Kuka onnistunut pelastamaan avioliiton?
Mikä oli ongelma, miten selvititte ne? Kauan olitte olleet yhdessä ja oletteko nyt tyytyväisiä yhdessä?
Meillä pian 14v yhdessäoloa takana, kaksi pientä lasta. Kaiken pitäisi olla hyvin, mutta silti jokin mättää. Aina tulee riitaa milloin mistäkin. Perusarvot elämälle ovat yhtenevät. Suurin ongelma lienee se, että miehelle perhe-elämäksi riittää kotona arjen eläminen ja minä taas haluaisin tehdä pieniä reissuja niin perheenä kuin miehen kanssa kaksin. En vain tahdo tehdä niitä käskemällä toinen matkaan, "pakotettuna" mies varmaan lähtiskin. En keksi muutakaan, mistä tämä tyytymättömyyden tunne olisi lähtöisin:(
Kommentit (14)
Miksi et voi vaan sanoa, että haluaisit matkalle, mentäisiinkö, se olisi sinulle tärkeää.
oletko pettynyt siihen että mies ei itse tee aloitetta matkustamiseen vai etkö osaa itse järjestää reissua? Minusta tuo on ihan nipottamista että mies ei ole täysin sellainen kuin haluaisit.
Aina nuo taikasanat löytyvät näistä aloituksista: pienet lapset. Antakaa ajan kulua, elätte ihmiselämän pahinta kriisivaihetta. Elämää pienten lasten kanssa. Kysykää keneltä tahansa psykologilta, psykiatrilta, avioliittoneuvojalta, parisuhdeterapeutilta tai aikuisten lasten vanhemmilta onko pienten lasten kanssa eläminen rankinta aikaa parisuhteelle. SE ON!
Avioerot tulisi kieltää niiltä pariskunnilta, joilla on alle kouluikäisiä lapsia, jos parisuhteessa ongelmana ei ole joku erittäin vakava oikea asia (väkivalta, huumeet). Jos pienten lasten vanhemmat eroavat vain siksi, että eivät keksi keskenään tekemistä, "kasvavat erilleen", toinen ärsyttää, kumppani tuntuu kämppikseltä tai muuta ihan tyhjänpäiväistä, pitäisi odottaa muutama vuosi ja katsoa asiaa uudestaan. Ihan hirveän moni liitto pelastuisi ihan vain elämällä aikaa eteenpäin pois siitä pikkulapsivaiheesta.
Uskokaa nyt ihan oikeasti, että arki on tylsää ja parisuhteessa pitää välillä olla arkea. Ja uskokaa, että pienten lasten kanssa eläminen on parisuhteelle aivan käsittämätön kriisi.
UGH.
No huh huh. Nykyään erotaan niin pienistä syistä, revitään koko perhe sen takia että toinen ei ole niin innokas reissaamaan. Ei ole kyse siitä että olisin itse 50-vuotias ja pitkässä onnettomassa liitossa, vaan olen 22-vuotias sinkku ja silti ap:n aloitus kuulostaa naurettavalta.
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 15:48"]
me saatiin, aika tavallistahan tuo on että puolisot eivät ole innostuneita samoista asioista.
Jos mies ei tahdo matkustaa, sitten ette matkusta yhdessä. Joko hyväksyt ja sopeudut siihen tai sitten vaihdat miestä. Kumpi on helpompaa?
Mitä mies tykkää tehdä vapaa-ajallaan?
[/quote]
Mies harrastaa eri urheilulajeja vuodenajan ja pelivuorojen mukaan sekä kalastaa/metsästää. Käy muutamasti vuodessa kavereiden kanssa harrastuksen puitteissa reissussa, kerta vuodessa viikon reissu, muut lähinnä yön tai kaksi kestoltaan.
Matkustamisen sijaan käyttäisin tässä kohden sanaa "reissu", kun minä tarkoitan ihan siis vaikka naapurikaupunkiin vk-loppuna hotelli-teatteripakettia (miehen kanssa kaksin) tai perheenä kylpyläreissua. Siis tarkoitan ihan joko yhden tai muutaman yön reissuja, jotkut ehdottamani eivät periaatteessa edellytä edes yötä pois kotoa vaan voi tehdä ihan päiväseltään. Esim. lähikylpylään menoa ehdotin varmaan kolme vuotta, mutta mies ei lämmennyt. Enää en jaksa edes kysyä vaan käymme lasten kanssa ilman miestä ja siis niin olemme käyneet noinakin vuosina, kun miestä yritin mukaamme saada.
Mies voi ulkoilla lasten kanssa omalla pihalla tai lähteä luistelemaan, mutta muualle on todella houkuteltava versio:(
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 15:55"]
Aina nuo taikasanat löytyvät näistä aloituksista: pienet lapset. Antakaa ajan kulua, elätte ihmiselämän pahinta kriisivaihetta. Elämää pienten lasten kanssa. Kysykää keneltä tahansa psykologilta, psykiatrilta, avioliittoneuvojalta, parisuhdeterapeutilta tai aikuisten lasten vanhemmilta onko pienten lasten kanssa eläminen rankinta aikaa parisuhteelle. SE ON!
Avioerot tulisi kieltää niiltä pariskunnilta, joilla on alle kouluikäisiä lapsia, jos parisuhteessa ongelmana ei ole joku erittäin vakava oikea asia (väkivalta, huumeet). Jos pienten lasten vanhemmat eroavat vain siksi, että eivät keksi keskenään tekemistä, "kasvavat erilleen", toinen ärsyttää, kumppani tuntuu kämppikseltä tai muuta ihan tyhjänpäiväistä, pitäisi odottaa muutama vuosi ja katsoa asiaa uudestaan. Ihan hirveän moni liitto pelastuisi ihan vain elämällä aikaa eteenpäin pois siitä pikkulapsivaiheesta.
Uskokaa nyt ihan oikeasti, että arki on tylsää ja parisuhteessa pitää välillä olla arkea. Ja uskokaa, että pienten lasten kanssa eläminen on parisuhteelle aivan käsittämätön kriisi.
UGH.
[/quote]
Juuri näin! Mutta eipä auttanut miehelle tätä kertoa, he kun eivät tahdo ymmärtää. Ero tuli ja pienet lapset kärsivät.
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 15:50"]
Miksi et voi vaan sanoa, että haluaisit matkalle, mentäisiinkö, se olisi sinulle tärkeää.
[/quote]
siis 7=ap ja ap jatkaa myös tähän..
Olen sanonut tuon jo useastikin...jotenkaan mies ei halua nähdä asian todellista merkitystä minulle...
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 15:52"]
oletko pettynyt siihen että mies ei itse tee aloitetta matkustamiseen vai etkö osaa itse järjestää reissua? Minusta tuo on ihan nipottamista että mies ei ole täysin sellainen kuin haluaisit.
[/quote]
ap taas.. Osaan järjestää matkan ihan itse, olen reissannut lasten kanssa keskenään ja joku kerta oltu porukallakin reissussa, kun mies lopulta mukaan lähtenyt. Mies vain on reissussa just sen oloinen, että evvk..mitään ei tahtoisi tehdä, ei minnekään mennä, vahtaa vain puhelintaan ja elää somessa. Itse sitten otan lasten kanssa ilon irti, mutta täytyy myöntää, että oikeasti se miehen ei-läsnäoleva olemus vain kiukuttaa.
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 15:55"]
No huh huh. Nykyään erotaan niin pienistä syistä, revitään koko perhe sen takia että toinen ei ole niin innokas reissaamaan. Ei ole kyse siitä että olisin itse 50-vuotias ja pitkässä onnettomassa liitossa, vaan olen 22-vuotias sinkku ja silti ap:n aloitus kuulostaa naurettavalta.
[/quote]
Voin kuulostaa naurettavalta, mutta en tahdo, että kymmenen vuoden kuluttua edelleen mietin, että miksi elämme miehen kanssa yhdessä. Kuten dellä kerroin, mies voi reissata harrastusmenojaan, just viikolla ehdotti et lähtis keväällä lappiin kaverin kanssa (kaveri oli ehdottanut), mutta jos olisi kyse minun / meidän kanssa lähtemisestä niin vastaus olisi heti nyrpeä ilme naamalla.
Kyllä tuollainen syö parisuhdetta ainakin minulta..
Ja siis 11=ap..unohtuu aina merkata, kun en ole tottunut itse tekemään aloituksia:)
Niin ja lisättäköön, että olen tosiaan järjestänyt niin pienempiä reissuja kuin maksanut meidät etelän lomalle yllärinä. Olen myös olluut kaupunkireissussa kavererin kanssa ja voisin reissata kaverin kanssa useammankin omasta puolestani, mutta kun pääosin tuttavapiirimme naisihmiset ovat niin kiinni lapsissaan ettei heillä onnistu lähteä ilman niitä tai heidän oma tulotasonsa on niin alhainen ettei heillä ole rahaa. Naiset ovat niin erilaisia kuin miehet, jotka yleisemmin huolehtivat myös omista tarpeistaan.
Voi olla, että olen kummajainen, kun minusta olisi kiva, jos meillä olisi miehen kanssa edes paristi vuodessa ilta yhdessä. Ja tämä todella on mahdollista, sillä lapset pääsevät isovanhemmilleen, ei ole ongelma meillä. Ongelma on se, että jos lapset menevät mummolaan, niin vietämme illan erillämme. Ja joo, olen ehdottanut muuta, mutta en halua pakottaa toista. Ja joo, olen kysynyt suoraan, että eikö olisi sama asua erillään, kun yhdessä ei ole tahtoa viettää aikaa, mutta siinä kohden mies niin rakastaa ja haluaa elää yhdessä.
Ehkä minä sitten vaadin liikaa.
-ap
Pitääkö aina yhdessä mennä. Mikäli mies ei halua lähteä niin lähtee ilman miestä. Mies taas voi olla urheiluhullu ja käy joka lätkämatsin katsomassa areenalla. Miksi pitäisi lähteä toisen jos ei kiinnosta pätkääkään. Silloin voi tehdä omia juttuja. Kai niitä on asioita joita voidaan tehdä yhdessä muutakin ku naiskentelu illan pimetessä.
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 16:18"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 15:55"]
No huh huh. Nykyään erotaan niin pienistä syistä, revitään koko perhe sen takia että toinen ei ole niin innokas reissaamaan. Ei ole kyse siitä että olisin itse 50-vuotias ja pitkässä onnettomassa liitossa, vaan olen 22-vuotias sinkku ja silti ap:n aloitus kuulostaa naurettavalta.
[/quote]
Voin kuulostaa naurettavalta, mutta en tahdo, että kymmenen vuoden kuluttua edelleen mietin, että miksi elämme miehen kanssa yhdessä. Kuten dellä kerroin, mies voi reissata harrastusmenojaan, just viikolla ehdotti et lähtis keväällä lappiin kaverin kanssa (kaveri oli ehdottanut), mutta jos olisi kyse minun / meidän kanssa lähtemisestä niin vastaus olisi heti nyrpeä ilme naamalla.
Kyllä tuollainen syö parisuhdetta ainakin minulta..
[/quote]Tottakai sinunkin pitää päästä välillä tuulettumaan oli se sitten teatteria, kylpylää, etelän/kaupunkimatkaa tai jotain muuta. Pidä puolesi.
me saatiin, aika tavallistahan tuo on että puolisot eivät ole innostuneita samoista asioista.
Jos mies ei tahdo matkustaa, sitten ette matkusta yhdessä. Joko hyväksyt ja sopeudut siihen tai sitten vaihdat miestä. Kumpi on helpompaa?
Mitä mies tykkää tehdä vapaa-ajallaan?