuva jännittäminen ei auta, silloin tarkkaavaisuus hellittää. Opi siis maalivahdeilta: kämmiä ei enää mietitä vaan katse on valppaasti nykyhetkessä.
Tee lisäksi anteeksiantoharjoitusta itsesi kanssa. Nukkumaanmennessä vain sanot useita kertoja hiljaa itseksesi: annan anteeksi itselleni. Psykiatri Tuulikki Saaristo on kirjoittanut tästä kirjankin "Taikasanat, annan anteeksi". Kummallisella tavalla tämä anteeksiantoharjoitus toimii, kun sitä uskollisesti jatkaa. Myös jollekin toiselle ihmiselle voi tässä harjoituksessa antaa anteeksi. Ihmisen mieli pääsee silloin työstämään asiaa eikä jumitu paikoilleen märehtimään eikä jännittämään.
Toivottavasti pääset yli asiasta näillä ajatuksilla. Kukaan ei ole täydellinen, ei sinunkaan tarvitse olla.
[/quote]
En ole ap, mutta tämä kosketti ja antoi minulle ajattelemisen aihetta. Lämmin kiitos, kuka oletkin.
Juuri näin.
Mieti kuinka kaikki on suhteellista. Itseäni ainakin auttaa tuo lääkärivertaus. Vaikka oma virheeni on useasti polttanut (tai ruostuttanut) rahaa (tai rautaa) yli 50 te edestä ei kukaan kuollut.
Samoin on kovasti auttanut oman ammatti-identetiitin kasvatus. Olen olemassa ja niin paljon enemmänkin työpaikan ulkopuolella, mikset sinäkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ollakin, ettei työnantajaasi luota sinuun enää, voiko sitä siitä syyttääkään?
Joten se on fakta, jonka kanssa vaan elät ja tulevaisuudessa osoitat työnantajallesi lojaalisuuttasi ja luotettavuuttasi. Tai sitten irtisanot itsesi.
Oma itseruoskintasi taas.. olet tehnyt mokan, tunnustat sen ja korvaat sen. Kun viimeinenkin (rahallinen) korvaus on hoidettu, ei ole mitään syytä jäädä ruoskimaan itseään. Virheistään oppiminen on tämän maanpäällisen elämän aika kova juttu. Ihan luuserit eivät sitä osaa, sinä selvästi osaat =)) Joten ota opiksesi ja unohda!
Jos tuossa on kyse siitä, että sua epäillään epärehellisyydestä, jota et ole tehnyt, niin sitten sun pitää selvittää asia. Epärehellisyys työssä ei ole ok. Työnantajalta varastaminen on peruste työsuhteen purkamiselle, ja se on todella väärin ja hyihyi. Se, että on tehnyt rehdisti parhaansa ja tietämättömyytensä tai väärien faktojen pohjalta tehnyt jonkun virheen, on taas ihan inhimillistä. Toki niistä virheistä tulee oppia, jottei tee samaa erhettä uudelleen. Ei myöskään kuulu tapoihin, että työntekijän tulee korvata tekemänsä taloudellinen tappio, ellei kyseessä ole tarkoituksellisuus tai pientä isompi huolimattomuus.
Paineensietokyky, epävarmuuden sietäminen ja hetkittäinen oman kyvyttömyyden sietäminen ovat kaikki työelämässä tarpeellisia taitoja. Ne kehittyvät treenaamalla, mutta kyllä sekin vuosia vie. :) Onneksi tai ikävä kyllä nykyinen työelämä tarjoaa monelle harjoitusta näissä taidoissa. Ehkä ikäkin tuo sinällään lisää perspektiiviä. Kaksikymppisellä elämä on aika lailla tässä hetkessä, mutta vuosien kertyessä hahmottaa vähän paremmin kokonaisuuksia ja ymmärtää enemmän, että tää on yksi vähän paskempi hetki loistavassa elämässä. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistele kaikkia myönteisiä palautteita mitä olet saanut, se helpottaa.
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 22:27"]
Jos tuossa on kyse siitä, että sua epäillään epärehellisyydestä, jota et ole tehnyt, niin sitten sun pitää selvittää asia. Epärehellisyys työssä ei ole ok. Työnantajalta varastaminen on peruste työsuhteen purkamiselle, ja se on todella väärin ja hyihyi. Se, että on tehnyt rehdisti parhaansa ja tietämättömyytensä tai väärien faktojen pohjalta tehnyt jonkun virheen, on taas ihan inhimillistä. Toki niistä virheistä tulee oppia, jottei tee samaa erhettä uudelleen. Ei myöskään kuulu tapoihin, että työntekijän tulee korvata tekemänsä taloudellinen tappio, ellei kyseessä ole tarkoituksellisuus tai pientä isompi huolimattomuus.
Paineensietokyky, epävarmuuden sietäminen ja hetkittäinen oman kyvyttömyyden sietäminen ovat kaikki työelämässä tarpeellisia taitoja. Ne kehittyvät treenaamalla, mutta kyllä sekin vuosia vie. :) Onneksi tai ikävä kyllä nykyinen työelämä tarjoaa monelle harjoitusta näissä taidoissa. Ehkä ikäkin tuo sinällään lisää perspektiiviä. Kaksikymppisellä elämä on aika lailla tässä hetkessä, mutta vuosien kertyessä hahmottaa vähän paremmin kokonaisuuksia ja ymmärtää enemmän, että tää on yksi vähän paskempi hetki loistavassa elämässä. ;)
[/quote]
En ole varastanut, sehän olisi rikos. Tiedän, että virheeni on inhimillinen. Juu tästä virheestä opin todella paljon. Voin sanoa, että jälkeen päin ajateltuna kyseessä on pientä isompi huolimattomuus kyllä. Halusinmyös itse alusta asti korvata asian, ehdotin sitä työnantajalle heti, koska koen, että olen korvausvelvollinen.
Kiitos vastauksestasi! Loppu antaa voimaa minulle :) AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 22:28"]
Muistele kaikkia myönteisiä palautteita mitä olet saanut, se helpottaa.
[/quote]
Kiitos! Sain itse asiassa tällä viikolla positiivista palautetta asiakkaaltamme. Olin ihan unohtanut sen :) Yritän muistaa. AP
19 haluaa vielä jatkaa ja muistuttaa, että olet selvästi tunnollinen ja vastuuntuntoinen, ja ne ovat hienoja ominaisuuksia. Samoin hienoa on se, että ihan avoimesti voi myöntää virheensä. Paljonhan työelämässä on sitäkin, että omia virheitä pyritään "hautaamaan" mahdollisimman paljon. Tunnollisuudesta ja vastuuntuntoisuudesta ei missään nimessä pidä pyrkiä eroon, vaan pikemminkin oppia vähän sietämään sitä vajavaisuutta ja keskeneräisyyttä omassa itsessään.
Joskus ajatukset voivat jumittaa johonkin epämiellyttävään asiaan, eikä sitä ikävää ajatuskehää tahdo millään saada poikki. Sekin on ihan normaalia eikä kerro mistään terapian tarpeesta, jos nyt nuo ajatusjumit eivät jatkuvia ole. Ihan tavan työperäisestä stressiä vaan. :) Paras konsti siihen on ihan konkreettisesti tehdä jotain, missä ei pysty ajattelemaan sitä samaa ajatusjumia. Siksi moni tykkää käydä juoksulenkillä, koska alkumatkan jälkeen keskittyy vaan juoksemiseen ja hengittämiseen. Meditointi, neulominen, kodinsiivous, puutarhanhoito - nämä on lisäesimerkkejä yleisistä "päännollauskeinoista". Toki samasta syystä jotkut juo myös perseet, mutta ensisijaisesti suosittelen näitä muita ideoita. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi tähän töppäykseeni liittyy vielä eräs entinen kaverini. Hän teki huijauksen, josta tavallaan itse jouduin vastuuseen. Ja aijon ottaakkin vastuun siitä, koska pelkään tätä entistä kaveriani mitä kaikkea hallaa hän minulle voi tehdä, kun olen hyväuskoinen. Monimutkainen juttu, mutta miten saisin mielenrauhan? AP
Ehkä tapahtuma ei olekaan niin paha: mieti lääkäriä, joka tekee virheen, josta syystä potilas kuolee.
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 20:18"]
Ehkä tapahtuma ei olekaan niin paha: mieti lääkäriä, joka tekee virheen, josta syystä potilas kuolee.
[/quote]
Kiitos! Ei se ehkä olekkaan niin paha. Ja tosiaan jos rahalla siitä selviää, niin silloin se ei tosiaan voi olla niin paha :) Mutta luulen, että työnantajani ei ehkä luota minuun enää.
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 20:02"]
Olen tehnyt todella typerän virheen töissä. Tein sen pelkästään siksi, koska olen niin ajattelematon ja hätäinen. Sain kyllä mahdollisuuden rahallisesti korvata virheeni, josta siis aiheutui yritykselle myös pientä rahallista vahinkoa (kyse muutamasta satasesta).
Vaikka olen saanut vielä mahdollisuuden (ihmettelen suuresti) jatkaa työssäni, minua ahdistaa. Pelkään, etten koskaan pääse yli tästä vitutuksesta. Lisäksi minua hävettää virheeni todella paljon. Tuntuu etten ansaitse työpaikkaani. Lisäksi pelkään, että tästä lähin jokaista liikettäni seurataan
Miten ihmiset ovat oppineet olemaan itselleen armollisia ja antamaan itselleen anteeksi?
[/quote]
aika köyhä duunipaikka, jos parin satasen virheent akia saa miettiä, saako "mahdollisuuden" jatkaa työssään. Mulla on kaveri, joka tetki kerran muutamansadan tuhannen euron tappiot puolessa tunnissa. Mä en pysty samaan, mutta kyllä mäkin useampia kymppitonneja voin polttaa päivässä taivaan tuuliin. Eikä meidän kummankaan työpaikat edes hengähdä tämän takia. Sitä sattuu, isompia voittoja me koko ajan tehdään myös.
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 20:27"]
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 20:02"]
Olen tehnyt todella typerän virheen töissä. Tein sen pelkästään siksi, koska olen niin ajattelematon ja hätäinen. Sain kyllä mahdollisuuden rahallisesti korvata virheeni, josta siis aiheutui yritykselle myös pientä rahallista vahinkoa (kyse muutamasta satasesta).
Vaikka olen saanut vielä mahdollisuuden (ihmettelen suuresti) jatkaa työssäni, minua ahdistaa. Pelkään, etten koskaan pääse yli tästä vitutuksesta. Lisäksi minua hävettää virheeni todella paljon. Tuntuu etten ansaitse työpaikkaani. Lisäksi pelkään, että tästä lähin jokaista liikettäni seurataan
Miten ihmiset ovat oppineet olemaan itselleen armollisia ja antamaan itselleen anteeksi?
[/quote]
aika köyhä duunipaikka, jos parin satasen virheent akia saa miettiä, saako "mahdollisuuden" jatkaa työssään. Mulla on kaveri, joka tetki kerran muutamansadan tuhannen euron tappiot puolessa tunnissa. Mä en pysty samaan, mutta kyllä mäkin useampia kymppitonneja voin polttaa päivässä taivaan tuuliin. Eikä meidän kummankaan työpaikat edes hengähdä tämän takia. Sitä sattuu, isompia voittoja me koko ajan tehdään myös.
[/quote
Yritys, jossa työskentelen ei ole köyhä. Suurin pointti ei ollutkaan toi rahallinen tappio. Vaan se, että toimin väärin ajatellen yrityksen normaalia toimintamallia. Tää juttu on vaikee selittää, kun en halua kertoa yrityksen nimeä tai minkä virheen tein tai muuta.
AP
Miten siis ihmiset ovat oppineet olemaan itselleen armollisia ja antamaan itselleen anteeksi? Tovoisin vastauksia, esimerkkejä, kommentteja...
AP
Ajan kanssa. Tekemällä uusia mokia ja huomaamalla, että hengissä niistä selviää. Mitä enemmän ikää tulee sitä vähemmän stressaa pienistä. Pitkä työura kasvattaa mokien kestävyyttä koko ajan. Kun on mennyt vuosi tai muutama, hädin tuskin muistat tätä enää. Etene päivä kerrallaan, yritä keskittyä muihin asioihin.