Kuinka tavallista on, että aikuinen lapsi pelkää vanhempiaan?

Varmasti hyvinkin tavallista. Minä pelkään niitä sotkuja, joita aina vääjäämättä syntyy.

Minä pelkään edelleen vaikka olen jo 50 vuotias. Viime yönä viimeksi näin unta, että äiti kävi minuun fyysisesti käsiksi.

Minua on lapsena lyöty ja pahoinpidelty. Sain remmistä, pajunoksasta selkään. Isäni piiskasi meitä vähintään kerran kuussa, ja syyt piiskaamiseen olivat outoja.

Muistan vieläkin sen, kun olin 5 vuoden ikäinen ja minulla oli yskä. Isän mielestä yskiessä se räkä piti räkäistä maahan tietyllä tyylillä.

Sitä räkää / limaa ei saanut nielaista mahaan, koska se menee takaisin keuhkoihin.

Kun en osannut oikeaa räkimistyyliä sain remmistä monet kerrat ympäri kehoa.

Isä käski aina riisua kaikki vaatteet pois ja piti seisoa keittiössä alasti. Ja sitten se mätki ympäri kehoa remmillä tai piiskalla. Itkeä ei saanut.

Monia muitakin syitä oli saada selkään. Niistä en nyt sen enempää, mutta nyt ymmärrän ettei ne mitään oikeita syitä olleet.

Äiti puolusti isää ja sanoi tuollaisen piiskaamisen jälkeen meille ettei tuo luita riko, älkää nyt viitsinkö itkeä.

Äitini myös löi, arvosteli ja haukkui. Teki sitä vielä ollessani aikuinen. Moitti kotoani, pukeutumistani, ulkonäköäni, arvosteli puolisoani jne.

Olen katkaissut välit vanhempiini, näin minun on parempi. Vaikka kuinka vuosia yritin sietää ja ymmärtää heitä niin he jatkoivat vanhojen käytösmalliensa varassa.

Minulla ei enää ymmärrys ja kärsivällisyys riittänyt.

Isä oli ailahteleva, saattoi suuttua kovaäänisesti mitä kummallisimmista syistä. Pelkäsin ihan loppuun saakka, ja vieläkin lamaanun vihaisena huutavista ihmisistä. Etenkin miehistä.

Isän väkivaltaisuus lapsena on jättänyt pelon. Väistelen isää hyvin tarkkaan, kun ollaan samassa tilassa.

Tavallista varmaan vaan niiden kohdalla, joita on hakattu ja alistettu lapsena. Ei muilla. Ihan sairasta touhua nuo teidän kertomat esimerkit. Kyllä se on merkki siitä, että jotain on ollut pielessä ja pahasti, jos aikuinen ihminen pelkää vanhempiaan.

Jospa kyse ei olekaan pelosta vaan kunnioituksesta.