Lue keskustelun säännöt.
Kaksi kolmesta 20-34-vuotiaasta nuoresta asuu vanhemmillaan
19.10.2020 |
Kommentit (37)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tiettyyn yliopistoon halusi, niin pakko oli muuttaa 19 -vuotiaana sinne opiskelupaikkakunnalle. Tiedekuntia oli kaksi, toinen Turussa ja toinen Helsingissä. Matkaa Helsinkiin 500 km suuntaansa, joten ihan joka viikonloppu ei tullut siellä vanhempien luona käytyä.
Vierailija kirjoitti:
Ai 34-vuotiaskin on nykyään vielä nuori.
Sanoihan Juice Leskinenkin olevansa erilainen nuori ja perusteli sen sillä että onhan nuori erilainen kun se on yli 40-vuotias.
Suomessa potkaistaan jo 16 vuotiaat omillleen. Hirveät vanhemmuusasiat täällä. Oma hauska kiinnostaa enemmän kuin turvan ja tuen antaminen. Ei ihme, kansa voi huonosti jo sukupolvia
Femkinismin kirot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on Euroopan ja mahdollisesti koko maailman yhteisö/perhe-arvo vastaisimpia maita. Siksi muutetaan aikaisin pois kotoa. Yksin pärjäämisen ideaali elää vahvana.
Uskon henkilökohtaisesti että monet ongelmat juontavat juurensa siihen että pitää liian varhain ottaa nuin suurta vastuuta itsestänsä. Kummallista on myös se kuinka innoissaan vanhemmat ovat jälkikasvuaan potkimassa ulos kotoa. Ihankuin yhtenä yönä kun olet täysi-ikäinen juridisesti niin olisit sitä henkisesti myös. Pahin skenaariohan on se että vanhemmat eivät kasvata lastaan ja pistävät hänet muuttamaan omilleen, miten tällainen nuori pääsee alkuun? Todella kivikkoinen tie.
On nähty läheltä ja eivät voi hyvin. SUOMI ON TAKAPAJULA PERHEKULTTUURINNSUHTEEN,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Joissain maissa ilmeisesti jälkikasvu on niin siedettävää materiaalia että vanhemmat kattelee. Miettikää sitä, Suomi-ällöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On melko poikkeuksellinen pohjoismainen ilmiö että himasta muutetaan jopa 17-18 vuotiaina.
Pohjoismaissa pidetään jopa positiivisempana, että 16v asuu omillaan, kuin, että 20v asuu porukoillaan. Itsenäisyyttä pidetään meillä edelleen vähän liiankin suuressa arvossa
Oon itse saanut ainoan lapseni vähän kaveripiiriäni vanhempana. Tästä (toki rajallisesta, liian suppeasta) joukosta voisi tehdä päätelmän, että mitä nuorempana lapset on saatu, sitä malttamattomammin odotetaan kotoa lähtöä.
Jotenkin surullinenkin ilmiö. En mä aio muksuani pöydän jalkaan kiinnitä, saa itsenäistyä ja lähteä kokeilemaan siipiään aikaisinkin jos siltä tuntuu.
Mutta ajattelen väkisinkin, että ei teinien ole kiva kuunnella sitä ”muuttais nuokin jo omilleen” -tyylistä puhetta. Ei mulla ollut 15-16 v niin teräksinen itsetunto, etteikö se olisi tunnahtanut siltä, että... ”halusitteko mua edes koskaan?”
En mä koe, että lapsi ja hänen kotona asuminen on joku pakko. Musta on ihana elää lapseni kanssa. (Ja joo, on murkkuikäinen jo).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Minun miehen narkkari-lunttu-äiti totesi 16-vuotiaalle pojalleen että ihan sama jos kuolet ja mieluummin pian. Hänelle olisi ollut tosi tervetullutta ja toivottua turvallinen koti, jossa saa olla kunhan hoitaa omat asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On melko poikkeuksellinen pohjoismainen ilmiö että himasta muutetaan jopa 17-18 vuotiaina.
Pohjoismaissa pidetään jopa positiivisempana, että 16v asuu omillaan, kuin, että 20v asuu porukoillaan. Itsenäisyyttä pidetään meillä edelleen vähän liiankin suuressa arvossa
Meillä ei mielletä henkistä itsenäisyyttä ilmiöksi. Kulttuurista puuttuu malli miten ollaan aikuisia yhdessä, koetaan tunteita ja hillitään itseä, neuvotellaan asioista. Monet lähtevät kotoa koska eivät kestä vanhempiaan, tai päinvastoin vanhemmat toivoo lasten lähtevän.
Henkistä hyväksikäyttöä voi olla kaikenlainen toisen kontrollointi, tai hänen olonsa myrkyttäminen jatkuvalla epäkohtien esiintuomisella, vastakkaisen asian esiintuomisella kun toinen esittää asiansa, yleinen raskaus olemuksessa. Meillä ei ole malleja, miten ollaan erilaiset kivasti yhdessä, kommunikoidaan ja kaikki otetaan huomioon, ei vain ”puheliaat”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen halunnut itse muuttaa kotoa pois 18-vuotiaana. Tuli hyvin vahva tunne, että nyt pitää lähteä ja perustaa oma koti. Ei ollut rahaa liiaksi, mutta silti pärjättiin poikaystävän kanssa. Ei ollut uusia vempaimia niinkuin nykyään pitää olla. Oli vain välttämättömät asiat millä omassa kodissa asuminen sujui.
Nainen50
Vierailija kirjoitti:
Suomessa potkaistaan jo 16 vuotiaat omillleen. Hirveät vanhemmuusasiat täällä. Oma hauska kiinnostaa enemmän kuin turvan ja tuen antaminen. Ei ihme, kansa voi huonosti jo sukupolvia
Femkinismin kirot.
Feminismiä (sitä kai tarkoitit) tästä ei kyllä voi syyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
BB Julia on 23v ja asuu myös kotona. Ihan normijuttu Aasiassa ja Välimeren maissakin, että jopa 30v asuu kotona.
Jep, Britanniassa, ei täällä. Oma brittikaverinikin asui ensimmäisen kerran omillaan, kun 24-vuotiaana tuli vaihto-opiskelijaksi Suomeen. Palattuaan takaisin Britanniaan meni taas vanhempiensa luo asumaan. Nyt hän on 27, ja asuu yhä vanhemmillaan, alkoi tehdä väitöskirjaa. Itse muutin kotoa 19-vuotiaana, mitä hän myös kovin ihmetteli, kun muutin noin 10km päähän vanhemmistani (eli olisin sikäli päässyt yliopistoon kotoakin, jos olisin jaksanut tunnin matkan suuntaansa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi täällä niin moni parjaa nuorena omilleen muuttaneita ja heidän vanhempiaan? "Mikä pakko on potkia nuoret pois kotoa omilleen liiian nuorena" ulinaa todella monessa viestissä?
Tuliko mieleen, että moni nuori HALUAA ihan itse muuttaa omilleen jo heti kun se on mahdollista, ja heillä voi silti olla todella lämpimät välit vanhempiinsa? Tämä oli ihan normi omassa ikäluokassani. Me haluttiin perustaa oma koti, tienata omat rahamme, pärjätä itse (ihan ilman sossun tukia).
Muutin omilleni lukioikäisenä. Mielestäni oikeaan aikaan.
N31
Minun vanhempani olivat nuoria kun saivat minut (18 ja 19) ja aiemman kirjoittajan kokemus pitää kyllä paikkansa. Jouduin lainaamaan 19-vuotiaana vuokravakuuteen ja vuokraan rahat poikaystävältäni, kun vanhemmat painostivat päivittäin etsimään omaa vuokra-asuntoa, ennen kuin olin edes lukiosta valmistunut.
Tein sen kesän vuorotyötä ja sain kuunnella päivittäin äidiltäni vinkumista, että tulenhan kylään aamuvuoron jälkeen ja miksi lähden niin aikaisin (aamuneljältä herätys, kahdeksalta pitäisi olla jo nukkumassa mikäli 8 tunnin unet haluaisi). Monesti tosin jäin liian myöhään ja olin nukahtaa aamuvuorossa, kun univelkaa muodostui henkisestä lyttäämisestä johtuen. En uskaltanut vetää rajoja. Yhä tänä päivänä äitini kiukuttelee ja pahoittaa mielensä, jos kyläilyn aikataulut ovat minun sanelemiani eikä hänen itsensä päätettävissä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä niin moni parjaa nuorena omilleen muuttaneita ja heidän vanhempiaan? "Mikä pakko on potkia nuoret pois kotoa omilleen liiian nuorena" ulinaa todella monessa viestissä?
Tuliko mieleen, että moni nuori HALUAA ihan itse muuttaa omilleen jo heti kun se on mahdollista, ja heillä voi silti olla todella lämpimät välit vanhempiinsa? Tämä oli ihan normi omassa ikäluokassani. Me haluttiin perustaa oma koti, tienata omat rahamme, pärjätä itse (ihan ilman sossun tukia).
Muutin omilleni lukioikäisenä. Mielestäni oikeaan aikaan.
N31
Samaa hämmästelin. Ei se, että muuttaa pois vanhempien helmoista kun kokee olevansa valmis ja haluavansa "kokeilla siipiään", ole mikään synonyymi sille että vanhempien luona ois joteskin huonot olot!
Up