en vanhene!
Luulin että vanhuus alkaisi. Ei.
Olo on kuin teinillä.
Mistä saan vastalääkettä tähän levottomuuteen?
Kommentit (30)
Mulla on sama, että henkisesti en vanhene ollenkan. Olen 40-vuotias, ja ihmettelen että koen edelleen sisäisesti itseni täsmälleen samaksi ihmiseksi kuin 20-vuotiaanakin. En ole edes mitenkään kypsempi ja rauhallisempi ja viisaampi ihminen.
Mulla on kaveri joka on kuin sä. Se on oikeasti todella nolo. Se on 35 ja kuvittelee ilmeisesti olevansa 18. Ei ota mitään vastuuta mistään, ei vie loppuun mitään juttua kun jo kyllästyy. Käy bilettämässä ja pyörii kavereiden kanssa vaikka kotona on yksi aika pieni lapsikin. Lapsen sysää sitten äidilleen hoitoon.
Ulkoisesti on vanhentunut siinä missä muutkin mutta pukeutuu kuin teini. Oon vasta nyt viime aikoina tajunnut miten noloa se on.
Itse koen vuosien painon harteillani. Kauheasti en ole ulkoisesti vanhentunut geenien ja hyvien elintapojen ansiosta, mutta muuten tuntuu kovin kovin vanhalta. Olen pian 44-vuotias. Ehkä tämä tästä vielä jossain vaiheessa nuorentumiseksi muuttuu.
Nauttikaa rauhassa, ei ole pysyvä olotila.....terveisin Yli puoli vuosisataa nähnyt.
Niin tarkoitin ihan myös tätä fyysistä puolta.
Luulin jo että kuivun kokoon..
Ei, hormonit hyrrää ja täyttä tuskaa on.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 11:38"]
Mulla on kaveri joka on kuin sä. Se on oikeasti todella nolo. Se on 35 ja kuvittelee ilmeisesti olevansa 18. Ei ota mitään vastuuta mistään, ei vie loppuun mitään juttua kun jo kyllästyy. Käy bilettämässä ja pyörii kavereiden kanssa vaikka kotona on yksi aika pieni lapsikin. Lapsen sysää sitten äidilleen hoitoon.
Ulkoisesti on vanhentunut siinä missä muutkin mutta pukeutuu kuin teini. Oon vasta nyt viime aikoina tajunnut miten noloa se on.
[/quote]
Tuo tollo pistää näemmä reippaasti ihan omiaan lukemansa päälle. Tyypillistä täällä. En mä ainakaan ole tuollainen, se "sisäinen nuoruus" kun on ainakin mulla jotain ihan muuta, mutta sitähän eivät typerämpää tekoa olevat voi mitenkään edes kuvitella että mitähän se semmoinen voisi olla. 2
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 12:00"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 11:38"]
Mulla on kaveri joka on kuin sä. Se on oikeasti todella nolo. Se on 35 ja kuvittelee ilmeisesti olevansa 18. Ei ota mitään vastuuta mistään, ei vie loppuun mitään juttua kun jo kyllästyy. Käy bilettämässä ja pyörii kavereiden kanssa vaikka kotona on yksi aika pieni lapsikin. Lapsen sysää sitten äidilleen hoitoon.
Ulkoisesti on vanhentunut siinä missä muutkin mutta pukeutuu kuin teini. Oon vasta nyt viime aikoina tajunnut miten noloa se on.
[/quote]
Tuo tollo pistää näemmä reippaasti ihan omiaan lukemansa päälle. Tyypillistä täällä. En mä ainakaan ole tuollainen, se "sisäinen nuoruus" kun on ainakin mulla jotain ihan muuta, mutta sitähän eivät typerämpää tekoa olevat voi mitenkään edes kuvitella että mitähän se semmoinen voisi olla. 2
[/quote]
Jep, sama mulla. En ollut nuorenakaan sellainen kuin ko. kirjoittaja kuvaa. Olin hyvinkin vastuuntuntoinen, rauhallinen koti-ihminen jo kaksikymppisenä.
Tarkoitan sillä että tuntuu samalta kuin kaksikymppisenä, että koen vieläkin itseni ihan samalla lailla energiseksi, muutoksen- ja uudistuksenhaluiseksi, vähän kapinalliseksi ja normeihin sopeutumattomaksi, uteliaaksi ja innostuneeksi kuin kaksikymppisenäkin. Niin, myös levottomaksi, sellaiseksi joka aina jotenkin etsii itseään ja sitä Tosi Polkuaan elämässä. Sitä oli nuorempana kuvitellut, että tässä iässä sitä olisi löytänyt omat polkunsa ja ajatukset kulkisivat sovinnaisia keskiluokkaisia ratojaan kuten vanhemmilla samassa iässä.
t. 5
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 11:58"]
Niin tarkoitin ihan myös tätä fyysistä puolta.
Luulin jo että kuivun kokoon..
Ei, hormonit hyrrää ja täyttä tuskaa on.
[/quote]
Ah, tämä on siis ihan wanhanaikaista panetusta.
Senkus menet ja panet, jos et ole liian vanhanaikainen :-) Vai onko juuri jokin mielitietty kiikarissa joka nyt ei sitten syystä tai toisesta onnistu?
Kuule, et välttämättä pääse siitä ikinä eroon, vaikka muuten vanhenisit.
Itse kävin kaksi kertaa brasilialaisessa vahauksessa miehen toiveesta ja seksihalut kuivuivat puoleksi vuodeksi. Se oli yllättävää, koska olen aina ollut vahvalibidoinen. Mutta näköjään toimmoinen autsh pornohomma jotenkin pääsi vaikuttamaan. Ihan uusi kokemus mulle. Nyt on kyllä taas panetus ihan ennallaan.
terv. se pian 44-vuotias
Elämä ei nähtävästi irtoa musta millään.
Pitäisi hyvöksyä itsensä mutta vaikeaa on.
Mitäs noloa on siinä, että osaa nauttia elämästä? Tuollainen on vain ruuhkavuosien näivettämien akkojen kateellista panettelua. Toiset kun tietävät, mitä haluavat, ja tekevät, mitä haluavat. Joitakin se tuntuu provosoivan ihan mahdottomasti.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 12:04"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 12:00"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 11:38"]
Mulla on kaveri joka on kuin sä. Se on oikeasti todella nolo. Se on 35 ja kuvittelee ilmeisesti olevansa 18. Ei ota mitään vastuuta mistään, ei vie loppuun mitään juttua kun jo kyllästyy. Käy bilettämässä ja pyörii kavereiden kanssa vaikka kotona on yksi aika pieni lapsikin. Lapsen sysää sitten äidilleen hoitoon.
Ulkoisesti on vanhentunut siinä missä muutkin mutta pukeutuu kuin teini. Oon vasta nyt viime aikoina tajunnut miten noloa se on.
[/quote]
Tuo tollo pistää näemmä reippaasti ihan omiaan lukemansa päälle. Tyypillistä täällä. En mä ainakaan ole tuollainen, se "sisäinen nuoruus" kun on ainakin mulla jotain ihan muuta, mutta sitähän eivät typerämpää tekoa olevat voi mitenkään edes kuvitella että mitähän se semmoinen voisi olla. 2
[/quote]
Jep, sama mulla. En ollut nuorenakaan sellainen kuin ko. kirjoittaja kuvaa. Olin hyvinkin vastuuntuntoinen, rauhallinen koti-ihminen jo kaksikymppisenä.
Tarkoitan sillä että tuntuu samalta kuin kaksikymppisenä, että koen vieläkin itseni ihan samalla lailla energiseksi, muutoksen- ja uudistuksenhaluiseksi, vähän kapinalliseksi ja normeihin sopeutumattomaksi, uteliaaksi ja innostuneeksi kuin kaksikymppisenäkin. Niin, myös levottomaksi, sellaiseksi joka aina jotenkin etsii itseään ja sitä Tosi Polkuaan elämässä. Sitä oli nuorempana kuvitellut, että tässä iässä sitä olisi löytänyt omat polkunsa ja ajatukset kulkisivat sovinnaisia keskiluokkaisia ratojaan kuten vanhemmilla samassa iässä.
t. 5
[/quote]
Siis miten sulla tuo kapinamielisyys ja muutoksenhalu ilmenee? Mun mielestä kuvasit juurikin sitä mun aiemmin mainitsemaa kaveria.
Mitä itse kukin odottaa tai pelkää vanhenemisessa? Sitäkö, että muuttuu esim. 50-vuotiaana samanlaiseksi kuin omat vanhemmat ovat/olivat siinä iässä? Joku jopa luulee, että vanhetessaan ihminen taantuu edellisten sukupolvien tapoihin ja tottumuksiin. Tahtoo pankista pankkikirjan ja kuuntelee Ragni Malmstenia, kun kerran mummokin niin teki.
Mä en pysty vanhenemaan ja jäämään kiikkustuoliin.
Ja yllätys että vanhuusoireita ei ole.
Voisin lähteä maailmalle seikkailemaan vielä;)
Ap.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 12:17"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 12:04"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 12:00"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 11:38"]
Mulla on kaveri joka on kuin sä. Se on oikeasti todella nolo. Se on 35 ja kuvittelee ilmeisesti olevansa 18. Ei ota mitään vastuuta mistään, ei vie loppuun mitään juttua kun jo kyllästyy. Käy bilettämässä ja pyörii kavereiden kanssa vaikka kotona on yksi aika pieni lapsikin. Lapsen sysää sitten äidilleen hoitoon.
Ulkoisesti on vanhentunut siinä missä muutkin mutta pukeutuu kuin teini. Oon vasta nyt viime aikoina tajunnut miten noloa se on.
[/quote]
Tuo tollo pistää näemmä reippaasti ihan omiaan lukemansa päälle. Tyypillistä täällä. En mä ainakaan ole tuollainen, se "sisäinen nuoruus" kun on ainakin mulla jotain ihan muuta, mutta sitähän eivät typerämpää tekoa olevat voi mitenkään edes kuvitella että mitähän se semmoinen voisi olla. 2
[/quote]
Jep, sama mulla. En ollut nuorenakaan sellainen kuin ko. kirjoittaja kuvaa. Olin hyvinkin vastuuntuntoinen, rauhallinen koti-ihminen jo kaksikymppisenä.
Tarkoitan sillä että tuntuu samalta kuin kaksikymppisenä, että koen vieläkin itseni ihan samalla lailla energiseksi, muutoksen- ja uudistuksenhaluiseksi, vähän kapinalliseksi ja normeihin sopeutumattomaksi, uteliaaksi ja innostuneeksi kuin kaksikymppisenäkin. Niin, myös levottomaksi, sellaiseksi joka aina jotenkin etsii itseään ja sitä Tosi Polkuaan elämässä. Sitä oli nuorempana kuvitellut, että tässä iässä sitä olisi löytänyt omat polkunsa ja ajatukset kulkisivat sovinnaisia keskiluokkaisia ratojaan kuten vanhemmilla samassa iässä.
t. 5
[/quote]
Siis miten sulla tuo kapinamielisyys ja muutoksenhalu ilmenee? Mun mielestä kuvasit juurikin sitä mun aiemmin mainitsemaa kaveria.
[/quote]
Esim niin, että olen nyt muuttamassa maaliskuun alusta Espanjaan, aloittamassa uuden elämän uudessa maassa. Minulla ei ole mitään sellaista kaipuuta olla asettunut jonnekin kotipaikkakunnalle omaan asuntoon ja toivoa että saisin siellä elää eläkeikään, vaan halu nähdä ja kokea, vieläkin.
Kapinallinen olen lähinnä ajatusmaailmassani: olen vihervasemmistolainen, ehkä hipsterihenkinen. Kyseenalaistan aina kaiken mitä luen tai kuulen ja muodostan asioista omat mielipiteeni, ja myös kerron ne muille, vaikka ne poikkeaisivat vahvasti muiden mielipiteistä.
En ymmärrä mitä yhteistä minulla olisi jonkun kanssa, joka elää vastuuttomasti ja bilettää kuin teini vaikka hänellä on lapsi. Minulla ei ole lasta, eikä puolisoa, en ole harrastanut biletystä koskaan (opiskelijana vähän kokeilin, en tykännyt), olen vastuullisessa ammatissa ja hoidan hommani elämässäni hyvin.
Minulla oli levoton fiilis 34-36v. Siitä se sitten rauhottui mutta viime aikoina taas vaivannut, ikää melkein 50v.
Oon ikäni ollut levoton! Lähden jonnekin jos lapsi muuttaa omilleen.
Ap
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 12:25"]
Minulla oli levoton fiilis 34-36v. Siitä se sitten rauhottui mutta viime aikoina taas vaivannut, ikää melkein 50v.
[/quote]
Siis anteeksi nyt vaan, mutta olette aikamoisia kalkkiksia kun puhutte panetuksesta 'levottomuutena'. Nuortukaa!!! =)
Mistä iästä luulit että se alkaisi? :) Mä olen suorastaan nuortunut viime kuukausien aikana, sopivalla tavalla mielestäni.