No miten arvelet puolisosi pärjäävän, jos sinä kuolet?

Pärjäisi varmasti ja naisia olisi ovella jonoksi asti.  Alussa varmaan tarvisi apua mutta eiköhän sitä saisi omalta äidiltä tai vaikka mun siskolta.

Mieheni varmaan pärjäisi hyvin, kämppä tosin hukkuisi roskiin ja pyykkiin. Mietityttää kaksi lastani, jotka eivät ole hänen. Ex-mieheni ei lapsia varmaan ottaisi koska häntä ei voi omat lapsensa vähempää kiinnostaa. Yritin ottaa tätä asiaa joskus puheeksi, mutta mies tokaisi vain jotakin tyylin pyh ja asia jäi siihen.

Huonosti pärjäisi. Masentuisi. Taloudellisesti pärjäisi kyllä, ja osaisi kotityöt tehdä, mutta lasten kanssa puuttuu tietty herkkyys ja ymmärrys. Tosin mieheni on kyllä ihan kivannäköinen ja mukava, eli ehkä joku kiva nainen tulisi äitipuoleksi sitten. Toivottavasti.

Mieheni eli omaa sinkkutalouttaan yli 10 vuotta ennen kuin tapasimme. Olin todella yllättynyt ensimmäisellä vierailullani siitä, että talo oli todella siisti ja itse tehtyä ruokaa oli tarjolla. Miehellä oli jo silloin tapana perjantaina töiden jälkeen siivota. Päivittäin laittoi itselleen lämpimän aterian. Oli kotona äidiltään oppinut tekemään ja laittamaan.

Uskoisin miehen suoriutuvan mistä vaan.

Kyllä tuo pärjäisi. Ehkä tekisi taloudellisesti tiukkaa maksaa yksin tätä asuntolainaa eikä se siivouskaan varmaan ihan jokapäiväistä tai edes jokaviikkoista olisi, mutta hyvä isä tuo on ja varmasti saisi kasvatettua lapsemme hyvin.

Hän pärjäisi helvetin hyvin! Paremmin kuin nyt! :)

Kotia ja lapsia hoitaisi kyllä hyvin, myös niitä lapsiani jotka ovat edellisestä liitosta eikä yhteyttä biologiseen isään ole (isän tahdosta). Talousasiat olisi kuralla, sillä minä tienaan meillä reilusti enemmän ja olen siis myös tottunut huolehtimaan kaikki meidän laskut.

Tulisi varmasti ongelmia, ei välttämättä osaisi heti hakea yh-korotuksia lapsilisiin (ja niitä lisiä maksuun omalle tililleen), jonkinsortin elatusmaksua (eläkettä?) lasten elatukseen, asumistukea (kai sitä saisi, uskoisin) jne.

Lisäksi meidän nuorimman vuoksi joutuisi varmaan miettimään kannattaako töissäkäynti, kun hänet pitäisi laittaa hoitoon. Nyt teen kotoa käsin töitä ja hoidan nuorimman samalla.

Miten kävisi koululaisten koulunkäynnin, varmaan joutuisi vaihtaa koulua kun ei riittäisi maksuihin rahaa. Jos nyt sitten eivät tee myönnytystä maksuissa sen vuoksi (kyseessä yksityiskoulu).

Sellaista.. Varmaan se vakuutus pitää ottaa meidänkin.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 12:04"]

Mieheni eli omaa sinkkutalouttaan yli 10 vuotta ennen kuin tapasimme. Olin todella yllättynyt ensimmäisellä vierailullani siitä, että talo oli todella siisti ja itse tehtyä ruokaa oli tarjolla. Miehellä oli jo silloin tapana perjantaina töiden jälkeen siivota. Päivittäin laittoi itselleen lämpimän aterian. Oli kotona äidiltään oppinut tekemään ja laittamaan.

Uskoisin miehen suoriutuvan mistä vaan.

[/quote]

Samoin minun mieheni oli hyvä huolehtimaan kodistaan yms yksinään, mutta tilanne on  nut aivan toisin kolmen lapsen kanssa. Kaikki lasten harrastukset, koulujutut, päiväkoti, muu virikehommat, vaatteet, keskustelut, huomion antaminen (tarpeeksi), suhteiden ylläpitäminen sukulaisiin ym tärkeisiin ihmisiin, monipuolinen ruokailu, herkkänä oleminen lasten sen hetkisiin muuttuviin tarpeisiin, kodin järjestyksen ylläpitäminen kun asukkaita monta, vaatehuolto muu kuin omansa, aikataulujen miettimiset, läksyt ja kokeet (vähintääkin niiden huomiominen), sen ymmärtäminen kuinka paljon rahaa tällainen konkkaronkka vaatii ja miten eri alueille raha pitää budjetoida yms. saattaisivat miehelleni tulla ensi alkuun pienenä järkytyksenä. Minä olen huolehtinut viimeiset kahdeksan vuotta lähes kaikesta perheeseen liittyvästä mieheni masennuksen takia... Mutta ihan fiksu ihminen tuo on, joten jos ei saa burnouttia niin eiköhän tuo ennenpitkään saisi asiat raiteilleen, mutta luulen että kaksi vanhinta joutuisivat kantamaan kohtuuttomasti vastuuta ja pienin ei varmaan saisi ainakaan alkuun tarpeeksi huomiota.

Jos asiat olisivat menneet toisinpäin, ja minä olisin kuollut mieheni sijasta, niin kait hänkin olisi pärjännyt. Ehkä olis takkunut asiat enemmän rahojen kanssa ja vähemmän ruuanlaiton kanssa, mutta kyllä hänkin olisi pärjännyt.

Vähän olisi jäänyt kysymysmerkkinä miten yhteydet olisi säilyneet mun lapsiin jotka eivät ole hänen, mutta kait sekin olisi jotenkin hoitunut.

Ihan varmasti olisi hoitanut asiat eri tavalla kun minä, mutta mikäs siinä, mitä minä olen moittimaan.

Kyllä mä luulen että se selviäisi. Ainakin imuroinnista, pyykin pesusta, kaupassa käynnistä, lastenvaatteiden ostamisesta, raha-asioista, harrastuksista. Ongelmana voisi olla liiallinen nuukuus ja osa hommista, joita teen nyt, jäisi tekemättä, kuten vessanpöntön pesu, pyykkien viikkaus, tahrojen pyyhintä ja kunnon ruoka (mies: ranskanpottuja ja nakkeja lapsille). Sekä vanhempainillat jäisi käymättä ja kukkapenkkien hoito. Kukkapenkit varmaan kuolisi parissa vuodessa ilman hoitoa. Huonot hoksottimet ja turha nuukuus tuottaisi ongelmia joissain asioissa. Ratkoo arjen ongelmia toisia syyttämällä sen sijaan että käyttäisi aivoja ja keksisi itse uusia ratkaisuja tilalle, kuten  huonon lampun tilalle hyvin valaiseva tms.... (Kuten nyt esim. eräs varaston pahvinen rompelaatikko, joka tavaroiden painosta hajosi, niin hajoaminen oli mun syyni siksi laitoin sinne liikaa tavaroita. Mies teippasi sen kasaan ilmastointiteipillä, sen sijaan että olisi alunperin ostanut kunnon muovilaatikon ->nuukuus. Minä sitten menin kauppaan ja ostin tukevan varastolaatikon.) Meillä olisi aina kaikki halpaa hajoavaa moskaa, ja epäkäytännöllinen koti, jos en olisi paikalla. Plus että minä olen se, joka ymmärtää lapsia ja teinejä paremmin. Minulta he kysyvät esim. arat kysymyksensä, koska isä menee ihan vaikeaksi ja urahtaa jotain...

Uusi nainen olisi varmaan parin vuoden sisällä....

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 12:04"]

Mieheni eli omaa sinkkutalouttaan yli 10 vuotta ennen kuin tapasimme. Olin todella yllättynyt ensimmäisellä vierailullani siitä, että talo oli todella siisti ja itse tehtyä ruokaa oli tarjolla.[/quote]

Onko tuo jotenkin outoa?

Meillä mies ainakin pärjäisi loistavasti, osaahan nyt hyvänen aika täyspäinen aikuinen (jopa mies, vaikka täällä käsittämättömästi aina mollataan kuinka "meidän mies ei ainakaan mitään osaa") siivota, laittaa ruokaa jne. Ja hoitaa omat raha-asiansa. Varmaan sillä kova ikävä olisi aluksi.

Mun mies kyllä pärjäisi. Se unohtaisi kyllä vanhempainillat ja vastaavat ainakin alkuun, mutta saisihan se anteeksi sillä että on niin rankkaa kun vaimoa ei enää ole. Luultavasti söisivät pakastepizzoja ja kalapuikkoja ranskiksilla siihen asti että lapset sanoisi haluavansa jotain oikeaa ruokaa, sitten mies alkaisi taas kokkailla kunnon ruokaa muillekin kuin itselleen. Äitinsä tulisi varmasti usein käymään ja hoitaisi siivoilun, eikä mies edelleenkään muistaisi että roskat eivät kävele itsekseen roskikseen. Hän kiinnostuisi välittömästi lastenhoitoavusta, jota tutut ja kaverit tarjoaisi, laittaisi lapset päivähoitoon ja keksisi keinot turvata säännöllinen harrastusmääränsä. Kyllä hän oman elämänsä järjestykseen saisi nopeasti, eikä edes kaipaisi minua, korkeintaan kiroaisi kun ilkeyttäni kuolin pois kun hän joutuu nyt näkemään vaivaa että saa omat menonsa järjestettyä.

Lasten vointi mua huolettaisi. Kyllä mies hoitaisi asiat päällisin puolin kuntoon ja hyvin, mutta kenelle lapset voisivat itkeä äidin ikävää? Kuka heille kertoo, että heitä rakastetaan ja että he ovat upeita tyyppejä? Kuka juttelee päivän kuulumiset ja on kiinnostunut heidän asioistaan? Kuka kasvattaa lasten moraalia, käy heidän kanssaan läpi arvoja, pohtii oikeaa ja väärää, huolehtii heidän henkisestä kasvustaan? Miehestä ei siihen ole, anoppi uskoo tällaisten asioiden kehittyvän itsestään.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 12:53"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 12:04"]

Mieheni eli omaa sinkkutalouttaan yli 10 vuotta ennen kuin tapasimme. Olin todella yllättynyt ensimmäisellä vierailullani siitä, että talo oli todella siisti ja itse tehtyä ruokaa oli tarjolla.[/quote]

Onko tuo jotenkin outoa?

Meillä mies ainakin pärjäisi loistavasti, osaahan nyt hyvänen aika täyspäinen aikuinen (jopa mies, vaikka täällä käsittämättömästi aina mollataan kuinka "meidän mies ei ainakaan mitään osaa") siivota, laittaa ruokaa jne. Ja hoitaa omat raha-asiansa. Varmaan sillä kova ikävä olisi aluksi.

[/quote]

On outoa. Kaikkien ex miesteni sinkkuluukut ovat olleet järkyttäviä sotkuisia lääviä. Suorastaan terveysriskejä. Mielestäni oli omituista, että talo oli sen näköinen, ettei sitä ole siivottu hätäisesti vain minun vierailuani varten, vaan näytti siltä, että siisteyttä ylläpidetään vähintään viikoittain. Outoa oli myös se, että jääkaapissa ei ollut pelkkiä eineksiä, vaan ihan raaka-aineita, joista valmistaa aterioita alusta alkaen.

Mä luulen myös, että tulevista vaimoehdokkaista ei olisi pulaa.

Olishan hänellä ongelmia, kun pitäisi 3 teinin taloutta pyörittää, mutta uskoisin lapsista olevan hänelle paljon apua.

Rahallisesti pärjäisi hyvin.

Uskoisin että pärjää hyvin:) 

Mulla oikeastaan tuntuu että saatan kuolla muutaman vuoden sisään niin olen nyt opettanut miehelle ruuanlaittoa, pyykkäystä yms. 

Henkivakuutuksen hommaan tässä piakkoin.

Toivottavasti tuo mies sitten löytää uuden vaimon joka olisi lapsilleni hyvä äitipuoli:)

Varmaan alku kankeuden jälkeen hyvin. Rahallisesti ovat turvattuja ainakin pari vuotta jos kuolen. Henkivakuutus menisi lapselle (äitini tillille jotta ei mies tuhlaa rahoja) ja lapsen huoltajuuskin ainakin hetkellisesti (Mies on biologinen isä mutta emme siettäneet toisiamme hetkeen joten olen "yh" papereiden mukaan). Onneksi asumme melkein vierrekäin äitini kanssa joten hän varmaan auttaisi pahimman yli.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 14:34"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 12:53"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 12:04"]

Mieheni eli omaa sinkkutalouttaan yli 10 vuotta ennen kuin tapasimme. Olin todella yllättynyt ensimmäisellä vierailullani siitä, että talo oli todella siisti ja itse tehtyä ruokaa oli tarjolla.[/quote]

Onko tuo jotenkin outoa?

[/quote]

On outoa. Kaikkien ex miesteni sinkkuluukut ovat olleet järkyttäviä sotkuisia lääviä. Suorastaan terveysriskejä. Mielestäni oli omituista, että talo oli sen näköinen, ettei sitä ole siivottu hätäisesti vain minun vierailuani varten, vaan näytti siltä, että siisteyttä ylläpidetään vähintään viikoittain. Outoa oli myös se, että jääkaapissa ei ollut pelkkiä eineksiä, vaan ihan raaka-aineita, joista valmistaa aterioita alusta alkaen.

[/quote]

Okei, mulle taas ei ole koskaan sattunut mitään sottapyttyä, ja ruokaakin ovat osanneet laittaa ihan itsenäisesti, ja kämpät/talot olleet siistejä. Hyvä tuuri kai sitten ollu. Oon toki kuullut juttuja sinkkumiesten läävistä mutt melkein ajattelin että urbaanilegendaahan se on.