Kuinka nopeasti synnytyksen jälkeen

Kiitos vastauksista! Nyt raskausaikana en ole pystynyt liikkumaan lainkaan ensin pahoinvoinnin, sitten supisteluiden ja liitoskipujen vuoksi, ja hinku salille ja lenkkipolulle on kova. Painokin on noussut ihan älyttömästi, ja olisi ihanaa päästä liikkeelle heti synnytyksen jälkeen. Toki vauva ja oma kunto etusijalla, ei mittoihin pääseminen! Olen ymmärtänyt että neuvolasta annetaan nimenomaan tuollaisia "liiku vain"-ohjeita, ehkä ymmärtämättä että joidenkin kohdalla se salitreeni on oikeasti todella rankkaa. Kaipa yritän päästä kuntoon jollain äitiysjumpilla (äitiyspilates erityisesti kiinnostaisi), vesijuoksulla ja kävelylenkeillä. Mites kahvakuula, onko se mielestänne liian rankka laji suht nopeasti aloitettavaksi? 

^ ap

No hei, oikeasti, ihan kaikki on alkuun raskasta. Tarkoitin mitä sanoin että kun aloitin nollapainoilla, paine alapäässä oli kova. Siis tein ihan mitä hyvänsä, vaikka hauiskääntöä istuen jollain 2 kilolla (kun normaalisti se on yli 10 kg/käsi), niin alakerta oli tulessa. Sillä jos salilla oikein tekee eli keskivartalo ja lantionpohja jämäkkänä, kaikki lisäpainot aiheuttavat sen paineen. En usko että kannattaa missään tapauksessa mennä kahvatunnille kuukausiin, olen itsekin kahvaillut jossain määrin ja kyllä sekin on aika raskasta, vaikka siinä ei hyppyjä ole... Ja kuulostele niitä kipuja, niitä ei pitäisi olla liikkumisen jälkeen... Noi äitiysjumpathan voisi olla sitten aikaisintaan lapsivuodeajan jälkeen, ne on varovaista liikuntaa.

Neuvola on neuvola joo. Naiset liikkuvat yleensä liian vähän, ja siksi kannustus on tärkeää, kun sinne vaunulenkille ei muutenkaan mennä. Neuvolasta saat ehkä jotain äitiysjumppakotiohjeita, ne on liikkuvan ihmisen kannalta täysin naurettavia (esim. 90 asteen kyykkyyn omalla painolla x 5) mutta ne on varmaan niitä, millä kannattaa aloittaa. Ja kävelyllä, alkuun lyhyt niin vauvakin tottuu mukavasti ulkoilmaan, ja sitten kuukausien kuluessa pidentäen. Sulla on kymmeniä vuosia aikaa päästä lenkkipoluille ja jumpille. Ja oikeastaan kun se vauva syntyy, sillä hetkellä sulla ei ole aikaa paljon mihinkään muuhun kuin makailuun, imettämiseen ja vauvanhoitoon :)

24 jatkaa. Kävin muuten uimassa viikko synnytyksestä. Järvessä toki, mutta uin jälkivuodon aikaan kerran päivssä. Se oli pelastus, jotain mihin purkaa ylimääräistä energiaa. Uimahalliin en menis :D

No mulla on kaveri, joka tosiaan alkoi käymään heti salilla ja juoksulenkillä, ja nyt 3,5 vuotta myöhemmin hän on menossa leikkaukseen, kun vatsalihaksiin on jäänyt melkein 10 cm rako. Ne suositukset ei oo tosiaan tuulesta temmattuja!

Mä oon tehny vaunulenkkejä siitä asti kun vauva oli viikon, tosin sekin oli liian aikasin kun sain rintatulehduskierteen ja olin pitkään kovassa kuumeessa. Juoksulenkkejä.aloin tehdä kun vauva oli 4 kk, ja nyt kuukautta myöhemmin jaksan jo kunnon lenkkejä juosta koko matkan, eli kunto on palautunut tosi hyvin!

Entä uinti? Olen treenannut koko raskauden ajan, oloa kuunnellen tottakai. Ja sitten synnytyksen jälkeen pitäisi lopettaa kuin seinään ja tehdä jotain lantionpohja"jumppaa". Miten sitä joku kehtaa edes jumppaamiseksi sanoa? Tiedän, on tärkeää, mutta jos ihminen tarvitsee liikuntaa niin se tarvitsee liikuntaa. Jos raskauden jälkeinen masennus ei muuten iske niin ihan varmasti lyllerressä ja kattoonsyljeksiessä iskee.

Vielä puolitoista vuotta synnytyksen jälkeen ei lenkkeily sujunut liitoskipujen vuoksi. (Ei niitä muulloin ollut, mutta lenkkeily ja määrätyt liikkeet "sivuttain" aiheuttivat niitä.)

Mun vauvani oli poikkeuksellisen raskas hoidettava, joten en edes jaksanut ajatella omaa liikuntaani ennen kuin puolitoista kaksi vuotta synnytyksen jälkeen. Kaikki energia meni vain univajeessa ja vaativan lapsen hoitamisessa. Toisaalta sitten kun pääsin vihdoin salille, huomasin olevani yllättävän hyvässä kunnossa: Vauvan jatkuva kanniskelu (siis vaati todella paljon kanniskelua ja yleensä vielä heijausta seisaallaan), normaali arki vaunuiluineen ja erittäin vilkkaan taaperon perässä juoksu, olivat varkain nostaneet kuntoa. Vaikken treenannut mitään, suurin osa hereilläoloajastani jalkeilla kanniskeluineen tekivät enemmän kuin satunnainen treeni. Toisaalta se sai määrätyt lihakset niin jumiin ja virheasentoja kroppaan, että niiden kuntoon saaminen onkin ollut isompi urakka.

28 mainitsi virheasennot, ja siitä tuli mieleen, että mulle on tullut raskausajan liikunnassa virheasennoista johtuvaa kipua. Ryhti muuttuu, kun vatsalihakset muuttuvat ja se kipeyttää lihaksia. Ennen niskakipuihin auttoi lihastreeni, nyt se kipeyttää niska- ja hartiaseudun.

Suuri kiitos kokemuksienne jakamisesta, täytyy myöntää että olivat silmät avaavia! 

Ap