Ympäristöystävuen halveeramisesta
Kun on fakta eli todistettu tosiasia, ei mikään mielipide, että maapallolla on tilaan nähden liikaa jätteitä ja lisää syntyy koko ajan ja että meidän kn välttämätöntä siirtyä pois fossiilisista polttoaineista, niin miksi näistä asioista kiinnostuneita tai niiden puolesta toimivia kutsutaan halventavilla nimillä viherpiipertäjä, vihervammainen jne?
Kommentit (3)
Aika harva kutsuu ketään ko. nimityksillä niin kauan kuin pitävät mielipiteensä ihan vaan itsellään. Kukin saa toimia ja elää juuri niinkuin itse parhaaksi näkee, mutta jos ja kun asioista aletaan paasaamaan niin noita nimityksiä sitten vaan - täysin ymmärrettävistä syistä - syntyy.
Sama koskee myös muita puoluekantoja tai uskontoja edustavia näkökantoja.
Siksi, koska nämä "vihrervammaiset" omilla toimillaan aiheuttavat sen, että teollisuus (ja samalla työpaikat) siirtyvät sellaisiin maihin, joissa ympäristönsuojelulla ei ole minkäänlaista merkitystä. Samat tuotteet valmistetaan edelleen, mutta nyt ne tuhoavat ympäristöä moninkertaisesti siihen verrattuna, mitä ne valmistettaisiin Suomessa taikka muualla Euroopassa.
Silti viherpiiperöt vain jaksavat syyllistää suomalaisia ja satuhassimaisesti paasaavat siitä, että meidän pitää olla esimerkki. (Joka ei kiinnosta ketään)
Luontoihmiset saattavat ehkä ajatella luontoa, mutta eivät ymmärrä kokonaisuutta. Jos pato vuotaa, niin miksi paikata sitä suurimmalla tarmolla sieltä, missä vuotoa ei juurikaan ole. Iso reikä vain jatkaa laajenemistaan...
Co2 pelleilyn takia ympäristönsuojelu on ottanut vuosikymmeniä takapakkia. Tuijotetaan vain pelkkää hiilidioksidia ja unohdetaan kaikki muut ympäristöä tuhoavat toimet. Esimerkiksi ydinjätteiden dumppaaminen valtameriin.
Samaa ihmettelen minäkin. Aina ajatellaan vain "minä,minä,minä.."
Luontoihmiset ajattelevat itsensä lisäksi myös luontoa, ympäristöä, ja sitä kautta myös meidän kaikkien ihmisten hyvinvointia. Asiat joista ympäristöihmiset puhuvat ovat tärkeitä asioita ja meidän kaikkien tulisi osallistua maapallon pelastamiseen. Vai eikö se kiinnosta siksi, ettei meidän omana elinaikana tapahdu vielä mitään niin suuria muutoksia, mikä meihin vaikuttaisi. Entäs meidän lapset ja lapsenlapset? Eikö edes heidän tulevaisuus huolestuta?
Jokainen pienen ihmisen pieni teko on tärkeä, niistä yhdessä syntyy parempi maailma, eikä voi aina ajatella "etten minä, kun ei tuokaan".