Lue keskustelun säännöt.
Kaveri ei näe vanhempiensa pahuutta. Pitääkö kaverin silmät avata vai antaako pysyä kuplassaan?
18.10.2020 |
Kaverilla on ollut turvaton lapsuus ja kaverille itselleenkin on selvinnyt vasta aikuisena mitä lapsena on tapahtunut.
Kaverilla ja sisaruksillaan on mielenterveysongelmia ja sisaruksista useampi ei ole työelämässä lainkaan. Vanhemmat ovat pilanneet lastensa elämän ja epäterve perhedynamiikka jatkuu edelleen.
Kaveri ei itse ymmärrä miten kamala lapsuus hänellä on ollut, sillä hän on niin tottunut kaikkeen. Minä puolestani näen asiat niin toisin silmin, että olen aika ahdistunutkin. Suren sen pienen lapsen puolesta, joka ei saanut kunnon mahdollisuuksia.
Mietin myös, että pitääkö kaverin silmiä jotenkin avata, vai antaa hänen elää omassa todellisuudessaan?
Kommentit (16)
Kuulostaa exältäni.
Et voi tehdä mitään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni vasta valjennut aikuisiällä tämä luettuani kirjoja aiheesta. Äiti vihasi minua eikä pitänyt muista sisaruksistanikaan, pisti meidät kilpailemaan keskenään ja asetti paremmuusjärjestykseen. Pakotti lähtemään tylsille tupperware-kutsuille oman egonsa jatkeeksi ja jos en lähtenyt, en päässyt kaverin luokse tai shoppailemaan tms. Pakotti siis käytännössä suostumaan asioihin, joita en halunnut tehdä ja aina kiristi että "No sitten sinä et pääse Tiinan luokse, jos et nyt lähde mukaan" tai "En sitten osta sinulle haluamaasi tavaraa x, jos et lähde sukujuhliin".
Vierailija kirjoitti:
Itselläni vasta valjennut aikuisiällä tämä luettuani kirjoja aiheesta. Äiti vihasi minua eikä pitänyt muista sisaruksistanikaan, pisti meidät kilpailemaan keskenään ja asetti paremmuusjärjestykseen. Pakotti lähtemään tylsille tupperware-kutsuille oman egonsa jatkeeksi ja jos en lähtenyt, en päässyt kaverin luokse tai shoppailemaan tms. Pakotti siis käytännössä suostumaan asioihin, joita en halunnut tehdä ja aina kiristi että "No sitten sinä et pääse Tiinan luokse, jos et nyt lähde mukaan" tai "En sitten osta sinulle haluamaasi tavaraa x, jos et lähde sukujuhliin".
Sekö pahuutta, jos lapsi "pakotetaan" mukaan sukujuhliin? Normaalia kasvatusta ennemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni vasta valjennut aikuisiällä tämä luettuani kirjoja aiheesta. Äiti vihasi minua eikä pitänyt muista sisaruksistanikaan, pisti meidät kilpailemaan keskenään ja asetti paremmuusjärjestykseen. Pakotti lähtemään tylsille tupperware-kutsuille oman egonsa jatkeeksi ja jos en lähtenyt, en päässyt kaverin luokse tai shoppailemaan tms. Pakotti siis käytännössä suostumaan asioihin, joita en halunnut tehdä ja aina kiristi että "No sitten sinä et pääse Tiinan luokse, jos et nyt lähde mukaan" tai "En sitten osta sinulle haluamaasi tavaraa x, jos et lähde sukujuhliin".
Sekö pahuutta, jos lapsi "pakotetaan" mukaan sukujuhliin? Normaalia kasvatusta ennemmin.
No kyse oli jonkun nevahöödin "sukulaisen", josta en ollut koskaan kuullutkaan, syntymäpäivät. Tästä oli hirveä vääntö, kun en halunnut lähteä, olin silloin teini-ikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni vasta valjennut aikuisiällä tämä luettuani kirjoja aiheesta. Äiti vihasi minua eikä pitänyt muista sisaruksistanikaan, pisti meidät kilpailemaan keskenään ja asetti paremmuusjärjestykseen. Pakotti lähtemään tylsille tupperware-kutsuille oman egonsa jatkeeksi ja jos en lähtenyt, en päässyt kaverin luokse tai shoppailemaan tms. Pakotti siis käytännössä suostumaan asioihin, joita en halunnut tehdä ja aina kiristi että "No sitten sinä et pääse Tiinan luokse, jos et nyt lähde mukaan" tai "En sitten osta sinulle haluamaasi tavaraa x, jos et lähde sukujuhliin".
Sekö pahuutta, jos lapsi "pakotetaan" mukaan sukujuhliin? Normaalia kasvatusta ennemmin.
No kyse oli jonkun nevahöödin "sukulaisen", josta en ollut koskaan kuullutkaan, syntymäpäivät. Tästä oli hirveä vääntö, kun en halunnut lähteä, olin silloin teini-ikäinen.
Näkisin kyllä, että kiukutteleva teini on tässä kohtaa väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni vasta valjennut aikuisiällä tämä luettuani kirjoja aiheesta. Äiti vihasi minua eikä pitänyt muista sisaruksistanikaan, pisti meidät kilpailemaan keskenään ja asetti paremmuusjärjestykseen. Pakotti lähtemään tylsille tupperware-kutsuille oman egonsa jatkeeksi ja jos en lähtenyt, en päässyt kaverin luokse tai shoppailemaan tms. Pakotti siis käytännössä suostumaan asioihin, joita en halunnut tehdä ja aina kiristi että "No sitten sinä et pääse Tiinan luokse, jos et nyt lähde mukaan" tai "En sitten osta sinulle haluamaasi tavaraa x, jos et lähde sukujuhliin".
Sekö pahuutta, jos lapsi "pakotetaan" mukaan sukujuhliin? Normaalia kasvatusta ennemmin.
No kyse oli jonkun nevahöödin "sukulaisen", josta en ollut koskaan kuullutkaan, syntymäpäivät. Tästä oli hirveä vääntö, kun en halunnut lähteä, olin silloin teini-ikäinen.
no aika usein sukujuhlat on tylsiä teinille, mutta ne nyt kuuluu normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen, ja ilmeisesti sait vielä sen tavara x:n palkinnoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni vasta valjennut aikuisiällä tämä luettuani kirjoja aiheesta. Äiti vihasi minua eikä pitänyt muista sisaruksistanikaan, pisti meidät kilpailemaan keskenään ja asetti paremmuusjärjestykseen. Pakotti lähtemään tylsille tupperware-kutsuille oman egonsa jatkeeksi ja jos en lähtenyt, en päässyt kaverin luokse tai shoppailemaan tms. Pakotti siis käytännössä suostumaan asioihin, joita en halunnut tehdä ja aina kiristi että "No sitten sinä et pääse Tiinan luokse, jos et nyt lähde mukaan" tai "En sitten osta sinulle haluamaasi tavaraa x, jos et lähde sukujuhliin".
Sekö pahuutta, jos lapsi "pakotetaan" mukaan sukujuhliin? Normaalia kasvatusta ennemmin.
No kyse oli jonkun nevahöödin "sukulaisen", josta en ollut koskaan kuullutkaan, syntymäpäivät. Tästä oli hirveä vääntö, kun en halunnut lähteä, olin silloin teini-ikäinen.
Näkisin kyllä, että kiukutteleva teini on tässä kohtaa väärässä.
Samoin, ennemmin käy äiti sääliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni vasta valjennut aikuisiällä tämä luettuani kirjoja aiheesta. Äiti vihasi minua eikä pitänyt muista sisaruksistanikaan, pisti meidät kilpailemaan keskenään ja asetti paremmuusjärjestykseen. Pakotti lähtemään tylsille tupperware-kutsuille oman egonsa jatkeeksi ja jos en lähtenyt, en päässyt kaverin luokse tai shoppailemaan tms. Pakotti siis käytännössä suostumaan asioihin, joita en halunnut tehdä ja aina kiristi että "No sitten sinä et pääse Tiinan luokse, jos et nyt lähde mukaan" tai "En sitten osta sinulle haluamaasi tavaraa x, jos et lähde sukujuhliin".
Sekö pahuutta, jos lapsi "pakotetaan" mukaan sukujuhliin? Normaalia kasvatusta ennemmin.
No kyse oli jonkun nevahöödin "sukulaisen", josta en ollut koskaan kuullutkaan, syntymäpäivät. Tästä oli hirveä vääntö, kun en halunnut lähteä, olin silloin teini-ikäinen.
no aika usein sukujuhlat on tylsiä teinille, mutta ne nyt kuuluu normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen, ja ilmeisesti sait vielä sen tavara x:n palkinnoksi.
Pidin pääni enkä lähtenyt. Ei ketään voi väkisin viedä jonnekin hornantuuttiin, jos ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, kaverisi on vanhempiensa "luomus". En oikein tiedä mitä sinä voisit tehdä. Ehkä voisit aika herkästi suositella terapiaa, jos jotain aiheeseen liittyvää tulee puheeksi.
En pidä asiallisena, että aloittaja rupeaisi ruotimaan kaverinsa lapsuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri ei ole muun laista lapsuutta elänyt. Hän ei tiedä "normaalista" lapsuudesta. Ehkä ei ole ystävän asia aukaista silmiä. Vanhempien arvostelu myös toden näköisesti tuntuu pahalta. Oli ne omat vanhemmat millaisia tahansa. Se silmien aukeaminen kyllä tulee jossakin vaiheessa, kun siihen on valmis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni vasta valjennut aikuisiällä tämä luettuani kirjoja aiheesta. Äiti vihasi minua eikä pitänyt muista sisaruksistanikaan, pisti meidät kilpailemaan keskenään ja asetti paremmuusjärjestykseen. Pakotti lähtemään tylsille tupperware-kutsuille oman egonsa jatkeeksi ja jos en lähtenyt, en päässyt kaverin luokse tai shoppailemaan tms. Pakotti siis käytännössä suostumaan asioihin, joita en halunnut tehdä ja aina kiristi että "No sitten sinä et pääse Tiinan luokse, jos et nyt lähde mukaan" tai "En sitten osta sinulle haluamaasi tavaraa x, jos et lähde sukujuhliin".
Sekö pahuutta, jos lapsi "pakotetaan" mukaan sukujuhliin? Normaalia kasvatusta ennemmin.
No kyse oli jonkun nevahöödin "sukulaisen", josta en ollut koskaan kuullutkaan, syntymäpäivät. Tästä oli hirveä vääntö, kun en halunnut lähteä, olin silloin teini-ikäinen.
Näkisin kyllä, että kiukutteleva teini on tässä kohtaa väärässä.
Olikohan isänikin sitten kiukutteleva teini, kun ei lähtenyt näihin kekkereihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni vasta valjennut aikuisiällä tämä luettuani kirjoja aiheesta. Äiti vihasi minua eikä pitänyt muista sisaruksistanikaan, pisti meidät kilpailemaan keskenään ja asetti paremmuusjärjestykseen. Pakotti lähtemään tylsille tupperware-kutsuille oman egonsa jatkeeksi ja jos en lähtenyt, en päässyt kaverin luokse tai shoppailemaan tms. Pakotti siis käytännössä suostumaan asioihin, joita en halunnut tehdä ja aina kiristi että "No sitten sinä et pääse Tiinan luokse, jos et nyt lähde mukaan" tai "En sitten osta sinulle haluamaasi tavaraa x, jos et lähde sukujuhliin".
Sekö pahuutta, jos lapsi "pakotetaan" mukaan sukujuhliin? Normaalia kasvatusta ennemmin.
No kyse oli jonkun nevahöödin "sukulaisen", josta en ollut koskaan kuullutkaan, syntymäpäivät. Tästä oli hirveä vääntö, kun en halunnut lähteä, olin silloin teini-ikäinen.
Näkisin kyllä, että kiukutteleva teini on tässä kohtaa väärässä.
Olikohan isänikin sitten kiukutteleva teini, kun ei lähtenyt näihin kekkereihin?
No jostain olet mallin saanut.
Mun mies ei kestä sitä että hänen vanhempiaan arvostellaan jotenkin, vaikka ovat käyttäneet kyseenalaisia keinoja kasvattamiseen, ja kaikilla lapsilla paljon ongelmia elämässään. Olisi hyvä jos asioista voisi puhua oikeilla nimillä, ehkä mies ymmärtäisi paremmin omaa käytöstäänkin ja miten se vaikuttaa muihin ihmisiin, mutta ei. Mitään vanhempien tekemisiä ei saa arvostella, tekivät he mitä tahansa.
Vai aukeavatko kaverin silmät todennäköisesti ajan kanssa?