Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Näsäviisastelen ja pyrin pätemään jatkuvasti - miten muuttua?
20.10.2020 |
Otsikossahan tuo jo tulikin. Ongelmani on jatkuva päteminen tai ainakin sen tarve. En vain osaa jättää asioita sikseen ja hyväksyä ihmisten mielipiteitä, jos ne ovat minusta heikosti perusteltuja tai muuten erikoisia, vaan alan esitelmöimään ja/tai jankkaamaan aiheesta niin, että ärsytän jo itseänikin. Miten saan itseni muutettua rennoksi ja mukavaksi keskustelijaksi?
Tämä on ongelma erityisesti tilanteissa, joissa maallikkohenkilö alkaa esitelmöimään minulle omasta erityisalastani. Tiedän hyvin, että olisi viisainta vaan antaa olla, mutta en saa itseäni pysäytettyä ennen kuin olen lynkannut keskustelun toisen osapuolen täysin. Oikeassa oleminen ei lohduta, jos pahoitan samalla toisen ihmisen mielen, tai saan toisen ajattelemaan itsestäni pahaa.
Muita kohtalotovereita tai itsensä muuttamisessa onnistuneita? Kaikki vinkit otetaan vastaan, en jaksa enää itseäni.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Et ole Ap saavuttanut vielä besserwisseröinnin huippua. Minä olen. Tiedän monesta alasta paljon ja syvällisesti, koska luen paljon ja seuraan maailmaa. Ongelmani on se, että usein tiedän enemmän kuin muut käsiteltävästä aiheesta. Jotten olisi ärsyttävä, olen usein hiljaa tai jopa kysyn lisätietoa tai kiitän hyvästä tiedonmurusesta, vaikka asia on jo tiedossani. Tähän ongelmaan en ole keksinyt ratkaisua. Joudun jatkuvasti teeskentelemään tietämättömämpää kuin olen sovun ja hyvän yhteishengen vuoksi. Valheellista ja hermoille käyvää.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/12/19/maija-riitta-ollila-sahataanko…
sori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon pätijä, se on yksi huonoista piirteistäni. Mä oon nyt jo vuosia sanonut sen ääneen niissä tilanteissa. Että "mä oon kyl paha pätijä, tulee sellanen fiilis että minä tiedän paremmin ja sit en saa puhetulvaa loppumaan. Tää on mun huono puoli ja vähän nolokin, mutta tarkotus ei oo loukata tai vähätellä, mä oon vaan vähän sosiaalisesti juntti".
Tms. Sanon aika suoraan ja tavallaan nolaan itseni nykyään. Se on ollut todella tehokas keino ton vähentämiseen. Jokin siinä, että sen sanoo ääneen (varmasti se toinen on hiljaa mielessään samaa aatellut) muuttaa tilanteen dynamiikan täysin ja avaa omia silmiä. Suosittelen kokeilemaan vaikka alkuun turvallisessa seurassa, vaikka parhaan kaverin kanssa pienen pätemisen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole Ap saavuttanut vielä besserwisseröinnin huippua. Minä olen. Tiedän monesta alasta paljon ja syvällisesti, koska luen paljon ja seuraan maailmaa. Ongelmani on se, että usein tiedän enemmän kuin muut käsiteltävästä aiheesta. Jotten olisi ärsyttävä, olen usein hiljaa tai jopa kysyn lisätietoa tai kiitän hyvästä tiedonmurusesta, vaikka asia on jo tiedossani. Tähän ongelmaan en ole keksinyt ratkaisua. Joudun jatkuvasti teeskentelemään tietämättömämpää kuin olen sovun ja hyvän yhteishengen vuoksi. Valheellista ja hermoille käyvää.
Kuulostaa, että sinun kannattaisi hakeutua välillä sellaisten seuraan, jotka tietävät jostain asiasta enemmän kuin sinä. Saisit älyllistä ravintoa, ja osaisit kysyä hyviä kysymyksiä. Sitten jaksaa paremmin tuollaista sosiaalisuuteen eikä tietoon painottuvaa juttelua.
Tietenkin vietän vapaa-aikani itseäni viisaammassa seurassa, jossa ei tarvitse esittää mitään eikä toisaalta myöskään todistella. Viittasin esimerkilläni sosiaalisia tilanteita esim. työpaikalla, joita ajattelin Ap:kin tarkoittavan. Ei kai kukaan ystävien tai kumppanin kanssa wisseröi?
Viestissä 9 ainakin ystävä wisseröi, ja kyllä ystävyyssuhteita kuuluu olevan muutenkin aika kirjavia. Tuosta "jatkuvasti" -sanasta arvelin kohdallasi, ettei elämääsi paljoa muunlaista kanssakäymistä kuulukaan, mutta hyvä siis jos kuuluu.
Ihmisten "asiantuntijuutta"/ minun tarinani ei jaksa kuunnella. Mute päälle ja kuvat riittää
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten "asiantuntijuutta"/ minun tarinani ei jaksa kuunnella. Mute päälle ja kuvat riittää
Minä kyllä mielelläni kyselen, jos joku tietää paljon jostain asiasta. Kuuntelen mielelläni myös ihmisen tarinaa. Mutta vain silloin jos henkilö kykenee vastavuoroiseenkin keskusteluun, eikä ainoastaan esiinny kovaan ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai tuohon auta muu kuin tutkiskella omaa sisintään joko itse tai toisen henkilön avulla. Kuvittele mitä tapahtuu juuri ennen sitä hetkeä, kun sinulle tulee tarve päteä.
Mikä tunne sinussa silloin nousee päällimmäiseksi? Miksi? Mitä arvelet että sen päällimmäisen tunteen alla on? Miksi? Tuleeko mieleen joku muisto tai henkilö kyseisellä hetkellä? Minkä ikäinen "osa" sinusta itsestäsi aktivoituu silloin kun tunnet tarvetta päteä? Oletko silloin kuin lapsi, teini-ikäinen vai aikuinen? Sanooko jonkun ääni sulle jotain (ei konkreettisesti vaan symbolisesti)? Mitä pitäisi tapahtua että pystyt ottamaan vastuun käyttäytymisestäsi ennen kuin alat päteä - ja mielihalusta huolimatta pystyisitkin pysymään tällä kertaa rakentavalla linjalla?
Minua nämä pätijät hyväntahtoisesti huvittaa, lähipiiriin kuuluu pari tyyppiä. Olipa kyse vaikka hiiren takahampaasta tai mustasta aukosta, aina löytyy asiasta viimeisin tieto vaikkei oikeasti löydy. Ja tarina päättyy aina siihen, kuinka hänen koetulostaan, esitystään, luentoaan tai olemustaan on joku jossain kehunut ja kiittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täh?
"Mitä pitäisi tapahtua että pystyt ottamaan vastuun käyttäytymisestäsi ennen kuin alat päteä - ja mielihalusta huolimatta pystyisitkin pysymään tällä kertaa rakentavalla linjalla? "
Mikä on tuo rakentava linja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen naimisissa tuollaisen kanssa. Onko muutos mahdollista? Välillä hän yrittää, mutta palaa taas takaisin vanhaan kunnon jyräämis-jankkaukseen 😑
Ja kun teidän lapset kuuntelevat sitä vauvasta saakka, akelette diagnooseja heille?
Onhan noita:-(
Ei haluta ymmärtää, että lapset kasvaa ilman kasvatustakin eivätkä he ole tyhmiä, ainoastaan erilaisia!
En ymmärtänyt kommenttiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen naimisissa tuollaisen kanssa. Onko muutos mahdollista? Välillä hän yrittää, mutta palaa taas takaisin vanhaan kunnon jyräämis-jankkaukseen 😑
Ja kun teidän lapset kuuntelevat sitä vauvasta saakka, akelette diagnooseja heille?
Onhan noita:-(
Ei haluta ymmärtää, että lapset kasvaa ilman kasvatustakin eivätkä he ole tyhmiä, ainoastaan erilaisia!En ymmärtänyt kommenttiasi.
jakelette diagnooseja?
En ymmärrä sitä missään, että vähänkin erilainen ihminen saa monien puheissa diagnoosin. Mistä se tulee?
Ja kun ei oma lapsi matchaa siihen kuvaan, mikä kaiken pohjalla e h k ä on ollut, vaikka vaan toisella, mitä sitten? Voi onnetonta!
[Minua nämä pätijät hyväntahtoisesti huvittaa, lähipiiriin kuuluu pari tyyppiä. Olipa kyse vaikka hiiren takahampaasta tai mustasta aukosta, aina löytyy asiasta viimeisin tieto vaikkei oikeasti löydy. Ja tarina päättyy aina siihen, kuinka hänen koetulostaan, esitystään, luentoaan tai olemustaan on joku jossain kehunut ja kiittänyt.
Ehkä tämä tosiaan liittyy myös tähän pätemisilmiöön. Kerroin tuossa aiemmin ystävästäni, jolla on nykyisin kova tarve päteä, mutta myös tuo kiitoksen ja kehujen kerjuu on tullut hänen käytökseensä. Valitettavasti se tapahtuu usein muita esim. opiskelukavereita vähätellen ja samalla omaa suoritusta nostaen.
Mikä ihme tämä ilmiö on, kun ennen mukavasta, tosia ajattelevasta ystävästä on tullut tällainen pätijä, itsensä ja vieläpä sukunsa kehuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon pätijä, se on yksi huonoista piirteistäni. Mä oon nyt jo vuosia sanonut sen ääneen niissä tilanteissa. Että "mä oon kyl paha pätijä, tulee sellanen fiilis että minä tiedän paremmin ja sit en saa puhetulvaa loppumaan. Tää on mun huono puoli ja vähän nolokin, mutta tarkotus ei oo loukata tai vähätellä, mä oon vaan vähän sosiaalisesti juntti".
Tms. Sanon aika suoraan ja tavallaan nolaan itseni nykyään. Se on ollut todella tehokas keino ton vähentämiseen. Jokin siinä, että sen sanoo ääneen (varmasti se toinen on hiljaa mielessään samaa aatellut) muuttaa tilanteen dynamiikan täysin ja avaa omia silmiä. Suosittelen kokeilemaan vaikka alkuun turvallisessa seurassa, vaikka parhaan kaverin kanssa pienen pätemisen jälkeen.
AP täällä taas, kiitos tästä vinkistä! Täytyy ottaa käyttöön, ei ehkä ihan tuntemattomien kanssa mutta ystävien ja seurustelukumppanin (eritoten jälkimmäistä ottaa besserwisseröintini päähän, eikä ihme).
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tuohon auta muu kuin tutkiskella omaa sisintään joko itse tai toisen henkilön avulla. Kuvittele mitä tapahtuu juuri ennen sitä hetkeä, kun sinulle tulee tarve päteä.
Mikä tunne sinussa silloin nousee päällimmäiseksi? Miksi? Mitä arvelet että sen päällimmäisen tunteen alla on? Miksi? Tuleeko mieleen joku muisto tai henkilö kyseisellä hetkellä? Minkä ikäinen "osa" sinusta itsestäsi aktivoituu silloin kun tunnet tarvetta päteä? Oletko silloin kuin lapsi, teini-ikäinen vai aikuinen? Sanooko jonkun ääni sulle jotain (ei konkreettisesti vaan symbolisesti)? Mitä pitäisi tapahtua että pystyt ottamaan vastuun käyttäytymisestäsi ennen kuin alat päteä - ja mielihalusta huolimatta pystyisitkin pysymään tällä kertaa rakentavalla linjalla?
Tunne: pätemisenhalu :D Ei oikeastaan, paitsi välillä huomaan muistuttavani äitiäni (...) En ole noin syvällisesti asiaa miettinyt, useimmiten kyse on vaan arkisista keskusteluista joihin ei sen syvällisempiä liity, saati sisäisiä ääniä. Ehkä pitäisi miettiä asiaa enemmän? Tuntuu kyllä, että kyse on pikemminkin opitusta tavasta kuin mistään syvällisestä itsetunto-ongelmasta tai vastaavasta, lähipiirissäni on vastaavalla tavalla keskustelevia ihmisiä. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurko kirjoitti:
Suosittelen tätä:
Tuolla saa päteä vapautuneesti ja ihmiset ovat jopa kiitollisia siitä. Tosin sielläkin on näitä maallikkoja, jotka kirjoittelevat mitä sattuu, mutta siihen viereen voi lätkäistä perustellun ja lähteistetyn pätevän pätijän vastauksen.
Kun tuolla purkaa pahimmat pätemiset, niin pystyy sitten olevan hiljaa kotona.
Kiitos vinkistä, pitääpi aloittaa uusi päivärutiini kera Pätemistunnin! Melkein yhtä hyvä kuin voittajatunti :D -ap
Vierailija kirjoitti:
Et ole Ap saavuttanut vielä besserwisseröinnin huippua. Minä olen. Tiedän monesta alasta paljon ja syvällisesti, koska luen paljon ja seuraan maailmaa. Ongelmani on se, että usein tiedän enemmän kuin muut käsiteltävästä aiheesta. Jotten olisi ärsyttävä, olen usein hiljaa tai jopa kysyn lisätietoa tai kiitän hyvästä tiedonmurusesta, vaikka asia on jo tiedossani. Tähän ongelmaan en ole keksinyt ratkaisua. Joudun jatkuvasti7 teeskentelemään tietämättömämpää kuin olen sovun ja hyvän yhteishengen vuoksi. Valheellista ja hermoille käyvää.
Vähän samaa täällä. Tiedän tosi paljon muun muassa siksi että jaksan kuunnella. Jos joku kertoo sairaudestaan, mietin jaa tuollaisiakin oireita voi olla, miten hän käsittelee asiaansa. Moni ei esim tajua että googlaten löytyy vertaistietoa tmv. Ongelmaa on tiedonhaussa, monesti auttaa kun kehottaa googlaamaan, tarkistaa faktat ja käytännöt. Kaikki ei osaa yhdistellä asioita.
Usein käy niin että puolitututkin ihmiset tulee mielellään juttelemaan, ei siksi että arvostaisivat tietojani vaan siksi että kokevat tulevansa kuulluksi. Pidän lojaaliutta korkeimpana sivistyksen muotona enkä juoruile muiden asioista. Kun ei oikeasti kiinnosta pätkääkään. Tiedeasioista voi sitten pähkäillä kammiossa muutaman muun älyvähemmistön kanssa.
Minäkin innostun selittämään aina opiskelemistani kiinnostavista asioista, mutta se johtuu siitä kun selittäessään asiat tuntuvat kiteytyvän itselle vielä paremmin. Kuvittelen myös, että toistakin alkaa kiinnostaa :D Olen myös realisti ja tajuan pitää välillä suuni kiinni ja kuunnella kaverin juttuja myös. Mutta en siis yritä päteä, olen vain innostunut. Täytyy ehkä silti skarpata lisää. :D[/quote]
Jos sinua kiinnostaa myös ystäväsi opiskelut tms. jutut asiahan on ok. Minun ystävääni ei kiinnosta muuta kuin kiteyttää omaa elämäänsä. Eli noin 85% hän on äänessä, enkä minä saa suunvuoroa, koska hän on niin "puhelias." .. vai itsekäs
Vierailija kirjoitti:
Et ole Ap saavuttanut vielä besserwisseröinnin huippua. Minä olen. Tiedän monesta alasta paljon ja syvällisesti, koska luen paljon ja seuraan maailmaa. Ongelmani on se, että usein tiedän enemmän kuin muut käsiteltävästä aiheesta. Jotten olisi ärsyttävä, olen usein hiljaa tai jopa kysyn lisätietoa tai kiitän hyvästä tiedonmurusesta, vaikka asia on jo tiedossani. Tähän ongelmaan en ole keksinyt ratkaisua. Joudun jatkuvasti teeskentelemään tietämättömämpää kuin olen sovun ja hyvän yhteishengen vuoksi. Valheellista ja hermoille käyvää.
Eri asia on tietää ja tuoda se keskustelussa normaalisti esille, ei kouluttaa ja opettaa toista.
Harjoitus tekee mestarin täytyy vaan reenata kovemmin.
Tuosta ominaisuudesta on mahdollisuus päästä kokonaan eroon. Etsit paikallisen liivijengin kerhotilat ja menet sinne pätemään ja besserwisseröimään. Tautisi jää sille reissulleen.
Alue: Aihe vapaa
Tietenkin vietän vapaa-aikani itseäni viisaammassa seurassa, jossa ei tarvitse esittää mitään eikä toisaalta myöskään todistella. Viittasin esimerkilläni sosiaalisia tilanteita esim. työpaikalla, joita ajattelin Ap:kin tarkoittavan. Ei kai kukaan ystävien tai kumppanin kanssa wisseröi?