Onko teitä pakotettu lapsena syömään
Onko teidän isovanhemmat pakottaneet teitä syömään kun olit lapsi? Mulla on traumoja kun mun mummu ja vaari yhdessä pakotti syömään maksaa heillä ollessani ja sitten mummo sanoi "et saa kyllä kahvia tai kakkua sitten kun et syö" ja vaari tuli ulos asti perässäni kun lähdin itkien pöydästä pois. En saanut syötyä jotain maksaa mitä inhosin.
Kyllähän he muitakin ruokia pakottivat syömään ja vaari tuijotti aina tarkkaan mua että syönkö. Mummu myös suuttui jos lautaselle jäi jotain.
Piti aina hänen mieliksi syödä ja kehua ruokaa vaikka se oli täyttä sontaa.
Kommentit (22)
Mummu kommentoi painoani myös ollessaan meillä. Olen lihava ja syön väärin. Pitäisi syödä vain syödä hänen mieliksi. Ja hymistellä kuinka hyvää on. Sairasta. Inhoan ruokaa tänä päivänä.
Vanhemmat pakotti ainakin jossain vaiheessa. Opin vain piilottamaan jänteet ja sipulin palat.
Ei täs oo mitään vitsiä tää on ihan totuus. Kamalaa että lapset joutuu sairaan ihmisen kyttäämäksi. En vieläkään voi syödä mummolassa mitään.
Äiti pakotti syömään lapsena ja koulussahan oli normisettiä,että oli pakko maistaa eli syödä kaikkea. Isovanhemmat oli rentoa porukkaa, ei tarvinnut syödä eikä maistaa ja tarjottiin ruuaksi vaikka mansikkakakkua, jos sitä halusin.
Minulle on huudettu, kun en syönyt ja pakotettu istumaan pöydässä itkien. Minusta tuli syömishäiriöinen. Olen myös kasvissyöjä. Olen korostuneen kiinnostunut siitä, että voin itse kontrolloida syömistäni.
Perhepäivähoitaja pakotti syömään vesimelonia. On yksi varhaisimpia lapsuusmuistojani, kun istuin keittiön pöydän ääressä yksin päiväuniaikaan sen meloninpalan kanssa itkemässä. En saanut poistua pöydästä ennen kuin vanhemmat tulivat illalla hakemaan. Melonia en silti pystynyt syömään.
En vieläkään siedä minkään melonin ominaismakua missään muodossa enkä suostu syömään sitä edes jäätelönä tms.
Joo, joskus on pakotettu. Sitten jos tuli oksennus, niin ole pystynyt niitä ruokia enää syömään ollenkaan. Esim. munakas (ja kaikki paistetulle munalle maistuva) on yksi ja viineri toinen.
Faija pakotti. Kerrankin kun äiti oli jossain ja meillä oli lihakeittoa, niin isä tiputti kännipäissään lihapalan maitolasiin ja nosti sen maitosen lihapalan mun lautaselle. Maitonen lihakeitto oli ihan kamalaa, mutta mun oli pakko se syödä, vaikka isä mokas.
Isä harrasti myös metsästystä ja kerran toi jonkun peltopyyn reissultaan. Se sitten kynittiin vähän sinnepäin ja oli pakko sitten syödä, vaikka ruoan seassa oli linnun sulkia. Samoin jonkun metsästysreissun tuomisina toi ties mitä rääppeitä, joista sitten keitettiin tappaiskeitto, jota oli pakko syödä. Mitään niin kamalaa en ole ikinä syönyt.
On, ei jäänyt traumoja.
Selkään tuli kans ja pimeässä komerossa mietin tuon tuosta kolttosiani. Ei noistakaan kovaan kalloon jäänyt mitään. Ansioista kun rangaistiin.
Jos saan omia lapsia yksikään vanhus ei heitä pakota mihkään. Tai vastaavat mulle seurauksista. En voi sietää tuollaista vainoamista jopa ruokailun suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Ei täs oo mitään vitsiä tää on ihan totuus. Kamalaa että lapset joutuu sairaan ihmisen kyttäämäksi. En vieläkään voi syödä mummolassa mitään.
Olen yli 30-vuotias ja syön vieläkin mieluiten yksin. En edes muista milloin olen viimeksi syönyt ruokapöydän ääressä.
Onhan sitä. Jo lapsena olisin halunnu kieltäytyä lihansyönnistä, mutta sitä ei minulle suotu. Muistan istuneeni itkien ruokapöydässä yksin kun en olisi halunnut syödä lammasta. Lampaat olivat minusta aivan ihania ja olin päässyt läheisellä lammastilalla seuraamaan karitsojen syntymääkin. Sitten yhtäkkiä olisi pitänyt kyetä hyväksymään, että se lammas oli tapettu ja asetettu siihen lautaselle. Nykyisin olenkin sitten kasvissyöjä ja viimein saan elää arvojeni mukaisesti.
On pakotettu. Nykyään sitten joutuu itse maanittelemaan, että munmo söisi myös kunnon ruokaa eikä pelkkiä höttösiä!
Kyllä mäkin joudun välttämään trauman takia muiden kaa ruokailua vain koska mummu pakotti syömään lapsena.
Mitä iloa hän siitä sai sen että pikkulapsi alkaa pelkäämään vanhusta joka on pelottava
Hoitotäti pakotti syömään jotain ihme puolukka/talkkunamössöä.
Juu. Mummo lappasi "lämmikettä" lautaselle eli aina kun olin syönyt puolet niin taas lisää. Yritin sanoa, että ei en halua enää niin sanottiin vaan höpöhöpö tai sitten vedettiin itkut: " aijaaa... no kyllä minä ymmärrän, jos en osaa tehdä kuin pahaa ruokaa!" Itku kurkussa sitten söin kun en pystynyt sanomaan ei.
Äiti pakotti mut syömään omaa oksennustani kun oksensin kalan ulos kun oli niin pahaa.
Ihme kyllä, olen aina ollut normaalipainoinen/hoikka pakkosyötöstä huolimatta.
Päiväkodissa pakotettiin syömään puuroa, en vieläkään kolmekymppisenä pysty syömään puuroja enkä pakottaa ketään syömään epämieluisia ruokia(tätä odotettiin minulta kun olin päiväkotiapulaisena).
Ei ees mummu ja vaari, vanhemmatkin pakotti. Joskus istuttiin ruokapöydässä remmi selkänojalla ja isä istui vastapäätä uhkailemassa selkäsaunalla jos ei lautanen tyhjene
Teininä sitten haukkui läskiksi ja kyttäsi joka suupalaa