järki menee mieheen

Olen naimisissa, meillä on kaksi lasta, 2v ja 4kk. Olemme noin kolmikymppisiä mieheni kanssa ja oltu yhdessä kymmenisen vuotta. Pitäisi siis toisemme tuntea. Kuitenkin lapsien jälkeen, varsinkin nyt nuorimman, joka osoittautunut aika vaativaksi, on mieheni yllättänyt minut käytöksellään monesti. Ja nimenomaan negatiivisesti. Mies käy vuorotyössä, minä luonnollisesti kotona. Yritän parhaani mukaan hoitaa lapsia ja kotia. Lapset kuitenkin vie aikalailla aikaa ja huomiota joten joskus kun mies tulee kotiin, koti ei välttämättä ole aivan tiptop. Minulla unet jää usein lyhyeksi ja katkonaiseksi koska lapset nukkuvat yöt niin että pienempi nukahtaa vasta puoliltaöin ja isompi herää klo 8. Tuossa välissä herään syöttämään pienempää 3-5 kertaa ja nukuttamaan isompaa yhden kerran. Isompi nukahtaa muutamassa minuutissa uudelleen mutta pienemmän kanssa touhuun syöttöineen ja vaipanvaihtoineen ja uudelleen nukahtamisen menee 30min-90min. Olen välillä aika väsynyt. No, mitä tekee mies. Ei auta öisin, paitsi joskus isomman kanssa. Luuhaa illat harrastuksissa, kotona ollessa tekee kotitöitä vähän. Pääasiassa kotona ollessa valittaa mistä milloinkin: on sotkuista, tai pitäisi päästä useammin omiin menoihin(käy tällä hetkellä 3-4 kertaa viikossa reilu pari tuntia), pitäisi päästä baariin useammin, pitäisi saada seksiä useammin(sitä on 1-4kertaa viikossa). Aina kun mies tulee kotiin, niin tuntuu että koko ilmapiiri muuttuu kireäksi ja vähäiseksi. Ei ole aikaa vain nauttia perheestä. Minulla ei ole mahdollisuutta käydä missään ilman lapsia, mutta miehelle pitäisi antaa vain lisää omaa aikaa.. Olen yrittänyt puhua miehelle ja kertoa että alan olla aika puhki, tarvisin vähän enemmän apua lasten kanssa ja kotitöissä ja minustakin olisi kiva joskus päästä jonnekin yksin. Tai edes nukkua 6h putkeen.. Loukkaa se että vaikka pyöritän koko tätä touhua ja en edes saa nukuttua kunnolla niin silti valitetaan siitäkin että kun ei saa seksiäkään tarpeeksi vaikka sitä kuitenkin mielestäni on ihan kohtuudella. Ja jos yritän vihjata että ehkä jalsaisin sitäkin paremmin jos mies auttaisi enemmän tai jos saisin vähän omaa aikaa tai edes nukkua joskus, niin mies joo aikoo aina auttaa enemmän, mutta mikään ei muutu. Miten saisin mieheni ymmärtämään tilanteen kannaltani.