Tuksu myi siskonsa hautajaiset Seiskalle,

Viihdeuutinen ei tarkoita sitä, että uutisen aihe olisi viihdettä, huvittavaa, viihdyttävää, vaan sitä että uutinen liittyy viihdemaailmaan.

Samaa mieltä kuin 21, varsinkin tuo Hymyn keskustelupalsta on ihan sairas. Kaikki vuorollaan huutavat mitä he tekisivät sisarensa hautajaisissa(toisin kuin Tuksu), minusta aivan järkyttävää. Miksi kukaan arvostelee toisen surua, ihan vaatteet ja meikitkin on aivan väärin? Ja istutaan väärillä paikoilla hautajaisissa(penkillä johon ei mahdu kuin neljä?). Jokaisella on oikeus surra omalla tavallaan!

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 08:44"]

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 21:56"]Juu viimeiset sanat Tuksu vaihtoi ja sen jälkeen sisko makasi päiväkausia kuolleena kotonaan.

[/quote]

Minusta on enemmän kuin normaalia että ei ole läheisiin aikuisiin yhteydessä ihan päivittäin. Minulla on läheiset sisarukset ja hyvin läheisiä ystäviä mutta ihan varmasti kaikkien kanssa on ollut joskus kaksikin viikkoa ettemme vaihda kuulumisia. Yleensä n 3 päivän välein kyllä. Mutta olisi mahdollista että joku sinkku läheiseni "viruisi päiväkausia" kotonaan kuolleena jos juuri silloin en sattuisi soittelemaan.

Ja joa ihminen ei heti vastaa tai soita samana päivänä takaisin, en ensimmäisenä säntää tarkistamaan onko hän kuollut.

Aivan normaalia ettei kukaan joka päivä kyttää läheisintäkään aikuista jos asutaan eri talouksissa.

Ja se että lehdistö on hautajaisissa, ei tarkoita että perhe olisi vähemmän surullinen.

Kaikki haluavat vain nauraa Johannalle ja hakevat asiasta kuin asiasta negatiivista.

[/quote]

Edellisen viikon tapahtumiin kuulu mm. se, että sisko oli jaellut Julialle lääkkeitä, hovikampaaja oli ollut kauhuissaan Julian psykoottisuutta muistuttavasta tilasta ja päiväkausien valvomisesta. Sen jälkeen Julia oli lähetetty taksilla Jollakseen. Ei ollut jaksanut mennä päivistykseen jonottamaan. Ei ole mikään salaisuus, että pyörittelevät nappikauppaa, viinat juodaan talosta kuin talosta ja kännyköitä/ lompakoita/ läppäreitä katoaa kuin sekakäyttäjien piireissä.

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 08:48"]Samaa mieltä kuin 21, varsinkin tuo Hymyn keskustelupalsta on ihan sairas. Kaikki vuorollaan huutavat mitä he tekisivät sisarensa hautajaisissa(toisin kuin Tuksu), minusta aivan järkyttävää. Miksi kukaan arvostelee toisen surua, ihan vaatteet ja meikitkin on aivan väärin? Ja istutaan väärillä paikoilla hautajaisissa(penkillä johon ei mahdu kuin neljä?). Jokaisella on oikeus surra omalla tavallaan!

[/quote]

Kiva että on muitakin jotka ovat vielä inhimillisiä näitä ihmisiä kohtaan!

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 08:44"]

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 21:56"]Juu viimeiset sanat Tuksu vaihtoi ja sen jälkeen sisko makasi päiväkausia kuolleena kotonaan.

[/quote]

Minusta on enemmän kuin normaalia että ei ole läheisiin aikuisiin yhteydessä ihan päivittäin.

Kaikki haluavat vain nauraa Johannalle ja hakevat asiasta kuin asiasta negatiivista.

[/quote]

Näistä olen kanssasi samaa mieltä.

Kuitenkin normaalisti kun puhutaan "viimeisistä sanoista" ei tarkoiteta ihan mitä tahansa kertaa, kun edesmenneen henkilön kanssa on keskusteltu (vaikka kaksi vuotta sitten). Ainakin minä käsitän tuon termin tarkoittavan sitä, että on tiedossa, että toinen on kuolemassa. Ts. henkilö on pitkäaikaissairas tms. ja hänen luonaan käydään vierailemassa ja ehditään jättää hyvästit. Sellaisesta tilanteesta voidaan todeta, että "ehdin vaihtaa viimeiset sanat".

Viisastelijat voivat toki sanoa, että tuollainen tilanne oli Tukiaistenkin kohdalla, mutta en usko, että Johanna itse on ajatellut niin viimeisen kerran sisarensa kanssa jutellessaan. Mahtoivatko muutenkaan puhua vakavista asioista.

Markku Tukiainen
3 tuntia sitten lähellä paikkaa Helsinki
Elämä ei aina ole helppoa ja tuskin sitä niin vanhaksi ja viisaaksi koskaan tulee, että osaisi aavistaa mitä uusi päivä tuo tullessaan. Tästä asiasta sain hetki sitten muistutuksen.

En enää tiedä mitä pitäisi ajatella, puhumattakaan, että osaisin arvioida mikä on järkevää. Perheemme asiat ovat joka tapauksessa niin julkisia, että Julian kuolema ja hautajaiset on pitänyt raportoida tarkasti kaikille, jotka korvansa kallistaa. Ei kai tässä enää mitään pyhää ole, koko perheen voimin rakennetaan uraa puolin ja toisin. En enää pysty ymmärtämään missä ne rajat menee. Julian kuolemasta jäi viimeisiä sanoja viljeltäväksi, muistetaan kertoa mitä Julia olisi milloinkin halunnut. Mihinkään Julian kuolema ei tunnu vaikuttavan. Viimeiset sanat muistuvat mieleen, kun niillä voi omaa asiaa ajaa, mutta Julian kohtalo ei tunnu koskettavan, eikä siitä ole mitään opittu. Sanon tämän äänen, koska olen vain niin umpikujassa ja tästäkin kirjoituksesta joka tapauksessa saan taas palautetta. Oletettavasti olen taas psykoosissa, dementoitunut ja minua käytetään hyväksi. Missään tapauksessa en voi olla uhri omassa kodissani. Minun pitäisi olla hiljaa, alistua ja antaa viisaampien hoitaa tiedottaminen. Nyt vaan riittää.

Annoin aikaisemmin haastattelun Hymylle ja nyt sain maksaa siitä.

Johanna saapui taksilla Jollakseen klo 21:30. Ulkoa kuului itkun sekaista sadattelua ja kohta alkoi ovikello soida. Tunnisti tyttäreni äänen, hän oli saapunut kutsumatta kylään. Minä olen tehnyt hänelle selväksi, että hän ei asu Jollaksessa, eikä hän ole tänne tervetullut öitään viettämään. Mekastamisen kovetessa avasin kuitenkin oven, Johanna syöksyi sisään, meni eteisen lattialle selälleen makaamaan ja lopulta sekavasta selostuksesta ymmärsin, että Johanna oli vailla pankkikorttiani, muuten taksi vie vankilaan. Parkkipaikalla siis odotteli taksi rahojaan. Matkanvarrelta löysin pitkin lumihankia siroteltuna Johannan laukun, lompakon ja kännykän. Kävin maksamassa taksinkuljettajalle Johannan omista rahoista 46€, joka sisälsi kyydin lisäksi matkalla noudetut hampurilaiset. Sisälle päästyäni Johanna huusi, joko minulle tai vain huutamisen ilosta, että ei joudu helvettiin.

Autoin käsittämättömässä sekavuustilassa ollutta tytärtäni kohti yläkertaa ja sitten alkoi illan päätapahtuma. Alta minuutissa omasta mielestään rauhallinen, ei missään tapauksessa väkivaltainen, tyttäreni tarttui kurkkuuni ja alkoi aggressiivisesti huutaa, että voittaa minut tappelussa koska tahansa. Olin shokissa ja nujakointi eteni kohti keittiötämme, jossa minulle selvisi, että Johanna oikeutti minun hakkaamisen sillä, että en ollut pyytänyt häneltä anteeksi Hymylle antamaani haastattelua. Hän repi kauluspaitani riekaleiksi, löi kasvoihin, kertoi pippurikaasusta, jolla hän voi minä hetkenä tahansa tyrmätä minut ja käsittämättömän raivon vallassa pystyi estämään minun tilanteesta poispääsyn.

Huomasin läheisen wc:n ja onnistuin saamaan jalkani Johannan jalan taakse, joka johti siihen, että Johanna kaatui selälleen lattialle ja minä pääsin omasta mielestään lähinnä median ja kateellisten suomalaisten ajojahdin uhriksi joutunutta, erittäin rauhallista tytärtäni vessaan karkuun. Ainakin voin nyt todeta omasta kokemuksestani ja silmässäni olevasta mustelmasta päätellen, että Johanna on ainakin matkanvarrella oppinut lyömään. Edellisissä oikeudenkäyneissäänhän puolustuksen kulmakivenä on ollut nimenomaan Johannan luontainen rauhallisuus ja se tosiasia, että hän ei osaa lyödä.

Linnoittauduin siis vessaan ja soitin poliisille. Poliisia odottaessani Johanna potki oveen ja huusi raivoissaan saavansa oven auki minä hetkenä hyvänsä. Rehellisesti sanottuna olin niin shokissa, että pelkäsin henkeni puolesta. Oven takana tuntui olevan pelkkää vihaa ja raivoa. Mikään ei tuntunut mahdottomalta ja pelkäsin, että ovi antaa periksi ennen Johannaa. Tiesin, että sitten olen loukussa pienessä WC:ssä ja mitä taha

Tänään, 07:17
Pasi Rinki

nsa voi tapahtua.

Ilmeisesti Johanna jossain kohtaa ymmärsi, että olen yhteydessä hätäkeskukseen ja aloitti pakomatkan. Käsittääkseni Johanna pyrki naapuriin piileskelemään ja sieltä poliisi lopulta Julian kohtaloa ja lukuisia viimeisiä sanomisia aktiivisesti muistelevan tyttäreni löysi ja otti talteen. Poliiseja tuli kahden auton verran, vammani kuvattiin ja minut haastateltiin. Johannan määränpäästä minulla ei ole käsitystä, mutta olettaisin, että tämäkin yö menee joko sairaalassa tai poliisiasemalla. Minulle on tässä vaiheessa selvää ainakin seuraavat asiat.

Johanna ei joko ymmärrä omaa tilannettaan tai sitten hän ei siitä välitä. Väkivallankierre jatkuu, eivätkä jo saadut tuomiot pahoinpitelyistä ole vaikuttanut toivotusti Johannan käytökseen. Holtiton vihanpito ja aggressiivisuus jatkuvat, syöksykierre tuntuu jopa kiihtyvän. Minä en tälle tielle näe kaunista loppua, vaan uskon, että perhettämme koskettaa lähitulevaisuudessa toisetkin hautajaiset, joko Johannan tai jonkun tulevan uhrin. Minä teen tapahtuneesta rikosilmoituksen ja tulen vaatimaan rangaistusta. Aion myös hakea lähestymiskieltoa, vaikka en olekaan varma, että tyttäreni sitä kunnioittaa yhtään enempää, kuin jo saamiaan tuomioita. Pelkään kostoa, mutta en aio jäädä toimettomaksi, sillä ei ole mitään syytä olettaa, että tämä olisi taas vain yksittäistapaus ja kyllä se siitä. Jos vankeustuomiot tai siskon kuolema ei vaikuta millään tavalla, niin tuskin kukaan voi olla varma mistään muusta kuin siitä, että lisää on luvassa muodossa tai toisessa.

Olen nyt kertonut oman näkemykseni tilanteesta, eniten sen takia, että Johannan mielentila on mitä on ja hän majailee milloin missäkin. Haluan, että mahdollisimman moni ymmärtää minkälaisessa tilanteessa Johanna on, että jokainen tietää minkälaisesta tilanteesta itsensä voi löytää tässä sirkuksessa. Minä pelkään, että seuraava tyttäreni vihan ja raivon jalkoihin jäänyt ei pääse näin helpolla. Minä selvisin mustalla silmällä ja omassa kodissani tapahtuneesta kostosta saamallani järkytyksellä, pelkään, että seuraava ei ole näin onnekas.

Minä en enää aio leikkiä tätä satojen selitysten, syytösten ja sopivassa kohtaa kuin tilauksesta valutettujen kyynelten sairasta julkisuushippaa. Johanna menee putkasta ja sairaalasta toiseen ja muistaa aina ensimmäisenä satuilla näistä tapahtumista julkisuuteen tarinoita siitä, kuinka: ”ulkomailla minua ymmärretään” ja ”ulkomailla se tai tämä karismaattinen tai älykäs nainen tai mies itki puolestani” tai ”minä harkitsen kohta kuudetta vuotta vakavasti ulkomaille muuttoa ja sitä se Juliakin halusi”. Tyttäreni ei pysty suoriutumaan edes turistimatkasta ilman, että sinne jäädään jumiin ja sitten kerjätään rahaa paluulippuun, mutta silti vankkumaton käsitys pysyy, ongelma on asuinmaassa, ei millään tavalla Johannassa. Edes siellä ulkomailla Johanna ei onnistu olemaan itsekseen, vaan nämäkin sekoilut hän syystä tai toisesta raportoi välittömästi kaikkien luettavaksi. Vahvasti väritettynä tietenkin ja syyllinenkin löytyy nopeasti

Minulta ei enää myötätuntoa tai ymmärrystä heru tähän ihmiskohtaloiden vähättelyyn ja harhaiselta tuntuvaan pakomatkaan todellisuudesta. Minä en rehellisesti sanottuna tiedä mitä pitäisi tapahtua, että tähän hämmentävän monia osapuolia koskettavaan perverssiin sekoiluun tulee edes tauko, puhumattakaan, että se loppuisi. Minä en todella tiedä mitä tuleman pitää tai mitä pitäisi tapahtua, mutta sen olen päättänyt, että en enää millään tavalla mahdollista sen jatkumista. En, vaikka minulle kuinka diagnosoitaisi taas psykooseja niin kovaan ääneen ja niin julkisesti kuin mahdollista. Siitä vain. Jos psykoosini tunnistaa ja se näkyy siitä, että en ymmärrä, enkä halua tätä sairaita piirteita saavaa elämää, niin olen ihan mielelläni mielenvikainen ja hullu.

Pyysin ja sain apua tämän tekstin kirjoittamiseen,
 
koska halusin, että asia tulee selväksi, enkä koe olevani kirjallisesti niin lahjakas, että pystyisin tässä tilanteessa ilmaisemaan selkeästi tuntemuksiani. Seison kuitenkin sanojeni takana ja näin minä tunnen. Minä tunnen olevani loukussa, minä pelkään huomista, minä pelkään tulevaa. Minä pelkään oman mielenterveyteni puolesta. Yhden tyttäreni hautasin ja vauhti vain kiihtyy, elämäni umpisolmut tuntuvat kiristyvän.
1Tykkää · Jaa
 
Lähde: http://www.hymy.fi/keskustelu/t1069,1850

Kaikki myötätuntoni Markku-isälle. Kijoitus nosti kyyneleet silmiin todella.

Voi kauheeta,kyllä tuossa on isälle liikaa kestämistä : ( Yhden tyttären joutunut hautaamaan ja toinen tytär sairastuttaa koko perheen. Mikähän tuon Johannan pysäyttäisi?

Tuksu myöhästyi siskonsa hautajaisista optikkokäynnin takia. Voi Tuksu...

Isän teksti on jälleen pitkä, mutta se kertoo niiiiin tyhjentävästi sen millaisessa helvetissä elävät, että ei jää lisättävää. Tulee mieleen avoin kirje, jossa pyysi katkaisemaan kierteen.

Mun mielestä Tuksulla on narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän ihmisen piirteitä, tuollaiset suuruuskuvitelmat ja täydellinen kykenemättömyys nähdä niiden ulkopuolelle silloinkin kun oikeasti elää rapajuopon elämää. Samoin Julia eli koko elämänsä täysin sekaisin. Narsistinen persoonallisuushäiriö ei synny ihan tyhjästä vaan kielii siitä että lapsen elämässä on ollut todella suuria puutteita perusturvallisuuden luomisessa. Että en minä ihan täysin jaksa nähdä Tuksun perhettä avuttomina uhreina joilla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa että tyttäret ovat olleet koko elämänsä ihan sekaisin. Eikä kolmaskaan lapsi kovin kauas ole puusta pudonnut, kiinnitti huomiota haudalla että vesirajaminihame päälle vaikka sitten oman siskon hautajaisiin.

Narsismin määritelmä on suoraan Tuksu:

suuret käsitykset itsestään eli liioittelee saavutuksiaan;
keskittyy mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta;
uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä voivat ymmärtää vain muut huomattavat henkilöt tai instituutiot;
vaatii korostunutta ihailua;
mielestään oikeus erityiskohteluun;
muiden hyväksikäyttö;
empatian puute;
kateus (tai uskoo muiden kadehtivan häntä); ja
ylimielisyys ja röyhkeys.

Pitihän se taas arvata, että isä tässä muka valehtelee ja tytär on uhri. Jälleen kerran. Mutta kaikesta päätellen prinsessa on oikeassa hovissa nyt.

UHA JA ÄITINi ja NITA, OTTAKAA MINUUN VÄLITTÖMÄSTI YHTEYTTÄ!!!!!

Käyttäjältä Johanna Tukiainen
25.01.2014 10:37

Juha ja äitini, ottakaa minuun sähköpostitse yhteyttä! Sairastuin psykoosiin Julian kuoleman takia, sekä eräisen perheenjäseniemme käytöksen takia ja olen tällä hetkellä hoidossa! Pääsen kuitenkin kotiin ennen 29.1 joten pääsen tekemään 30.1 keikan. Emailini on: johanna@dollsdancers.fi. Puhelinta minulla ei ole vielä käytössä, ennenkuin saan keikkamyyjältäni uuden Iphone 5.

Isäni valheellisia lausuntoja en ehdi nyt alkaa kommentoimaan, olen vain surullinen siitä, ettei hän kykene pyytämään anteeksi keneltäkään (minä olen lähinnä vihainen hänen antamistaan valheellisista ja törkeistä lausunnoistaan Hymy lehdelle.)
http://www.seiska.fi/Johanna-Tukiainen/JUHA-JA-AITINi-ja-NITA-OTTAKAA-MINUUN-VALITTOMASTI-YHTEYTTA-/1030862

http://www.hymy.fi/keskustelu/t1069,2025

http://www.seiska.fi/Viihdeuutiset/Julia-Tukiainen-haudattiin-murtunut-Johanna-ei-voi-kasittaa-siskonsa-kuolemaa/1030284 Tässä kuvassa Johanna on lähes normaalin näköinen. Poissa on karmea takkusotkupidennys. Vielä kun vaihtaisi ton järkkypinkin huulipunan johonkin vähän normaalimman väriseen.

Teki mitä teki. Se ei kuulu ap:lle sen enempää kuin meille muillekaan. Eivätkä ne olleet ensimmäiset myydyt hautajaiset.

Kuinkahan usein se kadottaa noita puhelimiaan, riittääkö kerran viikossa?

Mikä saa käyttäytymään ihmisen noin väkivaltaiset. Riittääkö viina ja napit?

Onko Tuksu nyt poliisien hallussa, psykoosissa vai muuten vain lepäämässä jossain pehmeässä huoneessa?

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 09:37"]

Kaikki myötätuntoni Markku-isälle. Kijoitus nosti kyyneleet silmiin todella.

[/quote]

Toivotan myös voimia koko perheelle. Karua, että joutuu pelkäämään omaa tytärtään. Muistan heitä rukouksin.