Äidit! Miten jaksatte olla kotona?

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 13:14"]

Mä pystyn hyvin ymmärtämään ap:tä. Olen muutenkin sellaista tyyppiä, että tykkään olla paljon menossa. Minulla tuo aika on vielä edessäpäin, mutta voin hyvin kuvitella että samanlaiset fiilikset tulee iskemään minullekin.

[/quote]

12, ei vaan sitä ettet arvosta elämää ja pysty nauttimaan lapsesta ja miettimään mitä tehdä. Pitääkö aina suorittaa? Olen minäkin ahkera puuhaamaan mutta lapsi on lapsi. Se on sinun jälkeläinen, oma uusi perhe muokkaantuu ja sinä tylsistyt jo puolessa vuodessa? Se kertoo sinusta muutakin kuin että olet vaan reipas.

Se että viihtyy kotona ei tarkoita että olisi jotenkin hissukka reppana joka ei sitten muuta keksi, koska sehän on varmaan sinun vastakohta?

Älä hommaa lapsia jos etukäteen tiedät jo että on TYYYYYYYYYYYYYLSÄÄÄÄ. Ihmetyttää miten voi kotona olla tylsää? Missä sun olis hyvä? Kuntosalilla, kaverilla? Mutta lapsi on huonoa seuraa? Mene itseesi.

8

En jaksanutkaan vain olla kotona, siksi palasin opintojen pariin heti kun pää alkoi taas toimia eli vauvan ollessa noin 5kk. Enpä olisi paremmin voinut valita - kertaakaan ei ole kotipäivät ärsyttäneet kun pääsee välillä muuallekin! Aloitin siten että ensin olin 1krt viikossa pari-kolme tuntia eli juuri sopiva aika tuon ikäiselle olla hoidossa. Nyt lapsi on 1,5-vuotias, minä opiskelen edelleen ja kotipäivinä sitten nautin täysillä :)

Ap, hanki siis jotain muutakin tekemistä kuin pelkkiä vauvakerhoja ja mammajumppia! Jotain, mikä ei liity äitiyteen millään tavalla. On aivan normaalia kaivata niitä toisiakin rooleja elämäänsä. Harva jaksaa olla vain äiti 24/7, eikä "tavallisella roolovaihtelulla" ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka hyvä vanhempi on.

Olen ollut kotona 12 vuotta putkeen - 5 lasta. Palaan töihin nyt kesällä siis noin monen vuoden jälkeen. Olen aina halunnut hoitaa lapseni kotona, niin pitkään kuin se on mahdollista - myös mies on ollut aina samaa mieltä. Hän ollut koko ajan töissä. 

Välillä on ollut kausia, jolloin olisin voinut lähteä samana päivänä jo töihin täältä hullujen huoneelta :) Noita kausia ollut ehkä kolme kunnollista näinä vuosina. Muuten vuodet menneet ok, ylä-mäki -tyyliin. 

Ekan vauvan kanssa menin kaikkiin äiti-lapsi -ryhmiin (jumppa, muskari...), jotta sain päiviksi tekemistä, kun mies oli töissä. Muiden äitien kanssa käytiin kävelyillä vauvojen kanssa, imetettiin kesät puiston penkeillä, käytiin kahviloissa jne. Ei koskaan tullut aika pitkäksi - itsestähän se on kiinni. 

Kun lapsia tuli lisää, kotona olemisen määrä päivisin lisääntyi, mutta edelleen liikun lasten kanssa - shoppailemassa, syömässä, kirjastossa, uimassa... 

Tämä aika on mennyt nopeasti - juurihan esikoiseni oli vauva :) Tulen olemaan ikuisesti onnellinen siitä, että pystyin (taloudellisesti ja muutenkin) olemaan kaikkien lasteni ekat kolme vuotta kotona heidän kanssaan. Vaikka välillä olikin niitä vaikeita "ainatämäonvaintätäsamaa" -kausia. 

Tsemppiä! 

Jaksoin ihan hyvin, mutta nyt olen raskaana ja kolmas lapsi tulossa. Nyt en jaksaisi, en sitten millään. Haluaisin tehdä vaikka ja mitä, mutta kun en ole enää siinä kunnossa, että voisin katkaista päivää vaunulenkillä, puistoulkoilulla tai shoppailulla. Tai edes kunnon siivouksella :( Onneksi tämäkin päättyy tietysti aikanaan, mutta nyt hajottaa... Kahta ensimmäistä odottaessani olin tosi hyvässä kunnossa ja kävin pitkillä vaunulenkeillä, kylästelemässä, luistelemassa jne. Ja nyt hyvä, että saan edes kengät solmittua. Kamalaa. Rv 24 menossa.

Eksyinpä aiheesta :D Pointtini oli siis se, että kotona jaksaa paljon paremmin kun on muutakin elämää tasapainottamassa kotona oloa. Vaikka sitten piknik-retki terassilla :)

No ihan kohtuullisesti jaksoin. Esikoisen kanssa olin paljon liikkeellä, kerhoissa ja kahviloissa. Suosittelen sitä kyllä muidenkin kuin helppojen vauvojen kanssa, sittenhän sitä vasta pää räjähtää, jos vaativan vauvan kans on kahden kesken kotona! Esikoinen osasi olla vaativa, ja siksikin oli tosi mukavaa käydä ihmisten ilmoilla.

Menin töihin, kun esikoinen oli vuoden vanha (tein aluksi lyhennettyä päivää). Täytyy myöntää, että kyllä töihin paluu oli mukavaa. Noissa äiti-lapsi-porukoissa jutut tahtovat pyöriä lasten ympärillä, ja mua kyllä kiinnostaa puhua jostain ihan muusta.

Toisen lapsen synnyttyä olin kotona kokopäiväisesti siihen asti, että hän täytti 10 kk. Osa-aikaisesti olen edelleen, ja nyt nuorimmainen on jo 1,5 vuotta. Työn ja kotona olemisen vuorottelu on parasta, jos pystyy asiat niin järjestämään. Kotipäivistäkin nauttii ihan eri tavalla.

Olen tähän asti nauttinut SUURIMMAKSI OSAKSI, että olen saanut olla pikkuisen kanssa kotona. Tyttö on nyt 1 ja 3kk. Nyt vaan on alkanut tuo kunnon tahto heräämään, joten tuntuu, että pitää kokoajan olla korjaamassa tekemistä (nousee salamana syöttötuolissa seisomaan, kun käännyn jääkaapille) Kun sitä ei:täkään ei pelkästään jaksaisi, vaan jotain muuta tekemistä yrittää antaa tilalle. Nyt on ehkä ollut enemmän väsyneempi kun silloin vauva aikana.. 

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 13:08"]

Minulla on viisi vuotias ja puolivuotias, erittäin huonosti kuluu välillä aika! Joka päivä pitäis jaksaa käydä jossain että mielenterveys pysyy kunnossa, ei jaksa olla sisällä kokopäivää! Nuorempi nukkuu monta tuntia päivisin, silloin koitan olla vanhemman kanssa, pelata jne, Ehkä tämä helpottaa kun tuo pienempi vähän kasvaa ja ulkoilla voi ihan ajan kanssa, nyt ei kauaa pienempi jaksa vielä ulkoilla ku alkaa heti väsyttää eikä jaksa sylissä roikottaa tuntia kauempaa. 

[/quote]

No en minäkään kyllä jaksaisi, jos sisällä pitäisi olla koko päivä. Mutta miksi ihmeessä pitäisi??!! Mikset nukuta puolivuotiasta vaunuissa samalla, kun ulkoilet/lenkkeilet isomman lapsen kanssa? Itse olen ollut joitakin vuosia kotona kolmen pienen kanssa ja päivät kuluvat mukavasti kaiken liikunnallisen parissa. Välillä olen käynyt töissä tekemässä parin viikon pätkiä ja aina silloin mietin, että ei helkkari, en kykenisi käymään töissä täyspäiväisesti, koska siellä pitää kököttää fyysisesti passiivisena sisätiloissa. Lasten kanssa elämä on paljon aktiivisempaa, eikä läskitkään kerry... ;)

Tuossa vaiheessa jaksoin vielä helposti. Tein käsitöitä ja ruokaa ja leivoin ja elämä oli aivan ihanaa. Tapailin myös ystäviä ja kävin vauvan kanssa kaikenlaisissa muskareissa ja shoppailin kauppakeskuksissa yms.

Kolmena aamuna kerhoja, yhtenä aamuna mammojen kaffee hetki ja viidentenä aamuna uinti. Kotia syömää jonka jälkeen torkut. Itse olen netissä/ luen kirjaa/ torkun myös. Iltapäivät lekotellaan kotona/ käydään kaupassa tai kirjastossa/ kotitöitä

Mä rakastan tätä! Ihanan lepposaa, mukavaa katella kun pikkunen kasvaa ja kehittyy

Noi kerhot yms rutiinit saa mut aamulla ylös ja ulos, etten kotona homehdu. Lukeminen torkkujen aikana pitää oman mielen virkeänä ja antaa jotain joka on "omaa"

Voi luoja, että on taas täydellisiä äitejä liikenteessä! Ei se tarkoita, että lapset pitää jättää tekemättä, jos ei viihdy kotiäitinä! Tekeehän miehetkin lapsia, vaikka palaavat töihin pian syntymän jälkeen. Sanotteko heillekin samalla tavalla(et olisi tehnyt lapsia jne)?

Ihan hirveetä syyllistämistä äidit harrastaa... Huh huh, tähänkö on tultu, että naiset polkee omia oikeuksiaan?

Mä en nauti yhtään esim. ruoanlaitosta ja siivoamisesta, ja sitähän se kotona olo paljolti on. Kotona ollessa ruokaa pitää laittaa useammin ja sotkua tulee enemmän.

Ja sekin, ettei jaksa koko ajan olla oman lapsen seurassa, on varmaan ihan tervettä myöntää.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 14:57"]

Voi luoja, että on taas täydellisiä äitejä liikenteessä! Ei se tarkoita, että lapset pitää jättää tekemättä, jos ei viihdy kotiäitinä! Tekeehän miehetkin lapsia, vaikka palaavat töihin pian syntymän jälkeen. Sanotteko heillekin samalla tavalla(et olisi tehnyt lapsia jne)?

Ihan hirveetä syyllistämistä äidit harrastaa... Huh huh, tähänkö on tultu, että naiset polkee omia oikeuksiaan?

Mä en nauti yhtään esim. ruoanlaitosta ja siivoamisesta, ja sitähän se kotona olo paljolti on. Kotona ollessa ruokaa pitää laittaa useammin ja sotkua tulee enemmän.

Ja sekin, ettei jaksa koko ajan olla oman lapsen seurassa, on varmaan ihan tervettä myöntää.

[/quote]Kyllä 5kk ikäisen vauvan kanssa vielä pitäisi jaksaa olla. Mä ymmärrän, et siinä vaiheessa rupeaa todella kaipaamaan vähän vaihteluakin kun lapsia on useampia.

Tällä hetkellä on todella tylsää, kun ei voi lähteä mihinkään. Koiralle sattui onnettomuus, täytyy tarkkailla 24/7.

Vihasin kotona oloa. Tai viihdyin siellä hyvin, mutta en lapsen kanssa. Palasin pian töihin ja kotona ollessa henkireikä oli opiskelu. Ei todella sopinut minulle.

Mä olen ollut kotona kohta 6 vuotta, tosin olen välillä opiskellut samalla. Kolme lasta. Ekan vauvan kanssa olikin tylsää, kunnes löytyi ne sosiaaliset kuviot. Just kerhoja ja vauvaharrastuksiahan on vaikka mitä ja sieltä saa sit kyläily- ja kävelyseuraa muista äideistä. Nyt kun on isompia lapsia, on kerho- ym. kuskauksia, edelleen perhekerho, kerran viikossa kerhoaikaan äitien ja vauvojen kaa treffit ym. En viihdy kotona istuskelemassa, mutta viihdyn kun saan touhuta lasten kanssa, ulkoillaan, esim. nyt on luisteltu paljon, kesällä käydään uimassa melkein joka päivä, käydään kirjastossa tai kirpparilla ym. Tärkeä tekijä mun kotona viihtymiselle on "kotiäitiverkosto", ne on mun "työkaverit" ja se aikuinen seura, jota kaipaan, ja lapsetkin on paljon helpompaa seuraa, kun niillä on kavereita. Että suosittelen hop hankkimaan sellaisen.

Ruuanlaitto on musta ihan jees, teen aina annoksen, josta syö kaks kertaa, joten laitan ruokaa useimmiten kerran päivässä, joten ei oo paha rasti. Pyykit hoidan toki ja päivittäisen imuroinnin+järjestelyn, isommin siivoan kerran viikossa, järjesteltävää tietysti on enemmän, kuin jos kukaan ei olisi täällä päivisin, mutta on aikaakin.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 13:06"]Minä en jaksa. Tai jaksan kun on pakko, ja itsepä hain hoitovapaata. Minulla lapsi on vuoden ja 3 kuukautta. Päivittäin harmittaa ja suorastaan masentaa, että tässäkö elämä nyt on. Näen kyllä useamman kerran viikossa tuttuja, sekä lapsettomia että "vauvakavereita". Kaipaan silti ihan hirveästi töihin ja pelkkien aikuisten pariin. Itsestä tuntuu, että meni hyvin siihen saakka kun lapsi oli noin 9kk, eli juuri sen äitiysloman verran. Aloitin vauvan kanssa juoksuharrastuksen, mikä ainakin helpotti omia päiviäni alkuun tosi paljon. Nyt olen uudelleen raskaana (juu, molempien toiveesta, vaikka mietin kyllä välillä, että ei helkkari...) eikä urheilusta tietoakaan, eikä oikein mistään muustakaan kodinulkopuolisesta aktiviteetista.

Ja sitten oitis kun tätä halutaan kommentoida tyyliin "itsepä teit lapsesi", niin myönnän jo valmiiksi ,että niin tein, ja itse aion heidät hoitaakin. Ajattelin ennen esikoisen saamista, että viihtyisin kotona, mutta olin väärässä. Mutta tosiaan tilanne on nyt mikä on, yritän nauttia arjen pienistä asioista ja miettiä, että ei tätä ikuisuuksia jatku. 

[/quote]

Ensin valitat pitkät pätkät ja sitten tokaiset odottavasi toista? Asenteestasi johtuen ei tilanteesi ainakaan kohene vauvan synnyttyä. MIKÄ TEITÄ IHMISIÄ VAIVAA?! Vaikka ette halua olla lapsienne kanssa, teette niitä lisää?

Minä aloin just tuossa vaiheessa kyllästyä kans, sitten aloin ravata kaikkialla missä vaan keksin :) armotonta googletusta että mitä paikkakunnallasi on tekemistä vauvan kanssa. Ja nämä harrastukset ja muut menot eivät ole olleet pelkästään minua varten, vaan nimenomaan vauvaa varten, hänkään ei kestä kotonaoloa :)

Monet täällä urputtavat että "miten voi olla tylsää omassa kotona" jne, ja hetkeksi niistä tulee huono omatunto, mutta sitten muistan että olen tavannut tällaisia ihmisiä livenä ja tiedän millaisilla älynlahjoilla joutuvat pärjäämään...

Minä olen viihtynyt aivan mielettömän hyvin, mutta alkuaika vaati vähän sopeutumista. Sen jälkeen olemme päässeetkin puuhailun makuun; käymme leikkikentällä höpöttämässä muiden äitien kanssa, kerhoissa niin usein kuin niitä on (ja niitähän on melkein joka päivälle), pitkillä lenkeillä, uimarannalla jne. Yleensä seuraa on ja meillä hauskaa. Meillä on myös kyläilyseuraa enemmän kuin tarpeeksi. Joudun ihan jättämään menoja väliin, kun niin paljon olisi puuhaa. Se on ihan asenteesta kiinni. Minulla on kaksi pientä lasta ja hyvin kerkiää paikkoihin, tosin meillä ei kiillä tiskipöytä eikä mikään muukaan paikka, mutta hauskaa on.

En mitenkään

Mulla on ollut niin ihana elämä että säälittää ja vähän hirvittääkin nämä äidit, koska ajattelen, että kun heillä on tylsää, he helposti muuttuvat niiksi puhelinta räplääväksi äidiksi jotka ovat lähellä mutta eivät läsnä. Kun olin kotona 2 lapsen kanssa, kesti aamupala joskus tunninkin, leikittiin välillä kauan duplopalikoilla, siis yhdessä. Ja laulettiin ja luettiin. Ulkona meni helposti pari tuntia, kaupan kautta kotiin lasten kanssa. Kahville mentiin toisten äitien luo tai he meille, illalla sain lähteä pianotunneille ja kielikurssille, ja kerran viikossa illalla uimaan ystävien kanssa ja salaattibaariin (ja viinille). Oli ihanaa aikaa.

Ja yhtä Ihanaa aikaa oli kun ensimmäinen au-pair tuli ja palasin työelämään. Eli sain valita. Ero oli ehkä siinä, että kyllä etukäteen tiesin millaista kotona olevan äidin arki on. Hämmästyttää tämä Ap:n ja monen muun tyytymättömyys. Varsinkin jos lapsi/lapset ovat terveitä.

5kk vauva kotona, isä siis olen ja vaimokin kotona äidin roolissa - ollaan molemmat enemmänkin kuin mielellään taaperon kanssa, ja parasta kun voi tehdä kotoa töitä & peuhata kakkatykin kanssa xD Koko perhe kotona = parasta.