Millainen 40v naisen tulisi olla?

Ei ole mitään standardia, johon pitäisi asettua. Ole ihan sellainen kuin olet!

Sen ikäisenä pitäisi olla niin hyvä itsetuntemus ja -tunto, ettei tarvitse välittää yhtään mistään rooleista tai ikäsäännöistä. Muiden mielipiteet voi olla kiinnostavia, mutta ei tärkeitä. Se mitä muut puhuvat tai ajattelevat minusta on samantekevää. Elän niin etten loukkaa toisia, mikäli mitenkään mahdollista, mutta niin että minulla ja läheisilläni on mahdollisimman hyvä olla.

Mäkin sanoisin, että toivottavasti 40 v olisin jo niin aikuinen etten välitä lokeroista ja standardeista vaan voisin olla oma itseni  ja tuntisin itseni sen verran hyvin että tietäisin mitä se "oma itseni" tarkoittaa. Enää viisi vuotta aikaa, en usko että pääsen vielä tuohon asti siihen mennessä...

Ei sitä voi ottaa mallia esim. siitä miten oma äiti käyttäytyi 40-vuotiaana. Tämän päivän 40-vuotiaat ovat syntyneet 70-luvulla ja lapsuus, nuoruus jne. muokanneet ihan toisenlaiseksi. Meidän pitää itse päättää se millaisia olemme. Nykyään on muutenkin enemmän vaihtelua pukeutumistyyleissä, musiikkimaussa jne. 80-luvulla kaikilla nelikymppisillä oli lyhyt permanentattu tukka ja tykkäsivät suomi-iskelmistä ;)

Naurattaa aina kun lukee näiden (ilmeisesti) parikymppisten käsityksiä nelikymppisistä:) Ihan kuin tosiaan oltaisiin jo haudan partaalla rusinamaisten läskien vartaloidemme kanssa. Tervetuloa tälle iälle, niin yllätytte iloisesti.

Joo, tai sit nää on aika usien niitä jotka kuvittelevat olevansa nuorekkaampia kuin muut nelikymmpiset :)

No, on sellainen kuin on. Miksi pitäis yht äkkiä muuttua kun täyttää 40v? :D

no tässä yksi ikiteini joka on sitä mieltä, että miksi muuttaa omaa tyyliään vaikkapa "aikuismaisemmaksi" tai "tätimäisemmäksi" (puhun sekä elämäntyylistä että ulkonäöstä!) jos se ei tunnu omalta? Aikuinen voi olla ilman mitään tiettyjä standardejakaan.

Ajat muuttuvat ja maailma on mennyt vähän sellaiseksi, ettei ole väliä minkä ikäinen on. Joskus aikoinaan oli tiukkaakin tiukempi juttu millaisia ovat esim. kolmekymppiset tai vaikkapa viisikymppiset, enää ei sellaista ole. 

Itse esim. sisustan niin, että näyttääpi enemmän teiniluolalta kuin aikuisen nelikymppisen kodilta, mutta mulla on oma tyyli. Pidän myös tatuoinneista ja lävistyksistä ja omaan lapsellisen huumorintajun. Tykkään kikatella tyttömäisesti. Joskus olen taas ihan mummo. Henkisesti kypsä ja aikuinen voi ihminen olla ilman ulkoisia symboleja. Mä olen vaan minä enkä muuksi muutu! Olkaa te muutkin sellaisia mitä ootte, älkää antako jonkun numeron määritellä itseänne.

"There is no old age. There is, as there always was, just you."

Toisaalta kyllä minä esimerkiksi olen monessa suhteessa erilainen kuin kaksikymppisenä ja minusta se on hyvä. Olisi se kamalaa, jos kaksinkertainen elämänkokemus ei olisi mitään opettanut. Toivon myös,että tulen olemaan kuusikymppisenä erilainen kuin nyt. Elämä olisi tylsää, jos olisi aina samanlaista, ei kehittyisi ollenkaan, ei pääsisi eteenpäin.

Ja kyllähän nyt nelikymppiseltä vaaditaankin jo vähän erilailla näyttöjä siitä, että elämässä on jotain saavutettu ja tehty kuin kaksikymppiseltä, joka on vasta aloittamassa.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 12:34"]

Joo, tai sit nää on aika usien niitä jotka kuvittelevat olevansa nuorekkaampia kuin muut nelikymmpiset :)

[/quote]

Ja mitä pahaa siinä on? Jokainen saa olla tai kuvitella olevansa ihan minkälainen haluaa. Ei se ole muilta pois.

Ainakin aikuismainen ja esimerkillinen. Tietenkin jokaisella meistä on joitakin lapsellisia ja lapsenmielisiä tapoja, mutta päällisin puolin olisi hyvä käyttäytyä asiallisesti.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 13:44"]

Toisaalta kyllä minä esimerkiksi olen monessa suhteessa erilainen kuin kaksikymppisenä ja minusta se on hyvä. Olisi se kamalaa, jos kaksinkertainen elämänkokemus ei olisi mitään opettanut. Toivon myös,että tulen olemaan kuusikymppisenä erilainen kuin nyt. Elämä olisi tylsää, jos olisi aina samanlaista, ei kehittyisi ollenkaan, ei pääsisi eteenpäin.

Ja kyllähän nyt nelikymppiseltä vaaditaankin jo vähän erilailla näyttöjä siitä, että elämässä on jotain saavutettu ja tehty kuin kaksikymppiseltä, joka on vasta aloittamassa.

[/quote]

No mulla on tapahtunut vaikka mitä tähän 40v mennessä ollut vaikka minkälaista vastoinkäymistä mutta en koe että ne ovat minulle mitään opettaneet.

On säälittävää seurata, miten oikeasti jo aikuisen ikään ehtineet ihmiset yrittävät kynsin hampain pitää kiinni nuoruuden ideaalista. Väittävät sitä sitten ansiokkaasti "omaksi valinnakseen". Esim. näin miehenä mun pitäisi olla "ikuisesti poikamainen"=vain "lelut" saa vaihtua isommiksi.

Jonkinlainen henkinen keskenkasvuisuus näyttää olevan ihanne, johon jokaisen meistä pitäisi yrittää sulloa ittensä.

Olla just sellainen kuin on, ei tässä ihanissa iässä enää muiden mielipiteet hetkauta suuntaan eikä toiseen! Parasta aikaa elämässä :-)

No sellainen ettei muiden ihmisten mielipiteet enää häntä hetkauta, eikä tarvitse tuhlata arvokkaita elinvuosiaan muiden miellyttämiseen ja hyväksynnän hakemiseen.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 13:49"]

Ainakin aikuismainen ja esimerkillinen. Tietenkin jokaisella meistä on joitakin lapsellisia ja lapsenmielisiä tapoja, mutta päällisin puolin olisi hyvä käyttäytyä asiallisesti.

[/quote]

:DD Tää on sun agenda. Mun mielestä parasta tässä 40v on nimenomaan se, että on varaa käyttäytyä ihan miten vaan. Surullista on jos hukkaa elämänsä asialliseen käytökseen ja esimerkillisyyteen. Se että elämässä pärjää, vaatii noita ominaisuuksia, mutta se mitä on ihmisenä on toivottasti jotain muuta kuin asiallista :)