Kuinka nopeasti synnytyksen jälkeen

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 11:19"]

Entä uinti? Olen treenannut koko raskauden ajan, oloa kuunnellen tottakai. Ja sitten synnytyksen jälkeen pitäisi lopettaa kuin seinään ja tehdä jotain lantionpohja"jumppaa". Miten sitä joku kehtaa edes jumppaamiseksi sanoa? Tiedän, on tärkeää, mutta jos ihminen tarvitsee liikuntaa niin se tarvitsee liikuntaa. Jos raskauden jälkeinen masennus ei muuten iske niin ihan varmasti lyllerressä ja kattoonsyljeksiessä iskee.

[/quote]

No varmaan uinti on hyvä? Kaikki tärähdystä edistävät ja sellaiset lajit, joissa tulee paine vatsan alueelle on niitä huonoimpia.

Mutta muista, että oikeasti se synnytys tulee olemaan sun elämän kovimpia fyysisiä ponnistuksia, et ehkä arvaakaan miten raskas se saattaa olla :) Ihan jo siitä toipumiseen menee jokunen viikko, jälkivuodon aikana et voi mennä uimaankaan (loppuu viimeistään 3 kk sisällä), samoin jos tulee repeämiä ja tikkejä niin uinti ei passaa, ja kävelykin on aika vaikeaa (yleensä muutama viikko, jos repeämät on syvempiä)...

Yritä nyt suhtautua siihen, että se 12 viikkoa menee ainakin liikkumatta, pikku kävelylenkkejä vaan.

Se lantionpohjajumppa on muuten aivan äärettömän tärkeää. Tavara jää synnytyksen jälkeen muuten usein väljäksi ja tulee virtsankarkailua ym. Ei siitä turhaan puhuta. Ja se voi olla raskasta ja vaikeaa alkuun - voi olla että et edes oikein tunne koko lihaksia muutamaan viikkoon, ja niiden haltuun saaminen kestää jonkin aikaa. Joillain käy niin että kun  ottaa juoksuaskelia synnytyksen jälkeen, pissa alkaa valua.

En tiedä meinasitko imettää, mutta jos imetät niin varaudu siihen, että jumpalle et ehkä ehdi alkukuukausiin. Vauvat imee tiheästi ja pitkään, voisi sanoa että kevyesti 8-12 t/vrk, on harvinaisempaa että ei joudu tuntikausia olemaan vauva tissillä varsinkin ns. tiheän imun kausina. Joskus 3-4 kuukauden ikäisenä se usein vasta helpottaa. Etkä voi jättää vauvaa huutamaan jumpan ajaksi. Voi toki lypsää maitoa pulloon, vaan pullottelussa on aika isona vaarana, että imetys alkaa tyssätä sitten siihen.

Susta tulee äiti, ja vauvan äiti olet ensimmäiset kuukaudet ensisijassa. Ja voi olla, että huomaat ettei salille olekaan niin kiire. Realistisesti näin. Sulla ei oikeasti ole yhtään mikään kiire jumppaamaan.

Synnytyksen jälkeinen masennus on kyllä ihan hormonaalista eikä seurausta siitä, että äiti olisi laiska kattoonsyljeskelijä...

Voi kamala. Näitä kun lueskelee ei ainakaan synnytyspelko ei hellitä. En ole vielä raskaana, en edes toistaiseksi yritä, mutta vauvakuume on kova.

Onko tilanne synnytyksen jälkeen oikeasti tuo liikunnan suhteen? Mites seksi?

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 22:50"]

Voi kamala. Näitä kun lueskelee ei ainakaan synnytyspelko ei hellitä. En ole vielä raskaana, en edes toistaiseksi yritä, mutta vauvakuume on kova.

Onko tilanne synnytyksen jälkeen oikeasti tuo liikunnan suhteen? Mites seksi?

[/quote]

Kyllä kai se on. Niinkuin kätilö tuossa kertoi, ei ne paikat palaudu nopeammin eikä sitä voi nopeuttaa. Jotain yksilöllisiä eroja voi olla, mutta parempi kun ei riskeeraa turhaan, ettei jää pysyviä haittoja. Ja kuten mainittiin, nämä laskeumat ym. voi alkaa tuntuvasti haitata vasta myöhemmin, vaikka ne on alkunsa saaneet synnytyksestä ja siitä, ettei ole annettu palautua.

Seksiä saa kyllä harrastaa heti kun siltä tuntuu. Aika moni aloittaa ennen jälkitarkastusta (n. 12 viikon kuluessa synnytyksestä). Suositus on ettei seksin aloitusta siirtäisi yli puolen vuoden, ettei tule haluttomuuskierrettä.

Ei se lapsenteko ole mikään pikkujuttu, oikeasti. Mutta se vauva on ihan mielettömän paljon tärkeämpi kuin jumppaan pääsy. Sehän on vain muutaman kuukauden tauko elämässä, parhaimmillaankin jos raskaus olisi kaikin puolin vaikea, niin puolitoista vuotta!

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 11:19"]

Entä uinti? Olen treenannut koko raskauden ajan, oloa kuunnellen tottakai. Ja sitten synnytyksen jälkeen pitäisi lopettaa kuin seinään ja tehdä jotain lantionpohja"jumppaa". Miten sitä joku kehtaa edes jumppaamiseksi sanoa? Tiedän, on tärkeää, mutta jos ihminen tarvitsee liikuntaa niin se tarvitsee liikuntaa. Jos raskauden jälkeinen masennus ei muuten iske niin ihan varmasti lyllerressä ja kattoonsyljeksiessä iskee.

[/quote]

Huomasittehan, ettei tämä ollut ap:n kirjoittama. 

Ei mulla olekaan kiire väkisin sinne jumppaamaan, kyselen vain kun neuvolassa ei ole vielä tullut puheeksi (olen nyt viikolla 26), ja törmäsin netissä aiheeseen. Ja useissa teksteissä tosiaan arvosteltiin neuvolan ohjeita aikaisesta liikunnan aloittamisesta.

Mitenköhän nuo julkkikset, jotka laittavat itsestään "kuntoon kolmessa viikossa"-kuvia, kykenevät siihen? Joku suomalainen urheilijanainenkin, en nyt muista kuka, oli parissa kuukaudessa entisissä mitoissaan ja kertoi lehdissä

 treenailustaan hyvin pian synnytyksen jälkeen.  Hullua, jos tosissaan on noin ettei ensimmäisen 12 viikon aikana voi tehdä kuin pieniä lenkkejä!

ap

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 00:11"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 11:19"]

Mitenköhän nuo julkkikset, jotka laittavat itsestään "kuntoon kolmessa viikossa"-kuvia, kykenevät siihen? Joku suomalainen urheilijanainenkin, en nyt muista kuka, oli parissa kuukaudessa entisissä mitoissaan ja kertoi lehdissä

 treenailustaan hyvin pian synnytyksen jälkeen.  Hullua, jos tosissaan on noin ettei ensimmäisen 12 viikon aikana voi tehdä kuin pieniä lenkkejä!

ap

[/quote]

Kuuleman mukaan on tiukka dieetti raskaana ettei kiloja tule, ja synnytyksiä jopa käynnistetään etuajassa heti kun vauva on riittävän iso, jolla voidaan estää enin nahkan ja vatsalihasten venyminen, arvet ym. Hyvät geenit tarvii myös, eri ihmisillä ulkoiset muutokset on erimääräisiä. Joillakin voi epäilemättä kyllä olla myös korsetti tms. sidos vaatteiden alla...

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 00:11"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 11:19"]

Entä uinti? Olen treenannut koko raskauden ajan, oloa kuunnellen tottakai. Ja sitten synnytyksen jälkeen pitäisi lopettaa kuin seinään ja tehdä jotain lantionpohja"jumppaa". Miten sitä joku kehtaa edes jumppaamiseksi sanoa? Tiedän, on tärkeää, mutta jos ihminen tarvitsee liikuntaa niin se tarvitsee liikuntaa. Jos raskauden jälkeinen masennus ei muuten iske niin ihan varmasti lyllerressä ja kattoonsyljeksiessä iskee.

[/quote]

Huomasittehan, ettei tämä ollut ap:n kirjoittama. 

Ei mulla olekaan kiire väkisin sinne jumppaamaan, kyselen vain kun neuvolassa ei ole vielä tullut puheeksi (olen nyt viikolla 26), ja törmäsin netissä aiheeseen. Ja useissa teksteissä tosiaan arvosteltiin neuvolan ohjeita aikaisesta liikunnan aloittamisesta.

Mitenköhän nuo julkkikset, jotka laittavat itsestään "kuntoon kolmessa viikossa"-kuvia, kykenevät siihen? Joku suomalainen urheilijanainenkin, en nyt muista kuka, oli parissa kuukaudessa entisissä mitoissaan ja kertoi lehdissä

 treenailustaan hyvin pian synnytyksen jälkeen.  Hullua, jos tosissaan on noin ettei ensimmäisen 12 viikon aikana voi tehdä kuin pieniä lenkkejä!

ap

[/quote]

ensimmäinen lapsi?

anna itsellesi aikaa, voit esim yksinkertaisesti olla niin väsynyt ekan kolmen kuukauden aikana, että et väsymykseltä pysty tekemään kuin välttämättömimmän

aloita rauhallisesti, pitkiä reippaita kävelylenkkejä vaunuja työntäen, kolme kuukautta vilahtaa aika hätäisesti. Vähitellen lisää :) kroppa muuttuu ja palautuu pitkään synnytyksen jälkeen, itse en tähän uskonut, mutta omalla kohdalla se oli totta

Joo, eka lapsi on, siksikin kyselen niin paljon:) Toki jos kroppa pistää hanttiin, uuvuttaa, imettämiseen ja muuhun menee aika ja voimat yms., niin en ole väkisin lähdössä salille tai lenkille! Mutta jos kaikki menee nätisti, eikä tunnu että liikunnalle olisi esteitä, voi olla kyllä vaikea malttaa olla iisisti.. Täytyy yrittää pitää mielessä nuo vuosien päästä näkyvät vauriot myös, hui. Outoa ettei niistä sitten puhuta enempää neuvolassa. Juuri vähän aikaa sitten synnyttänyt tuttavani kertoi että oli jo viikon päästä synnytyksestä salilla! Ja toinen tuttavani oli 20 km vaunulenkkien ansiosta timmissä kunnossa 2,5 kk päästä synnytyksestä.. (Vauva ei kuulemma nukkunut kuin vaunuissa, joten hän käveli ja käveli ja käveli heti synnytyksestä lähtien.) Mitenköhän näiden naisten kropat ovat kestäneet/tulevat kestämään :O

ap

Joo, eka lapsi on, siksikin kyselen niin paljon:) Toki jos kroppa pistää hanttiin, uuvuttaa, imettämiseen ja muuhun menee aika ja voimat yms., niin en ole väkisin lähdössä salille tai lenkille! Mutta jos kaikki menee nätisti, eikä tunnu että liikunnalle olisi esteitä, voi olla kyllä vaikea malttaa olla iisisti.. Täytyy yrittää pitää mielessä nuo vuosien päästä näkyvät vauriot myös, hui. Outoa ettei niistä sitten puhuta enempää neuvolassa. Juuri vähän aikaa sitten synnyttänyt tuttavani kertoi että oli jo viikon päästä synnytyksestä salilla! Ja toinen tuttavani oli 20 km vaunulenkkien ansiosta timmissä kunnossa 2,5 kk päästä synnytyksestä.. (Vauva ei kuulemma nukkunut kuin vaunuissa, joten hän käveli ja käveli ja käveli heti synnytyksestä lähtien.) Mitenköhän näiden naisten kropat ovat kestäneet/tulevat kestämään :O

ap

Haluan vielä korostaa, että vauva ja sen hyvinvointi on minulle tärkeintä, eikä tämä liikkumaan pääsy ole prioriteetti nro 1, ei missään nimessä! Tämä ketju nyt vaan sattuu koskemaan sitä :)

ap

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 00:23"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 00:11"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 11:19"]

Mitenköhän nuo julkkikset, jotka laittavat itsestään "kuntoon kolmessa viikossa"-kuvia, kykenevät siihen? Joku suomalainen urheilijanainenkin, en nyt muista kuka, oli parissa kuukaudessa entisissä mitoissaan ja kertoi lehdissä

 treenailustaan hyvin pian synnytyksen jälkeen.  Hullua, jos tosissaan on noin ettei ensimmäisen 12 viikon aikana voi tehdä kuin pieniä lenkkejä!

ap

[/quote]

Kuuleman mukaan on tiukka dieetti raskaana ettei kiloja tule, ja synnytyksiä jopa käynnistetään etuajassa heti kun vauva on riittävän iso, jolla voidaan estää enin nahkan ja vatsalihasten venyminen, arvet ym. Hyvät geenit tarvii myös, eri ihmisillä ulkoiset muutokset on erimääräisiä. Joillakin voi epäilemättä kyllä olla myös korsetti tms. sidos vaatteiden alla...

[/quote]

Moni on raskauden loppumetreille niin hyvävointinen että voi vähän vielä treenailla. Ei se muutaman kuukauden harjoittelutauko vielä muulle kropalle/lihaksille kuin keskivartalolle niin paljoa tee jos vaan syö oikein. Ja joillain maha kutistuu vähän nopeammin kuin toisilla.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 00:32"]

Joo, eka lapsi on, siksikin kyselen niin paljon:) Toki jos kroppa pistää hanttiin, uuvuttaa, imettämiseen ja muuhun menee aika ja voimat yms., niin en ole väkisin lähdössä salille tai lenkille! Mutta jos kaikki menee nätisti, eikä tunnu että liikunnalle olisi esteitä, voi olla kyllä vaikea malttaa olla iisisti.. Täytyy yrittää pitää mielessä nuo vuosien päästä näkyvät vauriot myös, hui. Outoa ettei niistä sitten puhuta enempää neuvolassa. Juuri vähän aikaa sitten synnyttänyt tuttavani kertoi että oli jo viikon päästä synnytyksestä salilla! Ja toinen tuttavani oli 20 km vaunulenkkien ansiosta timmissä kunnossa 2,5 kk päästä synnytyksestä.. (Vauva ei kuulemma nukkunut kuin vaunuissa, joten hän käveli ja käveli ja käveli heti synnytyksestä lähtien.) Mitenköhän näiden naisten kropat ovat kestäneet/tulevat kestämään :O

ap

[/quote]

No gynekologiset laskeumat on kyllä hyvin hyvin yleisiä. Vanhuksilla niitä kyllä alkaa jo olemaan melkein kaikilla "luonnostaan" mutta työikäisillä niitä leikataan usein raskauksien ja puutteellisen palautumisen takia. Eli tosi monta raskautta jo pelkiltään joiden välissä ei palaudu, tai lantionpohjalihaksia ei hoideta tai sitten rasitetaan kroppaa synnytysten jälkeen liian nopeasti.

Oma kokemus: synnytys oli normaali ja kaikki meni hyvin. Liikuin lenkkejä ym. 3 vrk vauvan syntymän jälkeen kävellen. Lonkkien palautuminen teki samanlaista liitoskipua kuin raskauden aikana noin viikon- kaksi. Juoksin lyhyitä pätkiä noin viikko synnytyksestä mutta huomasi että keskivartalon tuki oli huonompi.

Noin kuukausi synnytyksen jälkeen jouduin raskasta salitreeniä vastaaviin hommiin pari kertaa (eläimen henki kyseessä) ja kahdesta kerrasta selvisin hyvin. Kerran sain muistutuksen kun lihakset pettivät ja pelkkä vetoliike jysähti ikävästi selkärankaan. Tipahdin kivusta hetkeksi kasaan. Joka kerta tunsin kyllä että lihaksista ei saa tukea niinkuin pitäisi. Nyt 6 kk myöhemmin tuntuu sille että mahdollinen keskivartalon lihasten heikkous on enempi käytön puutetta ja pitäisi treenailla.

No yritin varmaan parin viikon kuluttua salille. Tajusin heti että siitä ei tule yhtään mitään, tuntui kipu ja paine lantiossa. Vaikka tein aivan mitättömillä painoilla, siis todella melkein nollilla.

Kyllä mun keskiraskas treeni alkoi vasta n. 6 kk synnytyksen jälkeen, ja raskaammin saatoin aloittaa varmaan vuoden päästä. Joku toinen voi palautua paljon nopeammin. Mutta tarkoitan tässä oikeasti raskasta treeniä, enkä 5 kg käsipainojen heiluttelua.

Kuuntelin paljon tuota lantionseutua, kipuja, varoituksia ja lihasten toimintaa. Vatsa ja lantio alkoi toimia tosiaan tuolla 6 kuukauden tietämillä niin että ne hahmotti. Ja pitää sanoa, että lantionpohja meinasi pettää herkästi raskaissa nostoissa yli vuoden...

En tiedä olenko hidas palautuja, vai tunnenko vaan kehoni paremmin ja treenaan kovempaa kuin keskivertomamma. Mutta ihan entistä treeniä ei tosiaan ainakaan vuoteen. Se kostautui virtsankarkailuna ja lantion alueen kipuna myöhemmin, jos sinne tuli liikaa painetta :(

Joo, kovasta treenistä nimenomaan kohdallani kyse, ei mistään läpsyttelystä. Harmillista että sinulla noin huono kokemus! Mitä liikuntaa harrastit salitreenin sijaan? 

ap

Käveleskelin lähinnä. Juoksemistahan ei saisi kai siihen lapsivuodeaikaan n. 3 kk kovin harrastella, vaan jumpata lantio ensin kuntoon. Sen jälkeen kokeillaan varovasti, jos tulee kipua tai pissa lorisee, niin pitää siirtää tuonnemmaksi.

Oikeasti älä pidä kiirettä sen kanssa. Jos sisuskalut ei ole palautunut tarpeeksi, vaarana on esim. kohdun tai emättimen laskeuma, ja se ei juuri korjaannukaan sitten. Mieluummin niin, kuin että on liian kiire päästä kuntoon synnytyksen jälkeen...

Ja ei se ole epänormaalia, että on virtsankarkailua muutama kuukausi synnytyksen jälkeen, siis ponnistusinkontinenssi. Mutta minusta se kielii siitä, että vielä silloin jos lantionpohja ei tue, ei kannata rasittaa liikaa.

Toinen on sitten vatsalihakset, niitä ei saa treenata pitkään aikaan synnytyksen jälkeen. Joillain ne vetäytyvät enimmäkseen takaisin viikoissa, mulla meni todellakin kuukausia! Olen hoikka, rasvat putosi nopeasti mutta vatsalihasten pullotus ja epäkunto säilyi yli vuoden. Eli ne eivät alkuun toimineet/totelleet ja olivat venähtäneet, vatsaa ei saanut vedettyä sisään kuukausiin ollenkaan!

Ja ne vatsat sitten eivät palaudu ollenkaan, jos niitä alkaa treenata liian aikaisin!

Kyllähän liikuntaan kannustetaan. Äitiysneuvolan mamma kehtasi väittää että ihan hyvin voit käydä normaalisti salilla ihan loppuun asti. Kyllä varmaan, isoilla painoilla kyykkyä ja maastavetoa, eiköhän siinä kohtaa olisi mennyt taju tai tullut lapsi alapäästä pois... Neuvolan liikuntaohjeisiin en ole uskonut kuin osittain, vaan se oma tuntuma on tärkeä jos kehonsa tuntee!

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 10:30"]

Kiitos vastauksista! Nyt raskausaikana en ole pystynyt liikkumaan lainkaan ensin pahoinvoinnin, sitten supisteluiden ja liitoskipujen vuoksi, ja hinku salille ja lenkkipolulle on kova. Painokin on noussut ihan älyttömästi, ja olisi ihanaa päästä liikkeelle heti synnytyksen jälkeen. Toki vauva ja oma kunto etusijalla, ei mittoihin pääseminen! Olen ymmärtänyt että neuvolasta annetaan nimenomaan tuollaisia "liiku vain"-ohjeita, ehkä ymmärtämättä että joidenkin kohdalla se salitreeni on oikeasti todella rankkaa. Kaipa yritän päästä kuntoon jollain äitiysjumpilla (äitiyspilates erityisesti kiinnostaisi), vesijuoksulla ja kävelylenkeillä. Mites kahvakuula, onko se mielestänne liian rankka laji suht nopeasti aloitettavaksi? 

[/quote]

En tee mitään erityisen rankkaa treeniä, mutta olen joutunut lopettaa kaiken rankemman. Kahvakuulassa tulee todella paljon vatsalihastreeniä ja lisäksi se on huono nivelsiteillä, jotka pehmenevät raskausaikana (et. heilautukset).

Täälläkin toitotetaan jatkuvasti, että raskaus ei ole sairaus ja raskasta liikuntaa voi siksi harrastaaa ihan loppuun saakkaa, mutta mitä enemmän aiheesta luen, sitä enemmän olen toista mieltä: raskaalla liikunnalla voi tehdä itselleen vahinkoa, koska eilimistö muuttuu niin paljon raskausaikana.

Mä käyn pilateksessa (sovellettu, ohjaaja ehdottaa mulle vaihtoehtoisia liikkeitä ja osaan niitä itsekin laatia) ja kävelen. Yritän saada itseni nyt tekemään ylävartalotreeniä kotona, sen jälkeen, kun olen joutunut lopettamaan rankemmat liikuntaharrastukset, motivaatio on ollut hukassa.

Ja synnytyksen jälkeen tosiaan kannattaa aloittaa taas varovasti, ettei revi paikkojaan, varsinkin, jos kunto on päässyt raskauden aikana hiipumaan. Kyllä se taas siitä!

Terv. rv 20

Niin ja se palautuminen ei siis tarkoita palautumista raskauden/synnytyksen rasituksista vaan yksinkertaisesti siitä, että keskivartalon lihakset venyvät äärimmilleen raskauden ja synnytyksen aikana. Ja niiden lyhentymiseen takaisin menee aikaa.

Mut se lantionpohja, keskity ensin siihen ja vaikka kävelyyn. Kun vatsalihakset alkavat totella ja korsetti pysyy kasassa, ja olo gynealueilla hyvä, niin sitten vasta hiljalleen tahtia reipastamaan :)

Kätilön näkökulma. Hieno nro 2 ettet aloittanut ennen sitä, just tuo aika suosittelisin minäkin jos joku kysyy. Raskaus kestää 40viikkoa/ 9kk, keholle kestää samanverran palautua synn jälkeen. Tämä VAIKKA EI TUNNU siltä. Hormonaalisista syistä mm, on suuri muutos kehossa kaikki mitä tapahtuu raskauden ja synnytyksen aikana. Toki, on hyvä ruveta liikkumaan kevyesti melkein heti ja sitten pikkuhiljaa mennä jumppaamaan, uimaan jne. Mutta varoivaisuutta. Kyykkyjä, spinningiä, juoksemista - en suosittele mitään niistä ainakaan puoleen vuoteen. Erittäin suuri riski on saada laskeumia (kohdunlaskeuma varsinkin) koska siinä tulee liian suuri paine alalantiolle ja tämä lihaksisto ei ole valmis siihen moneen kuukauteen. Oireita voi näkyä ja huomata vasta VUOSIA sen jälkeen ja olen nähnyt liian monta n 30-40vuotiaita jotka joutuvat leikkaukseen koska ovat aloittaneet liian nopeasti. Antakaa keholle aikaa, antakaa äitiydelle aikaa, rauhoittukaa. En näe mitään hienoa siinä kun joskus lukee että joku juossut maratooni 6kk synn jälkeen, se ei ole hienoutta, vaan pelkästään tyhmyyttä.

Kätilön näkökulma. Hieno nro 2 ettet aloittanut ennen sitä, just tuo aika suosittelisin minäkin jos joku kysyy. Raskaus kestää 40viikkoa/ 9kk, keholle kestää samanverran palautua synn jälkeen. Tämä VAIKKA EI TUNNU siltä. Hormonaalisista syistä mm, on suuri muutos kehossa kaikki mitä tapahtuu raskauden ja synnytyksen aikana. Toki, on hyvä ruveta liikkumaan kevyesti melkein heti ja sitten pikkuhiljaa mennä jumppaamaan, uimaan jne. Mutta varoivaisuutta. Kyykkyjä, spinningiä, juoksemista - en suosittele mitään niistä ainakaan puoleen vuoteen. Erittäin suuri riski on saada laskeumia (kohdunlaskeuma varsinkin) koska siinä tulee liian suuri paine alalantiolle ja tämä lihaksisto ei ole valmis siihen moneen kuukauteen. Oireita voi näkyä ja huomata vasta VUOSIA sen jälkeen ja olen nähnyt liian monta n 30-40vuotiaita jotka joutuvat leikkaukseen koska ovat aloittaneet liian nopeasti. Antakaa keholle aikaa, antakaa äitiydelle aikaa, rauhoittukaa. En näe mitään hienoa siinä kun joskus lukee että joku juossut maratooni 6kk synn jälkeen, se ei ole hienoutta, vaan pelkästään tyhmyyttä.