Mikä on sovelias aika erosta esitellä lapsille uusi kumppani?

  Sitten, kun lapset ovat sopeutuneet uuteen arkeen eivätkä enää esim. toivo äidin ja isän yhteenpaluuta. Yksilöllistähän se on, mutta 2 kuukautta on kyllä melkoisen lyhyt aika lapsille toipua erosta, itselle työstää se konkreettisen eron tapahtuminen ja parisuhteenkin kannalta ajatellen, että olette vasta siirtyneet ns. vakavammalle tasolle. Nyt vaan lapsille tilaa ja tukea kaikessa rauhassa, aikaisintaan kevään-kesän korvilla alat hienovaraisesti puhumaan miehestä ja esittelet sitten, kun lapsetkin sitä haluavat.

 On ymmärrettävää että haluaisit jo tapailla tiiviimmin (onhan suhde kestänyt jo pitkään), mutta asian voi ajatella niinkin päin, että pieni lisäodottelu on mahdollisuus vahvistaa suhdetta. Sillä _jos_ juttu nyt kaatuisi muutaman kuukauden tähden, olisiko se kestänyt pidempää yhteiseloa? Ja jos jaksatte nyt olla kärsivällisiä, niin todennäköisesti jaksatte olla sitä toisillenne myös jatkossa.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 15:52"]

Ketjun aloittaja, voisitko hieman asettua lasten asemaan ja katsoa tätä lasten silmin? Itse olet tehnyt eroa 3 vuotta, lapset vasta kaksi kuukautta! Ei lapset ole potenut sinun kylmää avioliittoasi vaan heillä on ollut perhe, jossa äiti ja isä ja nyt sitä ei ole. Anna lapsille aikaa sopeutua tilanteeseen! Jos  olet jaksanut kole vuottaa jo salaelämää rakastajasi kanssa niin ei vuosi pari enää tee pahaa.

Ero on aina traumaattinen kokemus lapselle. Kaverini erosi ja heti oli uusi mies kuvioissa ja hehkuttaa kuinka lapset sopeutuvat niin hyvin ja luontevasti. Ulkoisesti kyllä niin mutta jos vaivautuisi lastensa kanssa hieman tosissaan juttelemaan niin huomaisi kuinka pieneen sieluun sattuu.

[/quote]

Lapset on sopeutuvaisia. Lapsia tuskin vahingoittaa se että äiti tai isä on onnellinen, ja jos onnen takana on uusi ihminen niin miksi ihmeessä se pitää piilottaa. Ap on kuitenkin vuosia jo tuntenut tämän uuden miehen. 

Ymmärrän jos just ollaan tavattu eikä tämä uusi suhde ole mitenään varmaa niin sit ei kannata hätiköidä lasten esittelyn suhteen

Mun mielipide on että parempi olisi jos he olisivat tavanneet jo. Nuorille lapsille ainakin. Lapset huolehtivat eron tullessa eniten siitä miten aikuinen pärjää ja että millainen se uusi isäpuoli nyt sitten tulee olemaan. Kannattaa esitellä ajoissa ja rauhassa, voi sanoa aluksi vaikka vaan äidin kaveriksi. Lapset ovat iloisia että sinulla on joku tukena ja ettet ole yksin.

Lapset tosiaan eivät ole eroa työstäneet kuin vasta 2kk. Ei kaikki lapset hypi riemusta kun ensin äiti ja isä eroavat ja sitten onkin tosi nopeasti uusi puoliso jommalla kummalla johon pitäisi tutustua jnejnejne.

Mä olen näitä juttuja miettinyt oman avieroni jälkeen aika paljon, itse "tein" eroa monta vuotta, siinä mielessä se oli helppo minulle. Meillä on 12,8 ja 3 vuotiaat lapset ja heillä tämä on tietenkin kova paikka ja aika moni asia muuttui kerralla. Itse en lähtisi uutta kumppania esittelemään ennenkuin koen, että lapset ovat sopeutuneet tai ainakin hyväksyneet eron. eksän kanssa näistä asioista on jonkunverran juteltu, koska hänellä tuntuu olevan suurempi kiire uuden puolison/kumppanin löytämiseen. Minä koen, että lasten on hyvä tottua ensin muuttuneeseen elämäntilanteeseen, ennenkuin aletaan tuomaan uusia kumppaneita heidän elämäänsä.

Siihenkin miten tuo uuden kumppanin elämään vaikuttaa perheen tavat jä käytännöt, esimerkiksi minulla on paljon miespuolisia ystäviä, jotka käyvät kylässä, joten lapsille äidin miespuolinen kaveri ei olisi todennäköisesti iso juttu, eivätkä välttämättä näkisi sitä millään tavalla romanttiseksi suhteeksi, toisaalta kääntöpuolena on, että jos yksi ja sama kaveri olisi usein, tokihan lapset häneen voisivat kiintyä ja mikäli ero tulisi, voisi se olla lapsillekkin surun paikka, kuten sekin, jos joku muu läheinen aikuinen häviää elämästä. Tietenkin siihenkin täytyy tottua, että kaikki ihmissuhteet eivät kestä, eikä se ole maailman loppu, mutta lapsen tapa ajatella, käsitellä, jäsentää ja ymmärtää asioita on ihan eritasolla, kuin aikuisen ja jos jokaisen kumppanin (olettaen, että se eka ei natsaa) tuo lasten elämään, voi lapsi joutua kokemaan luopumisia tärkeistä ihmissuhteista paljonkin.

Itse olen pohtinut myös sitä, että joskus voi käydä niinkin, että lapsi "huolehtii" kriisin keskellä toisesta tai molemmista vanhemmista niin paljon, että vasta myöhemmin alkaa käsittelemään omia tunteitaan, siis lähinnä sitä, että lapsi voi olla ensimmäiset kuukaudet luonnottoman kiltti, ettei aiheuta huolta vanhemmalle ja suru, pettymys ja muut tunteet saattavat tulla "jälkijättöisesti".

En myöskään ymmärrä millä tavalla lapsille valehtelua on, että tapailee uutta kumppania, silloin kun lapset eivät ole paikalla? Ei minun mielestäni lapsille hirveästi kuulu, mitä teen sillä ajalla, kun he ovat isäällään. Ihan hyvin voi sanoa, että tapasin kaveria/kavereita, yhtä paljon valehtelua se on, kuin esitellä uusi kumppani äidin/isän kaverina 

Paljon on varmaan myös kiinni siitä, miten lasten vanhempien ero on sujunut, miten he ovat sen keskenään käsitelleet ja miten suhteudutaan ex puolison uuteen kumppaniin. Enkä nyt tarkoita, että pitäisi parhaaksi kaveriksi ryhtyä, mutta hyväksyä se tosiasia, että ex puoliso on löytänyt uuden ihmisen elämään ja suhde kestää, niin lapsille tulee siihen arkeen, jota toisen vanhemman luona vietetään uusi, toivottavasti tärkeä, aikuinen. Sitäkin suhdetta on mielestäni tärkeä tukea molempien vanhempien taholta (pois lukien nyt jos uusi aikuinen on jollain tapaa haitaksi lapsille) ettei lapsi joudu valitsemaan "puoltaan". Minä toivon ihan vilpittömästi, että exäni löytää onnen, hän on sen ansainnut ja (jos) kun sen löytää, myös lapset ottavat uuden aikuisen avoimin mielin vastaan.

Ei tähän varmaan ole mustavalkoisesti oikeata tai väärää. Löytyy varmasti niitä tarinoita, että esitellään uusi kumppani nopeasti ja kaikki menee hyvin, samoin  kun niitäkin, että uusi aikuinen tuodaan liian nopeasti lasten elämään ja joudutaan karikkoisempi tie kulkemaan. Ja kaikkea tältä väliltä, kun myös niissä tilanteissa, kun odotetaan uuden kumppanin esittelemistä.

Täytyy vaan kuunnella herkällä korvalla ja avoimin mielin omia lapsia ja miettiä asiaa kokonaisuutena, ei vain että "minä haluan,minä olen kärsinyt" tai myöskään mustavalkoisesti, että lasten olisi täysin mahdoton hyväksyä uutta kumppania, kuitenkin näen, että turvalliset aikuissuhteet ovat hyvä lisä lapsen elämään.

Jos sumnmaan näiden pohdintojen pohjalta sitä mitä itse tekisin, jos asia olisi ajankohtainen, en esittelisi alle vuoden seurustelun jälkeen, en myöskään vaikka olisi ap:n kaltainen tilanne, koska "oikea" seurustelusuhde on kuitenkin eri asia kuin salasuhde, jonka yhtenä koossapitävänä voimana voi olla myös kiinnijäämisen pelko ja "kiellettyys" Laitoin oikean heittomerkkeihin, koska ei ole minun tehtäväni arvotta mikä on oikeampaa tai todempaa kenelekkin, vaan erottamaan salasuhteesta, jossa on vähän erilaisia piirteitä, väkisinkin.

Tiedän, ettet halua kuulla tätä. Haluat jo aua yhdessä rakkaasi kanssa ja perustaa uuden, entistä ehomman perheen. Niin ei valitettavasti käy, ainakaan nopeasti. Avioero oli ehkä sulle helpotus, mutta lapsille maailmanloppu, ainakin  hetken.

Itse tapasin uuden miehen puoli vuotta erosta. Tapailimme lapsilta (silloin 10v molemmin puolin) salaa reilut puoli vuotta, sitten aloin varovasti vihjailemaan, että elämässäni on joku. Reilu vuosi erosta esittelin miehen lapsille. Vieläkään monen vuoden jälkeen emme asu yhdessä. Kaikki tulevat kyllä toimeen ja kaikilla on lämpimiä tunteita toisiaan kohtaan, mutta perhettä ei tästä kokoonpanosta tule, oma päätökseni. Mitä pitempään menee, sen tyytyväisempi olen ja olemme. Jos ei voi olla ydinperhe, niin sitten yhden vanhemman perhe.

Jos uusi kumppanisi on halukas viettämään aikaa lastesi kanssa, niin minusta voit ihan hyvin esitellä kumppanin lapsille. Tietenkin eka treffit kodin ulkopuolelle, leikkipuistoon, jätskibaariin tms. kivaan puolueettomaan paikkaan.

Muutaman puolueettoman tapaamisen jälkeen, uusi kumppani voi sitten tulla teille kotiinkin, mutta teidän aikuisten on muistettava alkuun erityisen tarkasti, että lasten tarpeet ensin.

Kyllä on kylmää meininkiä neuvoissa - että lapset ovat onnellisia on äiskällä on uusi ja hän onnellinen?! on tainnut sinkkoset plus muut jääneet lukematta!

lapsi on perusluonteeltaan konservatiivi, koska lapsen sisäinen maailma on liki jatkuvassa myllerryksessä (fyysinen ja henkinen kasvaminen) niin hän haluaa että kasvuympäristö olisi stabiili. ei lapsi mieti sitä että tyydyttääkö isi äiskän henkiset ja/tai seksuaaliset tarpeet tai onko äiskä onnellinen. Lapsella on äiti ja isä ja piste. Avioero on lapselle valtava fundamentaalinen mullistus ja lapselle pitää antaa aikaa palikoiden asettua uudelleen paikoilleen.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 20:33"]

Kyllä on kylmää meininkiä neuvoissa - että lapset ovat onnellisia on äiskällä on uusi ja hän onnellinen?! on tainnut sinkkoset plus muut jääneet lukematta!

lapsi on perusluonteeltaan konservatiivi, koska lapsen sisäinen maailma on liki jatkuvassa myllerryksessä (fyysinen ja henkinen kasvaminen) niin hän haluaa että kasvuympäristö olisi stabiili. ei lapsi mieti sitä että tyydyttääkö isi äiskän henkiset ja/tai seksuaaliset tarpeet tai onko äiskä onnellinen. Lapsella on äiti ja isä ja piste. Avioero on lapselle valtava fundamentaalinen mullistus ja lapselle pitää antaa aikaa palikoiden asettua uudelleen paikoilleen.

[/quote]

Joo, no sehän me tiedettiinkin että ainut oikea tapa on olla isi ja äiti saman katon alla hinnalla millä hyväänsä. pääasia että lapset ei vaan eroa joudu näkemään! eikö ole jo ihan tarpeeksi monta esimerkkiä siitä mitä siitä tulee kun väkisin ollaan yhdessä, lasten vuoksi! 

Kyllä se on on niin että lapset ottaa asiat ihan niinkuin vanhemmat ne lapsilleen esittää. Vanhemmat on se esimerkki, lapset ei Sinkkosen kirjoja lue eivätkä tiedä mikä on oikein ajatella missäkin asiassa ;)

Teit monta vuotta eroa? Lapsi 3v.Tyhmäkö olet?

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 20:33"]

Kyllä on kylmää meininkiä neuvoissa - että lapset ovat onnellisia on äiskällä on uusi ja hän onnellinen?! on tainnut sinkkoset plus muut jääneet lukematta!

lapsi on perusluonteeltaan konservatiivi, koska lapsen sisäinen maailma on liki jatkuvassa myllerryksessä (fyysinen ja henkinen kasvaminen) niin hän haluaa että kasvuympäristö olisi stabiili. ei lapsi mieti sitä että tyydyttääkö isi äiskän henkiset ja/tai seksuaaliset tarpeet tai onko äiskä onnellinen. Lapsella on äiti ja isä ja piste. Avioero on lapselle valtava fundamentaalinen mullistus ja lapselle pitää antaa aikaa palikoiden asettua uudelleen paikoilleen.

[/quote]

Ihmetyttää miten ihmiskunta on pärjännyt tähän asti ja lisääntynytkin vielä. Nämä nykymetodein kasvatetut ansarikukat eivät varmaan pärjääkään tulevaisuuden haasteissa. 

No huh huh. Miksi ihmeessä lapset ovat sinulla enemmän, jos sinä olet pettänyt lasten isää vuosikausia ja päättänyt lopulta hajottaa perheen? Eivät lapset ole tyhmiä, kyllä he tajuavat kuvion jos esittelet heille piakkoin "uuden ystäväsi". Anna lastenhuoltovastuu isälle ja keskity suhteeseesi, toivottavasti se on kaiken arvoinen.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 20:47"]Teit monta vuotta eroa? Lapsi 3v.Tyhmäkö olet?

[/quote]

Joo varmaan olen tyhmä, kun mietin ja harkitsin eroa ja yritin saada meidän avioliiton toimimaan. Ja halusin olla varma, että päätös on oikea.

Varmasti ilman tätä pienintä oltaisiin erottu aikaisemmin. Elämä on mulle opettanu aika karvaallakin tavalla, että tulevaisuutta on välillä aika vaikea suunnitella. Ei en eroa miettiessäni tietentahtoen raskaaksi tullut, meillä sattui e-pillerit pettämään, kyllä kuulun siihen harvaan ryhmään, että huolellisesta käytöstä huolimatta ehkäisy petti. Kyllä mietin raskautta ja sen jatkumista monelta kantilta, erinäisten syiden takia annoin sen jatkua.

Elämä on myös opettanut sen että ratkasuiden, jotka näyttävät tyhmiltä, takana voi olla syitä joita kaikki eivät tiedä, eikä ole minun tehtäväni niitä arvioda ja arvottaa fiksuiksi tai huonoiksi.

Satuhäät jakson katsottuani sanon että voit tapailla uutta vaikka olet exälle raskaana.

Oikeesti vastaan, teillä jo pitkä suhde joka on ilmeisesti vakaa. Anna kulua vielä muutama kuukausi, puoli vuotta erosta vaikuttaa korrektilta. 

Up

Up