Lue keskustelun säännöt.
Minut on hoidettu kotona kouluikään saakka.
20.01.2014 |
Äidillä oli viikonlopputyö. Kesäisin kierteli maatiloilla tekemässä heinää ja minä olin mukana. Joskus saattoi ollal kesällä myös seurakunnalla tekemässä hautausmaatöitä ja sielläkin olin mukana. 3-vuotiaasta ylöspäin kävin leikkikoulussa kerran viikossa, se kesti kolme tuntia. En tiedä oliko seurakunnan, saattoi olla. Sama asia kuin kerhot, mutta silloin sanottiin leikkikouluksi. Meillä päin ei voinut viedä päiväkotiin, kun ensimmäinen sellainen tuli kuntaani 70-luvun lopussa ja silloin olin jo koulussa. En kyllä saa päähäni, miten hoidettiin esim. lapsia, joilla molemmat vanhemmat olivat kokopäivätyössä. Mutta luokkakaverini äiti oli kaupassa ja isä autoilija, eikä heillä ollut mummoa. Ei koskaan tullut edes mieleen kysyä, kuka häntä hoiti. Ehkä oli naapurissa.
Kommentit (11)
Urbaanilegendaa ei myöskään ole vauvat, jotka on nukkuneet navetan heinissä aamulypsyjen aikaan.
Oma mieheni nukkui vauvana heinissä anopin ja apen tehdessä aamulypsyjä.
Vähän isompana jäi 6-9v sisarusten hoitoon lypsyjen ajaksi..=)
Nykyaikaan tulisi ls-ilmo samoin tein moisesta touhusta..
Hyvä mies omastani tuli ja anoppilassa hoidetaan meidänkin lapset silloin tällöin..=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin hoidettiin kotona koulun alkamiseen asti. Äitini oli kotona ja isä matkatyössä puolustusvoimien palveluksessa. Oli pitkiä jaksoja maailmalla poissa työnsä takia. Tämä 70-luvulla.
Minuakin hoidettiin kotona koulun alkamiseen asti. Äitini oli kotona ja isä matkatyössä puolustusvoimien palveluksessa. Oli pitkiä jaksoja maailmalla poissa työnsä takia. Tämä 70-luvulla.
AIJAAA! No täähän sitten selittääkin paljon. Ei tavi enää ihmetellä näitä ilkeitä, aggressiivisia ja epäsosiallisia viestejä tällä palstalla, kun 90% on kasvanut sosiaalisesti eristettyinä eivätkä ole oppineet ottamaan toisia ihmisiä huomioon.
Sama jatkuu sitten täällä muiden dissaamisena...
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 00:39"]
AIJAAA! No täähän sitten selittääkin paljon. Ei tavi enää ihmetellä näitä ilkeitä, aggressiivisia ja epäsosiallisia viestejä tällä palstalla, kun 90% on kasvanut sosiaalisesti eristettyinä eivätkä ole oppineet ottamaan toisia ihmisiä huomioon.
Sama jatkuu sitten täällä muiden dissaamisena...
[/quote]Ai niinkö, me ujot ja pelokkaatko täällä haukutaan ja ilkeillään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin lapset saivat olla kotona. Seurakunnan kerhossa pari kertaa viikossa ja eskarissa joka arkipäivä 6-vuotiaina.
Mun vanhemmat oli maanviljelijöitä. En tiedä, kuka mua hoiti, mummo oli jo kuollut. Isommat sisarukset tai sitten menin yksin. Kyllä naapuri oli kerran ainakin palauttanut mut parin kilometrin päästä. Olin hiukan yli 2 v silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sama.
Meillä oli kotona lastenhoitaja/kotiapulainen joka hoiti minut kouluikään saakka, vanhemmat yksityisyrittäjiä. Itse olen sh, vuorotyö, paska palkka ja lapset päiväkodissa. Hävettää myöntää mutta kadehdin miten hyvin vanhempani onnistuivat pikkulapsiajan järjestämään kun en itse pysty samaan.
Meillä oli myös kotiapulainen, kerran viikossa kävin kerhossa. Ei ihan riittänyt sosiaalisten taitojen opetteluun ja muiden lasten kanssa olemisen opetteluun, kodin lähellä ei kai asunut muita lapsia tai ainakaan en tuntenut ketään. Tämä siis 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa, eli päiväkotejakin olisi ollut... Olen edelleen aika katkera vanhemmilleni, en ole oppinut tutustumaan ihmisiin ja tunnen oloni todella epämukavaksi ihmisten ympäröimänä. Koulussa leikin/juttelin välillä muille lapsille, välillä en. Vapaa-ajalla en nähnyt koulukavereita. En ole keneenkään yhteydessä, enkä tiedä miten sen luontevasti tekisinkään kun ei olla vuosiin nähty. Vanhemmillani oli ihan normaalisti ystäviä ja meillä kävi vieraita jne, mutta en vaan ikinä oppinut samanlaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin 80-luvulla myös kotona äidin kanssa. Kerran viikkoon kävin seurakunnan kerhossa. Olin äärettömän ujo lapsi, mutta kouluun mentyäni musta kehkeytyi tosi sosiaalinen ja sitä olen edelleen.
Eiköhän nuo siis ole luonnekysymyksiä eikä riipu siitä, oliko lapsena päiväkodissa vai tai oliko edes niitä kavereita.
Mä sain siis ekat oileat kaverit koulussa, ei ollut monen kilometrin säteellä ketään lähellekään saman ikäistä.
Mä en tiedä/muista miten mut on hoidettu. Ihan pienenä olen kai ollut mummolassa, pyörinyt siinä maatalon töiden keskellä, ja väliin on naapuri mutkin palauttanut ison tien varresta takaisin.
Sitten isompana luulen että tätini oli meillä pienempää sisarusta hoitamassa, mutta enimmäkseen olen kai yksin pyörinyt pihalla, tai naapurin lasten kanssa. Isä oli myös ihan vieressä töissä, joten on voinut olla niinkin että olen ollut yksinkin kotona jossain välissä.
Jossain välissä muistan että tätini olisin hakenut auttamaan, kun pihan lapset veivät leluni kotiinsa eivätkä antaneet takaisin.
Mitään kerhoja ei varmaan ollut, eikä minua olisi niihin viety, turhuuttahan se olisi ollut.
Kouluaikoinakaan en oikein saanut kavereita kuin hetkeksi, kunnes uudet oppilaat saivat jonkun toisen kaverin.
Mielestäni osaan tutustua ihmisiin jos sellaisia tapaan (nykyään en tapaa), mutta ihmiset eivät niinkään välitä tutustua minuun. Silti kärsin myös sosiaalisten tilanteiden pelosta ryhmätilanteissa.