Oliko Neuvostoliitto sellainen onnen kultamaa kuin meille oli luvattu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko tsaarin venäjä jotenkin täydellinen ihmemaa tai nykyvenäjä saati sitten 90-luvun venäjä? Näissä asioissa on ylensä aika paljon tekijöitä. Ja en kannata mitään kommunismia, koko termi jäänee historiankirjoihin muinaisjäännökseksi 1800- ja 1900-luvuilta. Toki tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, ja erityisesti tulonjako (lisää rahaa lähes kaikki ihmiset haluavat ja harva on omistaan valmis luopumaan) ovat sellaisia asioita joista ihmiset ovat aina tapelleet ja tulevat varmaankin aina tappelemaan.

Tavallisen kansan asema oli 1800-luvulla hyvin karu verrattuna nykyaikaan, ei ainoastaan tsaarin Venäjällä. Joten ei ole järkevää verrata 1980-luvun konkurssiin matkalla olevaa neukkulaa tsaarin aikaan vaan muihin maihin, esimerkiksi Suomeen jossa aloitettiin sodan jälkeen jälleenrakennus yhtenä maailman köyhimmistä kehitysmaista. Muu maailma kehittyi tsaarin ajoista, Neuvostoliitto ja muut kommunistimaat eivät.

Ja vanhat kommarit ja viherbvasurit eivät vieläkään myönnä asiaa, ja heitähän riittää.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti. Johto teurastutti vain kymmeniä miljoonia ihmisiä.

Sosialismin rakentaminen vaatii hintansa!

https://areena.yle.fi/1-50455023

Neuvostoliiton vankileirien, gulagien, historia alkoi vuoden 1917 vallankumouksesta ja ulottui aina Stalinin kuolemaan saakka. Miten Neuvostoliitto loi järjestelmän, jossa 20 miljoonaa ihmistä alistettiin orjatyöhön?

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla oli työtä ja asunto.

Kenenkään ei tarvinnut nähdä nälkää ja opiskella sai niin pitkälle kuin päätä riitti.

Lomilla käytiin mustanmeren rannoilla ja kylpylöissä, eikä perustarpeista puuttunut tavallisella ihmisellä mitään.

Neuvostoliitossa oli hyvinvoiva eliitti, kuten kaikissa muissakin maissa on, mutta siellä tavallisen kansalaisen ei tarvinnut olla asunnottomana tai jonottaa leipää armopalana rikkaammilta.

Ei ollut huumeongelmaa, jengejä tai pyörävarkaita.

Ei ollut moniongelmia kaduilla maleksimassa.

Ei ollut väkivaltaa tai väkisinmakaamisia.

Ei ollut häiriötekijöitä kuten länsimaissa on.

Aluksi tulee mieleen New Yorkin jengit ja huumeet, sitten yksilönvapauksien nimissä laillistetut huumeet 2000-luvun jälkeen.

Kyllä Neuvostoliitossa osattiin sentään käyttäytyä ja olla ryhdikkäästi.

Ei perseilty huumepäissä kuten jenkit tekee.

Neuvostoliitossa oli kaikenlaista ikävää rikollisuutta, ryöstöjä, väkivaltaa, murhia, tappoja, huumeiden käyttöä, korruptiota, talousrikollisuutta. Tämä on melko kirjoittamaton luku vielä Neuvostoliiton historiassa. Solzenitsyn kirjoitti tästä jo jonkin verran Vankileirien saaristossa eli Gulagissa.

70-luvun puolivälin paikkeilla kävin kansalaiskoulua, jossa yhteiskuntaoppia opetti vanhapiika kommunisti. Hän oli innokas näyttämään filmejä ja kuinka ollakaan, ne olivat lähes poikkeuksetta itäisen ystävämme propakandatoimiston tuotteita, niitä joissa hirmuiset puimurit ajavat muodostelmassa silminkantamattimiin ulottuvilla pelloilla, lapset tanssivat pyhäpuvuissaan ja maatuskat hymyilevät leveästi kultaisilla hampaillaan.

Ei tuo oppi minuun uponnut, joihinkin ehkä ja jotkut olivat jo äidinmaidossa imeneet tuon aatteen ylivertaisuuden, tai oikeastaan aate sinänsä on mitä hienoin, sen toteuttaminen sellaisenaan ei vain ole toiminut missään. Miljoonia murhattuja ihmisiä, nälkään tapettuja, kidutettuja, raiskattuja... Puistattavaa.

Ja murhaajien kunniaksi rakennetaan kirkkoja ja järjestetään paraateja edelleen.

"Miten Neuvostoliitto loi järjestelmän, jossa 20 miljoonaa ihmistä alistettiin orjatyöhön?"

No, suomalainen sossu ei halua moisesta mitään tietää. Tai välittää. Ihminen on pedoista julmin.