Sinkkukaveri itkee jäävänsä yksin – muttei tee mitään kumppanin löytämiseksi
Pahoittelen huonoa otsikkoa – en keksinyt, miten sanoisin asian mahdollisimman ytimekkääksi.
Kolmekymppinen ystäväni on ollut hieman epäonninen rakkaudessa. Hänellä on ollut joitakin lyhyitä seurustelusuhteita, mutta ne ovat kaatuneet erilaisista syistä. Ystäväni on fiksu, sosiaalinen, hyvännäköinen, kouluttautunut, työssäkäyvä ja ihan täyspäinen eli ihan houkutteleva kumppani. Hän ei ole nirso, ja odotukset kumppanin suhteen ovat ihan realistiset.
Nyt kaverini on vakuuttunut muutaman huonon kokemuksen pohjalta, että hän jää ikuisiksi ajoiksi ilman kumppania eikä koskaan saa perustettua perhettä, josta hän kovasti haaveilee. Hän usein aivan kirjaimellisesti itkee tätä asiaa hysteerisesti minulle, ja minun pitää sitten häntä lohduttaa.
Mutta… Ystäväni ei tee yhtikäs mitään kumppanin löytämiseksi. Hänellä ei ole mitään seuranhakusovellusta tai nettideittiprofiilia. Hän on työpaikassa, jossa on äärimmäisen vähän potentiaalisia kumppaneita sekä sukupuolen että iän puolesta. Hän ei käy harrastuksissa, ei baareissa, ei kulttuuririennoissa – ei missään. Neuvojani hän ei myöskään ota vastaan, koska hänen rakkauselämänsä on kuulemma tuhoon tuomittu.
Mitä tässä tilanteessa voi enää tehdä? On äärimmäisen kuormittavaa lohduttaa täysin toivonsa heittänyttä ihmistä. Lisäksi on surullista katsoa, kun ystävä ei tee mitään tavoitteensa eteen mutta silti itkee, kun haluttuja tuloksia ei tule. En uskalla sanoa asiasta suoraan, mutta alan kyllästyä viikosta toiseen toteamaan “kyllä sä vielä jonkun löydät”, kun itsekin tiedän, ettei unelmien prinssi tule häntä kotoa hakemaan.
Kommentit (72)
Tämä tuntuu olevan tosi yleistä naisilla että yritetään tosi vähän tai ei yritetä ollenkaan vaikka omat mahdollisuudet naisena ovat varmaan sata kertaa paremmat mitä tavismieheen verrattuna.
Itse olen ollut 2017 lähtien kuudessa eri nettideittisivulla/sovelluksessa ja päivittäin yritän saada treffejä. Olen silti ikisinkku kaiken tämän vaivannäön ja kymmenien treffien jälkeen.
Jos keskivertonainen käyttäisi yhtä paljon vaivaa kuin minä niin varmasti olisi jo parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap:n kuvaus todella objektiivisesti arvioitunakin pitää paikkaansa eli ulkoisesti viehättävä normaalipainoinen sekä henkisesti tasapainoinen ja fiksu nainen on kyseessä, niin ongelma ei tasan tarkkaan ole se etteikö hänellä olisi ottajia vaan se että hänellä on rima aivan liian korkealla. Miehiä riittiäsi varmasti jonoksi asti, mutta sitten jos "miehen" käsite rajataan vain niihin pitkiin komeisiin ja sosiaalisesti taitaviin alfamiehiin, niin asia voi olla eri. Ehdota siis riman laskemista, vaikka tämä tuleekin todennäköisesti itkupotkuraivarin aiheuttamaan.
Tämä ikisinkku varmaan haaveilee sellaisista miehistä jotka eivät puolestaan halua häntä suhteeseen - kauniita nuoria naisia on maailma täynnä ykkösmiehille. Pitää ottaa sellainen mies, jonka hän voi saada, eikä haaveilla mahdottomia.
Kenekään ei _pidä_ ottaa yhtään mitään, luojan kiitos.
Ehkä tämän miehenpuutteesta kärsivän naisen juuri _pitäisi_, ettei tarvitse itkeä yksinäisyyttä?
Niin että pääsee sitten seuraavaksi itkemään kun oma mies on niin vastenmielinen ettei häntä tee mieli edes koskea.
Eli kaikki alle kympin olevat miehet ovat niin vastenmielisiä, ettei heitä voi edes harkita? Vain joku itse täydellisyys kelpaa? 99 prosenttia miehistä on "niin vastenmielisiä"?
Mistä minä tiedän tuon naisen miesmakua. Kuitenkin yleensä jos kehotetaan laskemaan rimaa, se tarkoittaa käytännössä kehoitusta ottaa joku jota ei pidä puoleensavetävänä. Siihen en suosittele yhdenkään ihmisen ryhtyvän, ei sellaiselta pohjalta onnellista parisuhdetta saada aikaan.
Tässä ei nyt ole ehdotettu ollenkaan vastanmielisten miehien ottamista, enkä kannata/ehdota sellaista. Ideana oli hiukan kysellä, jos se ulkonäöllisesti 7-9 mieskin voisi olla hyvä vaihtoehto, jos kaikki muuten natsaa.
Tuskin niitä joka asiassa täydellisiä kumppaneita edes on missään?
En suoraan sanottuna oikein tykkää tuollaisesta numeroilla pelailemisesta, se on aina niin tulkinnanvarauista. Mutta minä ajattelen että jos mies on ulkoisesti jotain muuta kuin kymppi omaan silmääni, silloin hän ei ole vaihtoehto. Vain se kymppi on sellainen jota voi ajatella parisuhdemielessä.
Numerot oli ihan esimerkinomaisesti, eikä ne olleet asian pointti. Meitä ihmisiä on vaan niin erilaisia ja kaikilla ei ole sitä huikeaa ulkonäköä, silti pitää elää ja ehkä jopa uskaltaa haaveilla kumppanista. Se on myös ihan ok, kun itse haaveilet siitä "kympin" miehestä : )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein tuollaisessa on kyse syvemmistä, lapsuudessa syntyneistä haavoista. Lapsena ei ole saatu tarpeeksi rakkauutta ja huomiota. Kelpamattomuuden jne tunteet aktivoituvat kun tulee torjutuksi vaikka yksien treffien jälkeen. Oikeasti tuntuu kuin ei kelpaisi kenellekkään ja ei ole rakkauden arvoinen. Järkipuheet ei siinä auta.
Muutenki se pettymys toisensa jälkeen on todella kuluttavaa yksinäiselle. Niin alentuvaa kun parisuhteessa oleva sanoo, että mitäs suret tyyppiä jota olet tavannut pari kertaa.
Kiitos tästä näkökulmasta, se auttoi ymmärtämään ystävääni hieman paremmin. Olen yrittänyt olla lempeä ja ymmärtäväinen. En ole koskaan tahallani kommentoinut alentuvasti, ja yritän muistuttaa ystävääni siitä, että hän on rakastettava ja hyvä ihminen. Kuitenkaan en halua, että hän sabotoi oman onnensa jäämällä suremaan liian pitkäksi aikaa menneitä suhteita, joille ei voi enää mitään. ap
Minun ystäväni ovat varmaan sitä mieltä, että olen sabotoinut oman onneni. Olisin halunnut hyvän parisuhteen, olisin halunnut siihen syntyvän lapsia. Näin nyt ei kuitenkaan käynyt. Lapsia ei enää edes ole mahdollista saada, olisi hienoa, jos vielä joskus sen parisuhteen.
En koe, että olisin niinkään itse sabotoinut oman onneni vaan että sen sabotoinnin hoitivat aikanaan omat vanhmepani traumatisoimalla minut. Siihen jatkoksi sitten epäonnea niissä omissa yrityksissä. Ehkä vielä joskus asiat menevät toisin. Tai sitten eivät mene.
En ole itkenyt terapiatyyliin asiaa ystävilleni, mutta toki he tietävät, että olen perhekeskeinen ihminen, joka olisi halunnut saada oman perheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävä voi myös muistutella lempeästi siitä, ettei kyse ole ystäväsi huonoudesta tai kelpaamattomuudesta, hän ei vain ole kohdannut sopivaa ihmistä eikä ihmisarvo ole kiinni parisuhdestatuksesta.
Tätä olen monta kertaa sanonut. Kaverini on käynyt viimeisen viiden vuoden aikana arviolta kolmen-neljän ihmisen kanssa treffeillä, ja tästä hän on vetänyt johtopäätöksen, ettei hän kelpaa kenellekään ja toivo on menetetty. Tuossa on sama logiikka, että työtön kävisi kolmessa työhaastattelussa ja toteaisi sen pohjalta, ettei tule koskaan työllistymään ja jättäisi työnhaun sikseen. ap
Ole työtön.
Valita, että et saa työpaikkaa vaikka et edes tee mitään sen saamisen edesauttamiseksi.
Suutu ihmiselle joka ehdottaa työnhakemista eri kanavien kautta.
Profit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaisia naisia on palstalla kolmetoista tusinassa: mies pitäisi löytää, mutta ei haluta mennä Tinderiin eikä etsiä harrastuksista tai baareista. 🙄
mihin muka korona aikana kannattaa mennä ja Tinderiin pitää kirjautua. Miksei voi olla paikkaa jossa vaan laittaa viestiä ilmatteeksi ilman kirjautumista ja kun se kirjautuminen on vaan sitä sivua varten ei niitä muita ihmisiä
N22v (ja kiinnostavat miehet antakaa numeroita)
Numeroani en viitsi jakaa julkisesti, mutta voin antaa anonyymin sähköpostiosoitteeni, jos kiinnostaa.
M31
Valehtelet! Eivät naiset itke moista. Väität että se on kuin joku ulìpoika`?
Jos jokainen vaan eläisi omaa elämäänsä, ja neuvoisi vasta sitten, kun joku neuvoa kysyy.
On mullakin ystävä joka itkeskelee ylipainoaan, mutta kun aikuisena ihmisenä itsekin tietää mitä tulisi tehdä jos haluaa tilanteen muuttaa, en puutu asiaa johon ei ole pyydetty puuttumaan.
Ihmiset ovat epätäydellisiä, ellei jaksa kuunnella jotakin aihetta, voihan puhua jostakin muusta. Tai vaan kuunnella se itkeminen, osa saa puhumisesta jotakin helpotusta.
Vastenmielinen kuka-vaan ei ole ratkaisu, paitsi epätoivoisen palstapellen mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap:n kuvaus todella objektiivisesti arvioitunakin pitää paikkaansa eli ulkoisesti viehättävä normaalipainoinen sekä henkisesti tasapainoinen ja fiksu nainen on kyseessä, niin ongelma ei tasan tarkkaan ole se etteikö hänellä olisi ottajia vaan se että hänellä on rima aivan liian korkealla. Miehiä riittiäsi varmasti jonoksi asti, mutta sitten jos "miehen" käsite rajataan vain niihin pitkiin komeisiin ja sosiaalisesti taitaviin alfamiehiin, niin asia voi olla eri. Ehdota siis riman laskemista, vaikka tämä tuleekin todennäköisesti itkupotkuraivarin aiheuttamaan.
Tämä ikisinkku varmaan haaveilee sellaisista miehistä jotka eivät puolestaan halua häntä suhteeseen - kauniita nuoria naisia on maailma täynnä ykkösmiehille. Pitää ottaa sellainen mies, jonka hän voi saada, eikä haaveilla mahdottomia.
Kenekään ei _pidä_ ottaa yhtään mitään, luojan kiitos.
Ehkä tämän miehenpuutteesta kärsivän naisen juuri _pitäisi_, ettei tarvitse itkeä yksinäisyyttä?
Niin että pääsee sitten seuraavaksi itkemään kun oma mies on niin vastenmielinen ettei häntä tee mieli edes koskea.
Eli kaikki alle kympin olevat miehet ovat niin vastenmielisiä, ettei heitä voi edes harkita? Vain joku itse täydellisyys kelpaa? 99 prosenttia miehistä on "niin vastenmielisiä"?
Mistä minä tiedän tuon naisen miesmakua. Kuitenkin yleensä jos kehotetaan laskemaan rimaa, se tarkoittaa käytännössä kehoitusta ottaa joku jota ei pidä puoleensavetävänä. Siihen en suosittele yhdenkään ihmisen ryhtyvän, ei sellaiselta pohjalta onnellista parisuhdetta saada aikaan.
Tässä ei nyt ole ehdotettu ollenkaan vastanmielisten miehien ottamista, enkä kannata/ehdota sellaista. Ideana oli hiukan kysellä, jos se ulkonäöllisesti 7-9 mieskin voisi olla hyvä vaihtoehto, jos kaikki muuten natsaa.
Tuskin niitä joka asiassa täydellisiä kumppaneita edes on missään?
En suoraan sanottuna oikein tykkää tuollaisesta numeroilla pelailemisesta, se on aina niin tulkinnanvarauista. Mutta minä ajattelen että jos mies on ulkoisesti jotain muuta kuin kymppi omaan silmääni, silloin hän ei ole vaihtoehto. Vain se kymppi on sellainen jota voi ajatella parisuhdemielessä.
Numerot oli ihan esimerkinomaisesti, eikä ne olleet asian pointti. Meitä ihmisiä on vaan niin erilaisia ja kaikilla ei ole sitä huikeaa ulkonäköä, silti pitää elää ja ehkä jopa uskaltaa haaveilla kumppanista. Se on myös ihan ok, kun itse haaveilet siitä "kympin" miehestä : )
Vielä sen verran selvennyksenä, että kympin miehellä en tarkoittanut mitään objektiivisesti katsottuna täydellistä. Mun silmissä kymppi eli täydellinen voi ihan hyvin olla sellainen, joka on jonkun muun mielestä ihan jotain muuta. Olennaista on että koen miehen puoleensavetäväksi ja ulkonäössä ei ole mitään mikä häiritsee minua. Jos jokin häiritsee, en pysty näkemään miestä minulle potentiaalisena kumppanina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap:n kuvaus todella objektiivisesti arvioitunakin pitää paikkaansa eli ulkoisesti viehättävä normaalipainoinen sekä henkisesti tasapainoinen ja fiksu nainen on kyseessä, niin ongelma ei tasan tarkkaan ole se etteikö hänellä olisi ottajia vaan se että hänellä on rima aivan liian korkealla. Miehiä riittiäsi varmasti jonoksi asti, mutta sitten jos "miehen" käsite rajataan vain niihin pitkiin komeisiin ja sosiaalisesti taitaviin alfamiehiin, niin asia voi olla eri. Ehdota siis riman laskemista, vaikka tämä tuleekin todennäköisesti itkupotkuraivarin aiheuttamaan.
Tämä ikisinkku varmaan haaveilee sellaisista miehistä jotka eivät puolestaan halua häntä suhteeseen - kauniita nuoria naisia on maailma täynnä ykkösmiehille. Pitää ottaa sellainen mies, jonka hän voi saada, eikä haaveilla mahdottomia.
Kenekään ei _pidä_ ottaa yhtään mitään, luojan kiitos.
Ehkä tämän miehenpuutteesta kärsivän naisen juuri _pitäisi_, ettei tarvitse itkeä yksinäisyyttä?
Niin että pääsee sitten seuraavaksi itkemään kun oma mies on niin vastenmielinen ettei häntä tee mieli edes koskea.
Eli kaikki alle kympin olevat miehet ovat niin vastenmielisiä, ettei heitä voi edes harkita? Vain joku itse täydellisyys kelpaa? 99 prosenttia miehistä on "niin vastenmielisiä"?
Mistä minä tiedän tuon naisen miesmakua. Kuitenkin yleensä jos kehotetaan laskemaan rimaa, se tarkoittaa käytännössä kehoitusta ottaa joku jota ei pidä puoleensavetävänä. Siihen en suosittele yhdenkään ihmisen ryhtyvän, ei sellaiselta pohjalta onnellista parisuhdetta saada aikaan.
Tässä ei nyt ole ehdotettu ollenkaan vastanmielisten miehien ottamista, enkä kannata/ehdota sellaista. Ideana oli hiukan kysellä, jos se ulkonäöllisesti 7-9 mieskin voisi olla hyvä vaihtoehto, jos kaikki muuten natsaa.
Tuskin niitä joka asiassa täydellisiä kumppaneita edes on missään?
En suoraan sanottuna oikein tykkää tuollaisesta numeroilla pelailemisesta, se on aina niin tulkinnanvarauista. Mutta minä ajattelen että jos mies on ulkoisesti jotain muuta kuin kymppi omaan silmääni, silloin hän ei ole vaihtoehto. Vain se kymppi on sellainen jota voi ajatella parisuhdemielessä.
Numerot oli ihan esimerkinomaisesti, eikä ne olleet asian pointti. Meitä ihmisiä on vaan niin erilaisia ja kaikilla ei ole sitä huikeaa ulkonäköä, silti pitää elää ja ehkä jopa uskaltaa haaveilla kumppanista. Se on myös ihan ok, kun itse haaveilet siitä "kympin" miehestä : )
Vielä sen verran selvennyksenä, että kympin miehellä en tarkoittanut mitään objektiivisesti katsottuna täydellistä. Mun silmissä kymppi eli täydellinen voi ihan hyvin olla sellainen, joka on jonkun muun mielestä ihan jotain muuta. Olennaista on että koen miehen puoleensavetäväksi ja ulkonäössä ei ole mitään mikä häiritsee minua. Jos jokin häiritsee, en pysty näkemään miestä minulle potentiaalisena kumppanina.
Tätä menoa ollaan samaa mieltä kaikessa :D
Onhan tuo ikävää mutta myös inhimillistä. Ehkä hän havahtuu jossain kohtaa ja ymmärtää että kyllä asioille täytyy itse tehdä jotain. Ilman riskien ottamista ei voi voittaa.. :)
Mutta en myöskään liikaa arvostelisi tätä sinkkuystävää. Jos tuolle linjalle lähdetään, niin on myös hurjasti huonossa suhteessa olevia ihmisiä. Jotka valittaa tilannettaan, mutta eivät vain osaa/uskalla päästää irti.
Kyllähän järkikin sanoo, että jos esim puoliso on väkivaltainen tai juoppo jne. Niin kannattaisi laittaa vaihtoon, mutta ei sekään ole aina niin helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap:n kuvaus todella objektiivisesti arvioitunakin pitää paikkaansa eli ulkoisesti viehättävä normaalipainoinen sekä henkisesti tasapainoinen ja fiksu nainen on kyseessä, niin ongelma ei tasan tarkkaan ole se etteikö hänellä olisi ottajia vaan se että hänellä on rima aivan liian korkealla. Miehiä riittiäsi varmasti jonoksi asti, mutta sitten jos "miehen" käsite rajataan vain niihin pitkiin komeisiin ja sosiaalisesti taitaviin alfamiehiin, niin asia voi olla eri. Ehdota siis riman laskemista, vaikka tämä tuleekin todennäköisesti itkupotkuraivarin aiheuttamaan.
Hehe, mulle kaveri ehdotti. Kun kerroin antaneeni pakit yhdelle miehelle, syynä miehen ulkonäkö, kaveri vaan tokasi että ei sitä voi filmitähteä vaatia jos ei itsekään sellainen ole. Kaveri ei ollut kyseistä miestä edes nähnyt...
Jos kaveri heittää tuollaista miestä näkemättä niin siitä voi päätellä oman ulkonäön tason. Se ei voi olla korkea.
Miksi haluat olla ystävä tälläisen valittavan riivinraudan kanssa?