Lue keskustelun säännöt.
Minä haluan asua yhdessä kaupungissa, mies toisessa, mitä tehdä?
19.10.2020 |
Olemme mieheni kanssa sellaisen kiistan äärellä, josta emme tunnu pääsevän yli eikä ympäri. Mies haluaa asua kaupungissa x ja minä kaupungissa y.
Oma työni ei ole riippuvainen paikasta. Miehen työ on kaupungissa x, mutta hän voi tehdä osan viikosta etänä. Olen ehdottanut, että hän asuisi osan viikosta kaupungissa x ja osan kaupungissa y minun kanssani. Mies tekee paljon töitä, ja minulla ei ole ketään kaupungissa x. Siksi haluaisin asua läheisteni lähellä kaupungissa y, koska kaupungissa x olen hyvin onneton ja yksinäinen. Mies ei tästä tunnu piittaavan.. kunhan asiat menee hänen tahtonsa mukaan niin ne menevät oikein. Minä aina "kyseenalaistan" kaiken, toisin sanoen haluan jotakin muuta kuin hän.
Mietin jo, että muutan vain yksin sinne minne haluan, mutta olisi kiintoisaa kuulla muiden kokemuksia. Onko joku onnistunut ratkomaan tällaisen ristiriidan?
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
No et sinäkään miehen tahdosta tunnu piittaavan kunhan asia menee sun tahdon mukaan. Muuttakaa molemmat omiin asuntoihinne ja näette viikonloppuisin, lomilla ja loppujenlopuksi ette enää ollenkaan niin parempi molemmille.
Miten en yllättynyt että tuli heti tällainen vastaus? Itsehän ehdotin kompromissia, johon mies ei ole valmis. Onko miehen tahto on oikeampi kuin minun? Jostain syystä nainen joutuu aina syytetyksi näissä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisin yhä useammat asuvat omissa kodeissaan. Olisiko se ratkaisu teilläkin?
Kauanko olette olleet naimisissa? Ikä? Onko lapsia/ suunnitteilla?
Muuttakaa toistenne asuntoihin, niin kumpikaan ei saa tahtoaan läpi?
Tai valitsette kolmannen kaupungin, jossa kumpikaan ei halua asua?
Miksi juuri miehen pitäisi olla se, joka kulkee kahden kaupungin väliä? Kai sinäkin voisin välillä viettää aikaa hänen luonaan, jos kerran työsi ei ole paikasta riippuvaista. Jännä toi sun kompromissi, jossa vain miehen pitää joustaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komromissina voisitte muuttaa suurinpiirtein noiden kaupunkien puoliväliin.
Niin kohtuuttomalta ja joustamattomuudelta kuin se kuulostaakin, niin itse en suostuisi asumaan kaupungissa, jossa minulle ei ole mitään muuta kuin työpaikka. Tällaisessa tilanteessa kaupunki, jonka tunnen kodikseni, ja jossa tukiverkkoni sijaitsee, ei olisi kaukana kaupungista, missä työskentelisin. En vaatisi miestä muuttamaan luokseni, mutta en itsekään muuttaisi hänen luokseen. Sitten nähtäisiin kun nähtäisiin, joko se olisi hyvä juttu tai lopulta tarkottaisi eroa.
Joillekin riittää se puoliso ja työ, minä en kuulu heihin. Olen sosiaalinen ja aktiivinen ihminen, ja vähän kaavoihin kangistunut, eli tuttu ja turvallinen ympäristö on se mun juttu.
Sinuna ap tosiaan vain muuttaisin sinne, missä olisit onnellinen. Ymmärrän 100%:sti, jos pelkkä mies ei onnelliseksi tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kirjoitit noin kryptisen kirjoituksen. Tekstiä on muttei pihviä.
Liikaa x ja y. Selittelyä.
Muttei perustietoja. Missä nyt asutte, miksi nyt toisen tai molempien pitäisi miuttaa.
Yksi lause olisi riittänyt aloitukseksi.
Mä asuin vuosia kaupungissa, jossa en viihtynyt, miehen työn takia. Mulla oli sekin ongelma, että siellä oli huonosti töitä ja isot suvut. En koskaan oikein saanut ystäviäkään, kun kaikilla oli piirit valmiina. Mies ei koskaan suostunut lähtemään muualle. LAsten kanssa se oli ok kuitenkin, sain lasten kautta juttuseuraa avoimista päiväkodeista ja kerhoista, mutta kun lapset aloittivat koulun, olin taas yksin varsinkin työttömyysjaksojen aikana. Lopulta sain tarpeekseni ja kun lapset olivat lähteneet opiskelemaan muualle, lähdin, kun sain töitä muualta, kuljin sitten viikonloput. Puolivälissäkin asuminen olisi tiennyt kohtuuttomia työmatkoja Mies kulki välillä, yleensä minä. Lopulta mies antoi periksi.
Ei se niin kamalaa ole lopulta asua eri paikkakunnilla, todella monet tekee niin. Kalliiksi se tulee, ellei palkka ole todella hyvä. Minulla aika keskitasoinen palkka, työttömyyteen verrattuna en voittanut kyllä tuloissa yhtään kulujen jälkeen. Ei se verottaja niitä kuluja maksa, vaikka moni luulee niin. Verovähennystä voi ajatella lähinnä pienenä "alennuksena" kuluista, en ole tarkkaan laskenut, mutta arvioin, että matkoista ja asumsiesta tuli 15-20 % takaisin. Meillä mies onnistui saamaan töitä samalta paikkakunnalta ja jopa ihan kävelymatkan päästä, siitä missä silloinen asuntoni ole. En minä täälläkään ole ystäviä saanut, mutta olen löytänyt harrastuksia, joissa näkee ihmisiä. Oikeastaan nyt on niin, että mies on kotona aina. Välillä tuntuu, että kaipaisin jopa sitä omaa rauhaa, kun totuin olemaan illat yksin. Aiemmalla paikkakunnala mies myös reissasi paljon, miksi olin yksin, nykyisessä työssään ei lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko jompikumpi joustaa, löydätte kompromissin esim. asutte kolmannessa kaupungissa tai asutte kumpikin omissa kodeissa. Parisuhteessa joutuu neuvottelemaan ja ei toisen mielipide ole oikeampi tai väärempi kuin toisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiukan tarkempaa faktaa tarttisi.
Kaupunkien etäisyydet toisistaan, kokoerot yms.
Mutta helppoa ei tule olemaan, sen voin luvata.
Itse muutin syntyperäisenä stadilaisena rouvan vaatimuksesta Kuopioon ( hänen kotikaupunki ), ja herranisä mikä shokki, en viihtynyt yhtään.
Onneksi rouva oli stadissa tottunut tiettyyn tasoon julkisen liikenteen, ravintoloiden, kulttuurin, ja nuorekkaan menevän elämän suhteen, ja ensimmäinen pimeä syksy itä-suomen pussinperällä riitti.
Nyt onnelisesti takaisin kotona <3
Onko päätös tehtävä juuri nyt? Voiko asian antaa muhia jonkun kuukauden tai joulun yli ja neuvotella sitten uudelleen? Usein on hankala antaa periksi juuri nyt, mutta kahden kuukauden kuluttua niin miehesi kuin sinä olette saaneet etäisyyttä erimielisyyteenne.
Jos olisin sinä laatisin ihan kirjallisen listan plussista, joiden vuoksi haluat pysyä siellä missä olet. Viereen listaisin miinukset. Sama myös mieheltä.
En tiedä oletko enemmän järki- vai tunnepainoitteinen ihminen, mutta jos olisit tunnepainoitteisempi ja mies järkipainoitteisempi on sitäkin enemmän syytä käydä plussat ja miinukset yhdessä läpi. Järkivoittoiset ihmiset ymmärtävät paremmin perustelut kuin että asiasta pitäisi vääntää kuka mitäkin tahtoo.
Toivottelen voimia neuvotteluihin. Itsekin pitäisin ihmissuhdeverkostoa hyvin tärkeänä omalle hyvinvoinnilleni, Olen asunut työn vuoksi muissa kaupungeissa ja kaivannut takaisin kotikaupunkiini, jossa ystäväni ja läheiseni ovat. Minusta se on myös ihan normaalia elämän laadun ylläpitämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etäisyys olisi tosiaan olennainen, olisiko vaihtoehto muuttaa johonkin siihen väliin? Ilmeisesti työssäkäynti toisesta kaupungista toiseen ei ainakaan onnistu?
Mielestäni jos tästä asiasta keskustellessa molemmat vaan vahvasti toteavat, että muutetaan tänne ja kumpikaan (tai toinen) ei edes yritä löytää muita ratkaisuja, niin se kertoo aika vahvasti siitä, millaista parisuhteen kaikkien ongelmien ratkominen tulee olemaan: pään hakkaamista seinään. Jos toisen (tai molempien) asenne on se, että näin on tehtävä, vaihtoehtoja ei ole, niin ei siinä kovin pitkälle pötkitä.
Jos tosiaan vaihtoehdot on vain nämä kaksi kaupunkia, eikä työn vaihtaminen ole mahdollista/ratkaise ongelmaa, niin miettisin, olenko valmis kokeilemaan muuttoa vai kaukosuhdetta vai valmis eroamaan miehestä. Nämähän ne vaihtoehdot on, jotka molempien on käytävä mielessään. Toisella voi käydä onni ja toinen osapuoli sitten suostuukin muuttamaan samaan kaupunkiin. Tai sitten ei. Itse esim. muuttaisin kyllä mieheni kanssa mihin tahansa kaupunkiin suomessa, jos olisi "pakko". Rakastan miestäni niin paljon, että yrittäisin kyllä, mutta toki sitten pitäisi miettiä uutta ratkaisua, jos en olisi uudessa kaupungissa onnellinen yrityksistä huolimatta.
No ethän sinäkään taida piitata niistä syistä, miksi mies haluaa asua kaupungissa xyz.
No et sinäkään miehen tahdosta tunnu piittaavan kunhan asia menee sun tahdon mukaan. Muuttakaa molemmat omiin asuntoihinne ja näette viikonloppuisin, lomilla ja loppujenlopuksi ette enää ollenkaan niin parempi molemmille.