Lue keskustelun säännöt.
en vanhene!
23.01.2014 |
Luulin että vanhuus alkaisi. Ei.
Olo on kuin teinillä.
Mistä saan vastalääkettä tähän levottomuuteen?
Kommentit (30)
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 12:17"]
Mitäs noloa on siinä, että osaa nauttia elämästä? Tuollainen on vain ruuhkavuosien näivettämien akkojen kateellista panettelua. Toiset kun tietävät, mitä haluavat, ja tekevät, mitä haluavat. Joitakin se tuntuu provosoivan ihan mahdottomasti.
[/quote]
Kummasti vaan yksikään mies ei häntä katsele viikkoa pitempään. Eikä pysy samassa työpaikassa puolta vuotta. Koulutusta on peruskoulun verran.
Ja kyllä mun mielestä 35-vuotias nainen joka ei pysty muuhun kuin yhdenillanpanoihin on pelkästään nolo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 12:17"]
Mitäs noloa on siinä, että osaa nauttia elämästä? Tuollainen on vain ruuhkavuosien näivettämien akkojen kateellista panettelua. Toiset kun tietävät, mitä haluavat, ja tekevät, mitä haluavat. Joitakin se tuntuu provosoivan ihan mahdottomasti.
[/quote]
Osaa nauttia elämästä? Jännä miten se tulee mulle aina itkemään kun ei saa pidempiaikaista suhdetta aikaiseksi yrittämälläkään tai kun taas sai potkut tai meni velat ulosottoon jne. Ihan rehellisiä jos ollaan, niin ei se mitenkään onnelliselta vaikuta. Kaikki on pelkkää pintaliitoa ja teeskentelyä.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 12:23"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 12:17"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 12:04"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 12:00"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 11:38"]
Mulla on kaveri joka on kuin sä. Se on oikeasti todella nolo. Se on 35 ja kuvittelee ilmeisesti olevansa 18. Ei ota mitään vastuuta mistään, ei vie loppuun mitään juttua kun jo kyllästyy. Käy bilettämässä ja pyörii kavereiden kanssa vaikka kotona on yksi aika pieni lapsikin. Lapsen sysää sitten äidilleen hoitoon.
Ulkoisesti on vanhentunut siinä missä muutkin mutta pukeutuu kuin teini. Oon vasta nyt viime aikoina tajunnut miten noloa se on.
[/quote]
Tuo tollo pistää näemmä reippaasti ihan omiaan lukemansa päälle. Tyypillistä täällä. En mä ainakaan ole tuollainen, se "sisäinen nuoruus" kun on ainakin mulla jotain ihan muuta, mutta sitähän eivät typerämpää tekoa olevat voi mitenkään edes kuvitella että mitähän se semmoinen voisi olla. 2
[/quote]
Jep, sama mulla. En ollut nuorenakaan sellainen kuin ko. kirjoittaja kuvaa. Olin hyvinkin vastuuntuntoinen, rauhallinen koti-ihminen jo kaksikymppisenä.
Tarkoitan sillä että tuntuu samalta kuin kaksikymppisenä, että koen vieläkin itseni ihan samalla lailla energiseksi, muutoksen- ja uudistuksenhaluiseksi, vähän kapinalliseksi ja normeihin sopeutumattomaksi, uteliaaksi ja innostuneeksi kuin kaksikymppisenäkin. Niin, myös levottomaksi, sellaiseksi joka aina jotenkin etsii itseään ja sitä Tosi Polkuaan elämässä. Sitä oli nuorempana kuvitellut, että tässä iässä sitä olisi löytänyt omat polkunsa ja ajatukset kulkisivat sovinnaisia keskiluokkaisia ratojaan kuten vanhemmilla samassa iässä.
t. 5
[/quote]
Siis miten sulla tuo kapinamielisyys ja muutoksenhalu ilmenee? Mun mielestä kuvasit juurikin sitä mun aiemmin mainitsemaa kaveria.
[/quote]
Esim niin, että olen nyt muuttamassa maaliskuun alusta Espanjaan, aloittamassa uuden elämän uudessa maassa. Minulla ei ole mitään sellaista kaipuuta olla asettunut jonnekin kotipaikkakunnalle omaan asuntoon ja toivoa että saisin siellä elää eläkeikään, vaan halu nähdä ja kokea, vieläkin.
Kapinallinen olen lähinnä ajatusmaailmassani: olen vihervasemmistolainen, ehkä hipsterihenkinen. Kyseenalaistan aina kaiken mitä luen tai kuulen ja muodostan asioista omat mielipiteeni, ja myös kerron ne muille, vaikka ne poikkeaisivat vahvasti muiden mielipiteistä.
En ymmärrä mitä yhteistä minulla olisi jonkun kanssa, joka elää vastuuttomasti ja bilettää kuin teini vaikka hänellä on lapsi. Minulla ei ole lasta, eikä puolisoa, en ole harrastanut biletystä koskaan (opiskelijana vähän kokeilin, en tykännyt), olen vastuullisessa ammatissa ja hoidan hommani elämässäni hyvin.
[/quote]
Mekin ollaan miehen kanssa puhuttu miten olis hienoa asua lämpimässä maassa mutta järki on tullut mukaan. Esim. Espanjassa on TODELLA huono työllisyystilanne ja asiat muutenkin paljon huonommassa jamassa kuin Suomessa. Vaikka siellä nyt aurinko paistaa enempi, niin ei kovin fiksua sen mukaan tehdä mitään päätöksiä.
On muuten aivan eri asia toimia noin (suht itsekkäästi), jos ei ole lapsia. Meille on nyt neljäs lapsi tulossa eikä heidän vuokseen voi mitään ex tempore päätöksiä tehdä.
Aika laamaa. Siis tuo aloittajan "kapinallisuus". Ja oikein Espanjaankin muuttamassa, *tyrsk*
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 13:03"]Aika laamaa. Siis tuo aloittajan "kapinallisuus". Ja oikein Espanjaankin muuttamassa, *tyrsk*
[/quote]
Minä en ole Espanjaan muuttamassa enkä ole kapinallinen. Etkö huomannut että täällä kirjoittelee
joku muukin omia juttujaan tuohon väliin?
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 12:23"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 12:17"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 12:04"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 12:00"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 11:38"]
Mulla on kaveri joka on kuin sä. Se on oikeasti todella nolo. Se on 35 ja kuvittelee ilmeisesti olevansa 18. Ei ota mitään vastuuta mistään, ei vie loppuun mitään juttua kun jo kyllästyy. Käy bilettämässä ja pyörii kavereiden kanssa vaikka kotona on yksi aika pieni lapsikin. Lapsen sysää sitten äidilleen hoitoon.
Ulkoisesti on vanhentunut siinä missä muutkin mutta pukeutuu kuin teini. Oon vasta nyt viime aikoina tajunnut miten noloa se on.
[/quote]
Tuo tollo pistää näemmä reippaasti ihan omiaan lukemansa päälle. Tyypillistä täällä. En mä ainakaan ole tuollainen, se "sisäinen nuoruus" kun on ainakin mulla jotain ihan muuta, mutta sitähän eivät typerämpää tekoa olevat voi mitenkään edes kuvitella että mitähän se semmoinen voisi olla. 2
[/quote]
Jep, sama mulla. En ollut nuorenakaan sellainen kuin ko. kirjoittaja kuvaa. Olin hyvinkin vastuuntuntoinen, rauhallinen koti-ihminen jo kaksikymppisenä.
Tarkoitan sillä että tuntuu samalta kuin kaksikymppisenä, että koen vieläkin itseni ihan samalla lailla energiseksi, muutoksen- ja uudistuksenhaluiseksi, vähän kapinalliseksi ja normeihin sopeutumattomaksi, uteliaaksi ja innostuneeksi kuin kaksikymppisenäkin. Niin, myös levottomaksi, sellaiseksi joka aina jotenkin etsii itseään ja sitä Tosi Polkuaan elämässä. Sitä oli nuorempana kuvitellut, että tässä iässä sitä olisi löytänyt omat polkunsa ja ajatukset kulkisivat sovinnaisia keskiluokkaisia ratojaan kuten vanhemmilla samassa iässä.
t. 5
[/quote]
Siis miten sulla tuo kapinamielisyys ja muutoksenhalu ilmenee? Mun mielestä kuvasit juurikin sitä mun aiemmin mainitsemaa kaveria.
[/quote]
Esim niin, että olen nyt muuttamassa maaliskuun alusta Espanjaan, aloittamassa uuden elämän uudessa maassa. Minulla ei ole mitään sellaista kaipuuta olla asettunut jonnekin kotipaikkakunnalle omaan asuntoon ja toivoa että saisin siellä elää eläkeikään, vaan halu nähdä ja kokea, vieläkin.
Kapinallinen olen lähinnä ajatusmaailmassani: olen vihervasemmistolainen, ehkä hipsterihenkinen. Kyseenalaistan aina kaiken mitä luen tai kuulen ja muodostan asioista omat mielipiteeni, ja myös kerron ne muille, vaikka ne poikkeaisivat vahvasti muiden mielipiteistä.
En ymmärrä mitä yhteistä minulla olisi jonkun kanssa, joka elää vastuuttomasti ja bilettää kuin teini vaikka hänellä on lapsi. Minulla ei ole lasta, eikä puolisoa, en ole harrastanut biletystä koskaan (opiskelijana vähän kokeilin, en tykännyt), olen vastuullisessa ammatissa ja hoidan hommani elämässäni hyvin.
[/quote]
Sitten sä heräsit ja päästit kissan ulos.
Tästäkin saatte riidan aikaiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 12:23"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 12:17"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 12:04"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 12:00"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 11:38"]
Mulla on kaveri joka on kuin sä. Se on oikeasti todella nolo. Se on 35 ja kuvittelee ilmeisesti olevansa 18. Ei ota mitään vastuuta mistään, ei vie loppuun mitään juttua kun jo kyllästyy. Käy bilettämässä ja pyörii kavereiden kanssa vaikka kotona on yksi aika pieni lapsikin. Lapsen sysää sitten äidilleen hoitoon.
Ulkoisesti on vanhentunut siinä missä muutkin mutta pukeutuu kuin teini. Oon vasta nyt viime aikoina tajunnut miten noloa se on.
[/quote]
Tuo tollo pistää näemmä reippaasti ihan omiaan lukemansa päälle. Tyypillistä täällä. En mä ainakaan ole tuollainen, se "sisäinen nuoruus" kun on ainakin mulla jotain ihan muuta, mutta sitähän eivät typerämpää tekoa olevat voi mitenkään edes kuvitella että mitähän se semmoinen voisi olla. 2
[/quote]
Jep, sama mulla. En ollut nuorenakaan sellainen kuin ko. kirjoittaja kuvaa. Olin hyvinkin vastuuntuntoinen, rauhallinen koti-ihminen jo kaksikymppisenä.
Tarkoitan sillä että tuntuu samalta kuin kaksikymppisenä, että koen vieläkin itseni ihan samalla lailla energiseksi, muutoksen- ja uudistuksenhaluiseksi, vähän kapinalliseksi ja normeihin sopeutumattomaksi, uteliaaksi ja innostuneeksi kuin kaksikymppisenäkin. Niin, myös levottomaksi, sellaiseksi joka aina jotenkin etsii itseään ja sitä Tosi Polkuaan elämässä. Sitä oli nuorempana kuvitellut, että tässä iässä sitä olisi löytänyt omat polkunsa ja ajatukset kulkisivat sovinnaisia keskiluokkaisia ratojaan kuten vanhemmilla samassa iässä.
t. 5
[/quote]
Siis miten sulla tuo kapinamielisyys ja muutoksenhalu ilmenee? Mun mielestä kuvasit juurikin sitä mun aiemmin mainitsemaa kaveria.
[/quote]
Esim niin, että olen nyt muuttamassa maaliskuun alusta Espanjaan, aloittamassa uuden elämän uudessa maassa. Minulla ei ole mitään sellaista kaipuuta olla asettunut jonnekin kotipaikkakunnalle omaan asuntoon ja toivoa että saisin siellä elää eläkeikään, vaan halu nähdä ja kokea, vieläkin.
Kapinallinen olen lähinnä ajatusmaailmassani: olen vihervasemmistolainen, ehkä hipsterihenkinen. Kyseenalaistan aina kaiken mitä luen tai kuulen ja muodostan asioista omat mielipiteeni, ja myös kerron ne muille, vaikka ne poikkeaisivat vahvasti muiden mielipiteistä.
En ymmärrä mitä yhteistä minulla olisi jonkun kanssa, joka elää vastuuttomasti ja bilettää kuin teini vaikka hänellä on lapsi. Minulla ei ole lasta, eikä puolisoa, en ole harrastanut biletystä koskaan (opiskelijana vähän kokeilin, en tykännyt), olen vastuullisessa ammatissa ja hoidan hommani elämässäni hyvin.
[/quote]
Sittenhän sä oot yhtä nuorekas kuin suomalaiset eläkeläiset joilla on tapana muuttaa Espanjaan tai Floridaan:) Normaalisti sun ikäisenä (oletan sut about kolmekymppiseksi?) ihmisillä on oma perhe, pysyvä työpaikka ja koti. Mitähän meidän lapset sanoisi jos tänä vuonna muutettaisiinkin vaikka Itävaltaan ja sieltä vaikka Australiaan kun vähän tympäsee. Ja seuraisko mies mun touhuja kuinka kauan...:D
Mutta hyvää elämää sulle, oikeasti! Mä en pystyis elämään niin että aina haaveilisin jonkun muun perään vaan oon onnellinen just tässä hetkessä.
Sitähän tässä tehdään. .