Sinkkukaveri itkee jäävänsä yksin – muttei tee mitään kumppanin löytämiseksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hoitaa omat asiansa, ystäväsi rakkauselämä on hänen. Jos hän pyytää apua, niin autat sitten.  Vaikea uskoa, että ilman sinun sekaantumistasi hän ei ymmärtäisi että pitää tavata ihmisiä, jos aikoo löytää ihmisen.

En koskaan kysele ystävältäni hänen rakkauselämästään, hän ottaa asian aina itse puheeksi. Sävy on tosiaan täysin lohduton vollotus siitä, kuinka hän ei tule koskaan saamaan perhettä. En ihan oikeasti jaksa vuodesta toiseen lohduttaa ihmistä, joka ei tee tilanteen korjaamisesti mitään. ap

No hän nyt sitten suree sitä, ettei tule sitä saamaan eli onhan se tekemistä. Suru on pakko surra. 

Tämä surutyö olisi minulle ihan ok, jos ystäväni olisi vaikka 50 ja mahdollisuudet lastensaannin suhteen olisi kuopattu. Ystävälläni olisi kuitenkin vielä vuosia aikaa etsiä kumppani ja perustaa perhe, jos hän edes yrittäisi. Nyt hän on jo luovuttanut ja luo itseään toteuttavan ennusteen, ja tätä on ikävää katsoa sivusta. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta vollotuksen mahdollistaminen. Nyt hän käyttää energiaa tuohon vollottamiseen ja huomion hakemiseen muualta kuin kumppaniehdokkailta. Sitten kun ei saa sääliä eikä kukaan jaksa kuunnella enää vollotusta hän herää jonain aamuna, lataa Tinderin ja sen jälkeen joudut kuuntelemaan seuraavat pari vuotta kaikki yksityiskohdat treffeistä.

Lyön tästä vaikka vetoa.

Harkitsen tässä vaiheessa tätä vaihtoehtoa. Ystäväni ei vaan tosin pidä siitä, että hänelle sanotaan suoraan. Kerran hän voivotteli kuukausitolkulla kaksien treffien jälkeen kaatunutta tapailusuhdetta, koska hän oli mennyt jo kovasti ihastumaan. Sanoin lopulta ystävälleni suoraan, etten enää jaksa jauhaa samasta tyypistä, ja tekisi ystävällenikin hyvää, jos hän jatkaisi suosiolla elämäänsä. Kaveri veti herneet nenään, ja välit viilenivät pitkäksi aikaa. ap

Jotain rajaa, ethän sinäkään pidä siitä että sinulle vollotetaan kuukausikaupalla kaksi kertaa tavatusta miehestä mutta jostain syystä menette lähes täysin vollottavan ystävän ehdoilla. Lopulta hänelle tekee suhteidenkin kannalta hyvää se että että edes joku hänen elämässä vetää jotain rajoja, siirtyyhän tuo hänen huomion kerjääminen ja itsensä ympärillä märehtiminen parisuhteeseenkin. Siitä tuossa saattaa muutenkin olla kyse että on sen verran egoistinen luonne että ei halua altistua muiden ihmisten tarpeille vaikka ajatuksen tasolla haaveilee perheen ideasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ap:n kuvaus todella objektiivisesti arvioitunakin pitää paikkaansa eli ulkoisesti viehättävä normaalipainoinen sekä henkisesti tasapainoinen ja fiksu nainen on kyseessä, niin ongelma ei tasan tarkkaan ole se etteikö hänellä olisi ottajia vaan se että hänellä on rima aivan liian korkealla.  Miehiä riittiäsi varmasti jonoksi asti, mutta sitten jos "miehen" käsite rajataan vain niihin pitkiin komeisiin ja sosiaalisesti taitaviin alfamiehiin, niin asia voi olla eri. Ehdota siis riman laskemista, vaikka tämä tuleekin todennäköisesti itkupotkuraivarin aiheuttamaan.

Tämä ikisinkku varmaan haaveilee sellaisista miehistä jotka eivät puolestaan halua häntä suhteeseen - kauniita nuoria naisia on maailma täynnä ykkösmiehille. Pitää ottaa sellainen mies, jonka hän voi saada, eikä haaveilla mahdottomia.

Kenekään ei _pidä_ ottaa yhtään mitään, luojan kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen pitäisi alkaa kelpuuttaa normimiehiä, mutta eihän sellainen kauniilta ja fiksuilta naisilta onnistu. En ole tyyppiä nähnyt mutta jotenkin tulee kuva sellasesta tälläytyneestä takapuolen heruttelijasta jolla on viimeisen päälle silotellut ja photoshopatut ig-kuvat ja hakusessa vähintään yhtä täydellinen mieskin. Pitää olla se unelmien prinssi niin ulkoisesti että sosiaalisilta taidoiltaankin että kelpaa. Mutta siinäpähän on yksin jos riman laskeminen ei tule kysymykseen.

Nyt meni kyllä aivan metsään :D Ystäväni etsii ihan normaalia perusjamppaa, ja suurin kriteeri on se, että on ihan tervepäinen ja käy töissä. Tapailusuhteet ovat kaatuneet yleensä siihen, ettei vaan ole syntynyt kemiaa, ja yleensä mies on päättänyt lopettaa tapailun. Eli kyse ei ole siitä, että kaverini on nirso. ap

Tästä puuttuu nyt jotain oleellista tietoa. Suomihan on täynnä juuri työssäkäyviä normaaleja perusjamppoja ilman naista.

?! kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen pitäisi alkaa kelpuuttaa normimiehiä, mutta eihän sellainen kauniilta ja fiksuilta naisilta onnistu. En ole tyyppiä nähnyt mutta jotenkin tulee kuva sellasesta tälläytyneestä takapuolen heruttelijasta jolla on viimeisen päälle silotellut ja photoshopatut ig-kuvat ja hakusessa vähintään yhtä täydellinen mieskin. Pitää olla se unelmien prinssi niin ulkoisesti että sosiaalisilta taidoiltaankin että kelpaa. Mutta siinäpähän on yksin jos riman laskeminen ei tule kysymykseen.

Nyt meni kyllä aivan metsään :D Ystäväni etsii ihan normaalia perusjamppaa, ja suurin kriteeri on se, että on ihan tervepäinen ja käy töissä. Tapailusuhteet ovat kaatuneet yleensä siihen, ettei vaan ole syntynyt kemiaa, ja yleensä mies on päättänyt lopettaa tapailun. Eli kyse ei ole siitä, että kaverini on nirso. ap

Tästä puuttuu nyt jotain oleellista tietoa. Suomihan on täynnä juuri työssäkäyviä normaaleja perusjamppoja ilman naista.

No koska sen ulkonäön mainitseminen on niin kova tabu että ei sitä saa sanoa ääneen, mutta siellä takaraivossa se painaa kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Ystävä voi myös muistutella lempeästi siitä, ettei kyse ole ystäväsi huonoudesta tai kelpaamattomuudesta, hän ei vain ole kohdannut sopivaa ihmistä eikä ihmisarvo ole kiinni parisuhdestatuksesta. 

Tätä olen monta kertaa sanonut. Kaverini on käynyt viimeisen viiden vuoden aikana arviolta kolmen-neljän ihmisen kanssa treffeillä, ja tästä hän on vetänyt johtopäätöksen, ettei hän kelpaa kenellekään ja toivo on menetetty. Tuossa on sama logiikka, että työtön kävisi kolmessa työhaastattelussa ja toteaisi sen pohjalta, ettei tule koskaan työllistymään ja jättäisi työnhaun sikseen. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ap:n kuvaus todella objektiivisesti arvioitunakin pitää paikkaansa eli ulkoisesti viehättävä normaalipainoinen sekä henkisesti tasapainoinen ja fiksu nainen on kyseessä, niin ongelma ei tasan tarkkaan ole se etteikö hänellä olisi ottajia vaan se että hänellä on rima aivan liian korkealla.  Miehiä riittiäsi varmasti jonoksi asti, mutta sitten jos "miehen" käsite rajataan vain niihin pitkiin komeisiin ja sosiaalisesti taitaviin alfamiehiin, niin asia voi olla eri. Ehdota siis riman laskemista, vaikka tämä tuleekin todennäköisesti itkupotkuraivarin aiheuttamaan.

Tämä ikisinkku varmaan haaveilee sellaisista miehistä jotka eivät puolestaan halua häntä suhteeseen - kauniita nuoria naisia on maailma täynnä ykkösmiehille. Pitää ottaa sellainen mies, jonka hän voi saada, eikä haaveilla mahdottomia.

Kenekään ei _pidä_ ottaa yhtään mitään, luojan kiitos.

Ehkä tämän miehenpuutteesta kärsivän naisen juuri  _pitäisi_, ettei tarvitse itkeä yksinäisyyttä?

?! kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen pitäisi alkaa kelpuuttaa normimiehiä, mutta eihän sellainen kauniilta ja fiksuilta naisilta onnistu. En ole tyyppiä nähnyt mutta jotenkin tulee kuva sellasesta tälläytyneestä takapuolen heruttelijasta jolla on viimeisen päälle silotellut ja photoshopatut ig-kuvat ja hakusessa vähintään yhtä täydellinen mieskin. Pitää olla se unelmien prinssi niin ulkoisesti että sosiaalisilta taidoiltaankin että kelpaa. Mutta siinäpähän on yksin jos riman laskeminen ei tule kysymykseen.

Nyt meni kyllä aivan metsään :D Ystäväni etsii ihan normaalia perusjamppaa, ja suurin kriteeri on se, että on ihan tervepäinen ja käy töissä. Tapailusuhteet ovat kaatuneet yleensä siihen, ettei vaan ole syntynyt kemiaa, ja yleensä mies on päättänyt lopettaa tapailun. Eli kyse ei ole siitä, että kaverini on nirso. ap

Tästä puuttuu nyt jotain oleellista tietoa. Suomihan on täynnä juuri työssäkäyviä normaaleja perusjamppoja ilman naista.

No niin onkin, mutta ei minun ystäväni näitä ihmisiä kohtaa, kun ei koskaan käy missään – sehän tässä onkin se ongelman ydin. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ap:n kuvaus todella objektiivisesti arvioitunakin pitää paikkaansa eli ulkoisesti viehättävä normaalipainoinen sekä henkisesti tasapainoinen ja fiksu nainen on kyseessä, niin ongelma ei tasan tarkkaan ole se etteikö hänellä olisi ottajia vaan se että hänellä on rima aivan liian korkealla.  Miehiä riittiäsi varmasti jonoksi asti, mutta sitten jos "miehen" käsite rajataan vain niihin pitkiin komeisiin ja sosiaalisesti taitaviin alfamiehiin, niin asia voi olla eri. Ehdota siis riman laskemista, vaikka tämä tuleekin todennäköisesti itkupotkuraivarin aiheuttamaan.

Tämä ikisinkku varmaan haaveilee sellaisista miehistä jotka eivät puolestaan halua häntä suhteeseen - kauniita nuoria naisia on maailma täynnä ykkösmiehille. Pitää ottaa sellainen mies, jonka hän voi saada, eikä haaveilla mahdottomia.

Kenekään ei _pidä_ ottaa yhtään mitään, luojan kiitos.

Ehkä tämän miehenpuutteesta kärsivän naisen juuri  _pitäisi_, ettei tarvitse itkeä yksinäisyyttä?

Niin että pääsee sitten seuraavaksi itkemään kun oma mies on niin vastenmielinen ettei häntä tee mieli edes koskea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hoitaa omat asiansa, ystäväsi rakkauselämä on hänen. Jos hän pyytää apua, niin autat sitten.  Vaikea uskoa, että ilman sinun sekaantumistasi hän ei ymmärtäisi että pitää tavata ihmisiä, jos aikoo löytää ihmisen.

En koskaan kysele ystävältäni hänen rakkauselämästään, hän ottaa asian aina itse puheeksi. Sävy on tosiaan täysin lohduton vollotus siitä, kuinka hän ei tule koskaan saamaan perhettä. En ihan oikeasti jaksa vuodesta toiseen lohduttaa ihmistä, joka ei tee tilanteen korjaamisesti mitään. ap

No hän nyt sitten suree sitä, ettei tule sitä saamaan eli onhan se tekemistä. Suru on pakko surra. 

Tämä surutyö olisi minulle ihan ok, jos ystäväni olisi vaikka 50 ja mahdollisuudet lastensaannin suhteen olisi kuopattu. Ystävälläni olisi kuitenkin vielä vuosia aikaa etsiä kumppani ja perustaa perhe, jos hän edes yrittäisi. Nyt hän on jo luovuttanut ja luo itseään toteuttavan ennusteen, ja tätä on ikävää katsoa sivusta. ap

Se on kuitenkin hänen valintansa ja syystä tai toisesta hän kallistuu tuon vaihtoehdon puoleen ja siihen hänellä on oikeus. Voisitte vaikka vaihteeksi jutella siitä, miksi hän on mielummin yksin vaikka se sattuukin. Sitä paitsi, ei niitä oikeita tule vastaan joka vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ap:n kuvaus todella objektiivisesti arvioitunakin pitää paikkaansa eli ulkoisesti viehättävä normaalipainoinen sekä henkisesti tasapainoinen ja fiksu nainen on kyseessä, niin ongelma ei tasan tarkkaan ole se etteikö hänellä olisi ottajia vaan se että hänellä on rima aivan liian korkealla.  Miehiä riittiäsi varmasti jonoksi asti, mutta sitten jos "miehen" käsite rajataan vain niihin pitkiin komeisiin ja sosiaalisesti taitaviin alfamiehiin, niin asia voi olla eri. Ehdota siis riman laskemista, vaikka tämä tuleekin todennäköisesti itkupotkuraivarin aiheuttamaan.

Tämä ikisinkku varmaan haaveilee sellaisista miehistä jotka eivät puolestaan halua häntä suhteeseen - kauniita nuoria naisia on maailma täynnä ykkösmiehille. Pitää ottaa sellainen mies, jonka hän voi saada, eikä haaveilla mahdottomia.

Kenekään ei _pidä_ ottaa yhtään mitään, luojan kiitos.

Ehkä tämän miehenpuutteesta kärsivän naisen juuri  _pitäisi_, ettei tarvitse itkeä yksinäisyyttä?

Niin että pääsee sitten seuraavaksi itkemään kun oma mies on niin vastenmielinen ettei häntä tee mieli edes koskea.

Harmi juttu, ehkä Brad Pitt olisi sitten vapaana?

Usein tuollaisessa on kyse syvemmistä, lapsuudessa syntyneistä haavoista. Lapsena ei ole saatu tarpeeksi rakkauutta ja huomiota. Kelpamattomuuden jne tunteet aktivoituvat kun tulee torjutuksi vaikka yksien treffien jälkeen. Oikeasti tuntuu kuin ei kelpaisi kenellekkään ja ei ole rakkauden arvoinen. Järkipuheet ei siinä auta.

Muutenki se pettymys toisensa jälkeen on todella kuluttavaa yksinäiselle. Niin alentuvaa kun parisuhteessa oleva sanoo, että mitäs suret tyyppiä jota olet tavannut pari kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ap:n kuvaus todella objektiivisesti arvioitunakin pitää paikkaansa eli ulkoisesti viehättävä normaalipainoinen sekä henkisesti tasapainoinen ja fiksu nainen on kyseessä, niin ongelma ei tasan tarkkaan ole se etteikö hänellä olisi ottajia vaan se että hänellä on rima aivan liian korkealla.  Miehiä riittiäsi varmasti jonoksi asti, mutta sitten jos "miehen" käsite rajataan vain niihin pitkiin komeisiin ja sosiaalisesti taitaviin alfamiehiin, niin asia voi olla eri. Ehdota siis riman laskemista, vaikka tämä tuleekin todennäköisesti itkupotkuraivarin aiheuttamaan.

Tämä ikisinkku varmaan haaveilee sellaisista miehistä jotka eivät puolestaan halua häntä suhteeseen - kauniita nuoria naisia on maailma täynnä ykkösmiehille. Pitää ottaa sellainen mies, jonka hän voi saada, eikä haaveilla mahdottomia.

Kenekään ei _pidä_ ottaa yhtään mitään, luojan kiitos.

Ehkä tämän miehenpuutteesta kärsivän naisen juuri  _pitäisi_, ettei tarvitse itkeä yksinäisyyttä?

Niin että pääsee sitten seuraavaksi itkemään kun oma mies on niin vastenmielinen ettei häntä tee mieli edes koskea.

Eli kaikki alle kympin olevat miehet ovat niin vastenmielisiä, ettei heitä voi edes harkita? Vain joku itse täydellisyys kelpaa? 99 prosenttia miehistä on "niin vastenmielisiä"?

On siis tapaillut ja käyny treffeillä. Mutta silti ei ole deittiprofiilia, ei käy missään, töissä ei sopivia miehiä...miten ihmeessä hän sitten aiemmin on treffeille päässyt ja miehiä tavannut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ap:n kuvaus todella objektiivisesti arvioitunakin pitää paikkaansa eli ulkoisesti viehättävä normaalipainoinen sekä henkisesti tasapainoinen ja fiksu nainen on kyseessä, niin ongelma ei tasan tarkkaan ole se etteikö hänellä olisi ottajia vaan se että hänellä on rima aivan liian korkealla.  Miehiä riittiäsi varmasti jonoksi asti, mutta sitten jos "miehen" käsite rajataan vain niihin pitkiin komeisiin ja sosiaalisesti taitaviin alfamiehiin, niin asia voi olla eri. Ehdota siis riman laskemista, vaikka tämä tuleekin todennäköisesti itkupotkuraivarin aiheuttamaan.

Tämä ikisinkku varmaan haaveilee sellaisista miehistä jotka eivät puolestaan halua häntä suhteeseen - kauniita nuoria naisia on maailma täynnä ykkösmiehille. Pitää ottaa sellainen mies, jonka hän voi saada, eikä haaveilla mahdottomia.

Kenekään ei _pidä_ ottaa yhtään mitään, luojan kiitos.

Ehkä tämän miehenpuutteesta kärsivän naisen juuri  _pitäisi_, ettei tarvitse itkeä yksinäisyyttä?

Niin että pääsee sitten seuraavaksi itkemään kun oma mies on niin vastenmielinen ettei häntä tee mieli edes koskea.

Eli kaikki alle kympin olevat miehet ovat niin vastenmielisiä, ettei heitä voi edes harkita? Vain joku itse täydellisyys kelpaa? 99 prosenttia miehistä on "niin vastenmielisiä"?

Mistä minä tiedän tuon naisen miesmakua. Kuitenkin yleensä jos kehotetaan laskemaan rimaa, se tarkoittaa käytännössä kehoitusta ottaa joku jota ei pidä puoleensavetävänä. Siihen en suosittele yhdenkään ihmisen ryhtyvän, ei sellaiselta pohjalta onnellista parisuhdetta saada aikaan.

Vierailija kirjoitti:

On siis tapaillut ja käyny treffeillä. Mutta silti ei ole deittiprofiilia, ei käy missään, töissä ei sopivia miehiä...miten ihmeessä hän sitten aiemmin on treffeille päässyt ja miehiä tavannut?

Opiskelujen kautta, häissä, mitä näitä nyt on. Kuten todettua, näitä kohtaamisia on tosiaan ollut ihan maksimissaan neljä viimeisen viiden vuoden sisällä, ja edellisestä on aikaa jo reippaasti toista vuotta. Tokihan on pienen pieni mahdollisuus, että tällä tahdilla löytyy unelmien kumppani. Eikä tässäkään strategiassa olisi mitään vikaa, jos asenne olisi "kumppani tulee jos on tullakseen, mutta pärjään myös yksin". Kuitenkin ystäväni kohdalla kyse on siitä, että hän nimenomaan haluaisi suhteeseen. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ap:n kuvaus todella objektiivisesti arvioitunakin pitää paikkaansa eli ulkoisesti viehättävä normaalipainoinen sekä henkisesti tasapainoinen ja fiksu nainen on kyseessä, niin ongelma ei tasan tarkkaan ole se etteikö hänellä olisi ottajia vaan se että hänellä on rima aivan liian korkealla.  Miehiä riittiäsi varmasti jonoksi asti, mutta sitten jos "miehen" käsite rajataan vain niihin pitkiin komeisiin ja sosiaalisesti taitaviin alfamiehiin, niin asia voi olla eri. Ehdota siis riman laskemista, vaikka tämä tuleekin todennäköisesti itkupotkuraivarin aiheuttamaan.

Tämä ikisinkku varmaan haaveilee sellaisista miehistä jotka eivät puolestaan halua häntä suhteeseen - kauniita nuoria naisia on maailma täynnä ykkösmiehille. Pitää ottaa sellainen mies, jonka hän voi saada, eikä haaveilla mahdottomia.

Kenekään ei _pidä_ ottaa yhtään mitään, luojan kiitos.

Ehkä tämän miehenpuutteesta kärsivän naisen juuri  _pitäisi_, ettei tarvitse itkeä yksinäisyyttä?

Niin että pääsee sitten seuraavaksi itkemään kun oma mies on niin vastenmielinen ettei häntä tee mieli edes koskea.

Eli kaikki alle kympin olevat miehet ovat niin vastenmielisiä, ettei heitä voi edes harkita? Vain joku itse täydellisyys kelpaa? 99 prosenttia miehistä on "niin vastenmielisiä"?

Mistä minä tiedän tuon naisen miesmakua. Kuitenkin yleensä jos kehotetaan laskemaan rimaa, se tarkoittaa käytännössä kehoitusta ottaa joku jota ei pidä puoleensavetävänä. Siihen en suosittele yhdenkään ihmisen ryhtyvän, ei sellaiselta pohjalta onnellista parisuhdetta saada aikaan.

Tässä ei nyt ole ehdotettu ollenkaan vastanmielisten miehien ottamista, enkä kannata/ehdota sellaista. Ideana oli hiukan kysellä, jos se ulkonäöllisesti 7-9 mieskin voisi olla hyvä vaihtoehto, jos kaikki muuten natsaa.

Tuskin niitä joka asiassa täydellisiä kumppaneita edes on missään?

Vierailija kirjoitti:

Usein tuollaisessa on kyse syvemmistä, lapsuudessa syntyneistä haavoista. Lapsena ei ole saatu tarpeeksi rakkauutta ja huomiota. Kelpamattomuuden jne tunteet aktivoituvat kun tulee torjutuksi vaikka yksien treffien jälkeen. Oikeasti tuntuu kuin ei kelpaisi kenellekkään ja ei ole rakkauden arvoinen. Järkipuheet ei siinä auta.

Muutenki se pettymys toisensa jälkeen on todella kuluttavaa yksinäiselle. Niin alentuvaa kun parisuhteessa oleva sanoo, että mitäs suret tyyppiä jota olet tavannut pari kertaa.

Kiitos tästä näkökulmasta, se auttoi ymmärtämään ystävääni hieman paremmin. Olen yrittänyt olla lempeä ja ymmärtäväinen. En ole koskaan tahallani kommentoinut alentuvasti, ja yritän muistuttaa ystävääni siitä, että hän on rakastettava ja hyvä ihminen. Kuitenkaan en halua, että hän sabotoi oman onnensa jäämällä suremaan liian pitkäksi aikaa menneitä suhteita, joille ei voi enää mitään. ap

Tärkein sääntö naisten kanssa: nainen haluaa kertomiinsa ongelmiin ainoastaan sympatiaa, ei IKINÄ ratkaisua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ap:n kuvaus todella objektiivisesti arvioitunakin pitää paikkaansa eli ulkoisesti viehättävä normaalipainoinen sekä henkisesti tasapainoinen ja fiksu nainen on kyseessä, niin ongelma ei tasan tarkkaan ole se etteikö hänellä olisi ottajia vaan se että hänellä on rima aivan liian korkealla.  Miehiä riittiäsi varmasti jonoksi asti, mutta sitten jos "miehen" käsite rajataan vain niihin pitkiin komeisiin ja sosiaalisesti taitaviin alfamiehiin, niin asia voi olla eri. Ehdota siis riman laskemista, vaikka tämä tuleekin todennäköisesti itkupotkuraivarin aiheuttamaan.

Tämä ikisinkku varmaan haaveilee sellaisista miehistä jotka eivät puolestaan halua häntä suhteeseen - kauniita nuoria naisia on maailma täynnä ykkösmiehille. Pitää ottaa sellainen mies, jonka hän voi saada, eikä haaveilla mahdottomia.

Kenekään ei _pidä_ ottaa yhtään mitään, luojan kiitos.

Ehkä tämän miehenpuutteesta kärsivän naisen juuri  _pitäisi_, ettei tarvitse itkeä yksinäisyyttä?

Niin että pääsee sitten seuraavaksi itkemään kun oma mies on niin vastenmielinen ettei häntä tee mieli edes koskea.

Eli kaikki alle kympin olevat miehet ovat niin vastenmielisiä, ettei heitä voi edes harkita? Vain joku itse täydellisyys kelpaa? 99 prosenttia miehistä on "niin vastenmielisiä"?

Mistä minä tiedän tuon naisen miesmakua. Kuitenkin yleensä jos kehotetaan laskemaan rimaa, se tarkoittaa käytännössä kehoitusta ottaa joku jota ei pidä puoleensavetävänä. Siihen en suosittele yhdenkään ihmisen ryhtyvän, ei sellaiselta pohjalta onnellista parisuhdetta saada aikaan.

Tässä ei nyt ole ehdotettu ollenkaan vastanmielisten miehien ottamista, enkä kannata/ehdota sellaista. Ideana oli hiukan kysellä, jos se ulkonäöllisesti 7-9 mieskin voisi olla hyvä vaihtoehto, jos kaikki muuten natsaa.

Tuskin niitä joka asiassa täydellisiä kumppaneita edes on missään?

En suoraan sanottuna oikein tykkää tuollaisesta numeroilla pelailemisesta, se on aina niin tulkinnanvarauista. Mutta minä ajattelen että jos mies on ulkoisesti jotain muuta kuin kymppi omaan silmääni, silloin hän ei ole vaihtoehto. Vain se kymppi on sellainen jota voi ajatella parisuhdemielessä.