Lue keskustelun säännöt.
Pakkoselibaatissa, mies ei vain halua. Mitä tehdä?
17.01.2014 |
Meillä on harrastettu seksiä varmaankin lähes vuosi sitten viimeksi ja sitäkin ennen todella harvoin, vain muutamia kertoja vuoden aikana. Mies ei vain kertakaikkiaan innostu. Itse pidän seksiä tärkeänä avioliitossa. Asiasta on puhuttu monesti, mutta mies ei osaa sanoa, mistä kiikastaa. Asia vaivaa minua nykyisin todella paljon, se on lähes aina päällimmäisenä mielessä. En oikein tiedä, mitä tässä pitäisi tehdä.
En vain haluaisi erotakaan, koska muuten parisuhteemme toimii hyvin, mies on loistava isä ja rakkautta riittää. Olen yrittänyt lisätä kosketusta ja hellyyttä, koittanut osoittaa rakkauttani enemmän, mutta sekään ei ole auttanut.
Jotenkin vaan tuntuu epätoivoiselta ja epäreilulta, että minä, vain vähän päälle kolmikymppinen nainen joudun elämään vasten tahtoani selibaatissa, miten mieheni voi tehdä tuollaisen päätöksen puolestani?
Onko joku vastaavassa tilanteessa ollut saanut tilanteen korjaantumaan? Miten? Ja turha tulla ehdottelemaan eroa tai pettämistä, kaipailisin nyt ihan asiallisia vinkkejä, kiitos!
Kommentit (89)
Mun tuttavapiirissä on kanssa ollut peräti kaksi nettipornomiestä joita ei sitten enää liveseksi oman naisen kanssa kiinnostanutkaan. Sai helpommin tyydytyksen käsipelillä yksin kuin vaimon kanssa. Toinen tapaus päättyi niin että täysin seksittömän neljän vuoden jälkeen vaimo jätti miehen tietokoneensa kanssa. Toinen pari toipuu terapiassa.
Kummassakin tapauksessa miehet itse myönsi (toinen vapaaehtoisesti ja toinen jätti "jäljen" pariskunnan yhteiseen tietokoneeseen) useamman vuoden jälkeen että olivat pornoaddikteja ja kummassakaan tapauksessa naiset eivät ennakolta tienneet mitään pornon katselusta eikä miehet olleet puhuneet koskaan pornovivahteisesti. Toisen parin nainen oli myös ehdottanut pornonkatselua jotta saisi vipinää seksielämään - mies tietty paheksui koko asiaa. Naiset sitten kärsivät itsetunto-ongelmista ja miettivät syitä, miksi eivät kelpaa. Toinen haaveli myös lapsesta kaikki ne kuivat vuodet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni avautui kerran minulle hiljaisesta seksielämästään. Valitin hänelle, että ei ole minullakaan hääviä, kun oli ollut 5 kuukauden tauko. No, ystävä lopulta tunnusti, että mies ei ollut halunnut hänen kanssaan kertaakaan seksiä kuuteen vuoteen. Sen jälkeen olinkin aika tyytyväinen omaan tilanteeseeni ;).
Tässäkin keskustelussa ihmiset käsittää tämän hiljaisen seksielon varmaan vähän eri tavoin. Oleellista lienee se, kuinka pitkään tilanne on jatkunut. Työstressi, väsymys tms. ei lienee pohjimmainen syy, jos tilanne on jatkunut, vaikka yli 5 vuotta.
Täällä kanssa yksi haluttoman vaimo. Erona teihin muihin on (kai), että olen lihonut siitä kun tapasimme ja että seksiä on ollut noin kerran kuussa. Tänä vuonna ei tosin vielä ollenkaan.
Kyyneleet silmissä luin numeron 51 kirjoituksen. Tunteet oli niin samoja. Minäkin olen yrittänyt, jättänyt yrittämättä, pukeutunut ja ollut pukeutumatta, puhunut ja ollut puhumatta, loukkaantunut ja yrittänyt ymmärtää. Nyt viime jouluna oli sellainen käännekohta, mikä on saanut minut entistä surullisemmaksi kaikesta; emme harrastaneet seksiä lapsivapaan viikonlopun aikana.
Kävimme tuolloin kyllä saunassa, hieroin miestä ja pesin hänet, ja pukuhuoneessa polvistuin ottamaan suihin (ennen hän piti siitä). Mutta hänellä ei seisonut. Minä jotenkin romahdin siinä. Tunsin ihan suunnatonta häpeää itseni takia, että en saa miestäni kiihottumaan vaikka yritän, yritän ja yritän. Vieläkin nousee kyyneleet silmiin. Tämän tapahtuneen jälkeen minä en pysty ajattelemaan seksiä enää.
En ole tyydyttänyt itseäni sitten viime kesän, käsi housuissa saa aikaan pelkän ison itkun. Minä olin ennen se, joka rakasti seksiä, joka oli kokeilunhaluinen, avoin, spontaani, aloitteellinen - siis aikaisemmissa suhteissa. Tässä suhteessa olen jotain kämppiksen ja kulujen jakajan väliltä, vaikka mies yrittää hieroa, halata, pussata. Minä koen ne ahdistaviksi. En oikein tiedä, miksi. Tai siis en kokenut ennen, mutta viime syksyn aikana ja varsinkin tuon pukuhuone-episodin jälkeen olen tuntenut, etten ole edes kosketuksen arvoinen.
Rakastajan saamiseen en usko. Ei minua kukaan halua, läskiä kolmekymppistä naista. Juna meni jo.
(Ostin tuon Anna-Leena Härkösen Ei kiitos-kirjan pari viikkoa sitten e-kirjana, en ollut ihana varma aiheesta mutta kun tykkään kirjailista, ostin sen. Lopetin lukemisen muutaman luvun jälkeen, en vain pysty. Yritän saada ajatukseni muualle, laihduttaa jotta edes minä pitäisin vartalostani. Elokuvaakaan en pysty mennä katsomaan, tekisi liian kipeää nähdä, että jotain naista pannaan ihan kunnolla. Tyhmää, mutta näin ajattelen).
Näin juuri eronneena miehenä sanoisin, ettei mikään suhde kestä ilman seksiä. Ei kestänyt meilläkään ja syy ei ollut minussa.
Seksi kuuluu suhteeseen. Muu on täyttä valetta!
Kuulun niihin, joiden mielestä on jotain vikaa jossain, jos mies ei halua kuukausiin.
Ensimmäinen syy mitä epäilen on se, että oma kumppani on menettänyt kiinnostavuutensa l. parisuhteesta on kadonnut kipinää. Syitä voi olla lukemattomia, mutta normaaleja varmaan esim. se, että toinen alkaa tuntua enemmän kaverilta kuin rakastajalta. Riitely tms. ongelmat henkisellä puolella ja toisen muuttuminen fyysisesti sen näköiseksi, ettei nappaa. Silloin mies hoitelee itsensä tai epätodennäköisemmässä vaihtoehdossa pettää.
Ja sitten seuraavat menevät mielestäni jo "vian", eli sairauden tai lähes sairauden puolelle: todellinen seksuaalinen haluttomuus, ja sen voi aiheuttaa omat terveydelliset syyt tai esim. voimakas stressi tai masennus.
Kaikki nämä vaihtoehdot voivat hyvinkin olla ohimeneviä, mutta on syytä keskustella kunnolla, jos mies ei enää suostu seksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 12:21"]
Ensinnäkin kiitos runsaista ja pääosin asiallisista kommenteistanne!
Kaikkia esitettyjä vaihtoehtoja olen pohtinnut. Miehen fyysisessä kyvykkyydessä ei ole vikaa, takuuvarmasti ei ole homo eikä toista naista ole.
Ehkäpä syy on minussa tai sitten niissä hormonitasoissa. Mies ei tosiaan ole itsekään osannyt selittää missä vika. Ainoa asia, mitä hän on sanonut, että haluaa enemmän läheisyyttä ja kosketusta ilman seksiä. No, sitä olen hänelle antanut. Se on parantanut huomattavasti parisuhteemme henkistä tilaa, mutta seksielämä ei vain ole saanut siitäkään tulta alleen. Tiedän, että hän on nuorempana, ennen minun tapaamistan,i ollut seksuaalisesti hyvin aktiivinen. Ehkäpä ikä on tehnyt kepposet hormoneille tai sitten, kuten mieskommentoija tuolla aiemmin totesi, seksi ei vain enää kiinnosta. Tuntuu vain tosiaan oudolta ajatella, että nuorehkon miehen kiinnostus seksiin vain lopahtaisi ilman mitään syytä.
Näitä asioita minun tässä pitää pohtia ja varmaankin jälleen pienen tauon jälkeen ottaa asia puheeksi mieheni kanssa. Ainoa, mikä tässä on varmaa on se, että näin tämä ei enää kauan voi jatkua.
Itse poistun nyt takavasemmalle, jatkakaa ihmeessä keskustelua. Tiedän, että en ole ainoa nainen joka painiskelee näiden asioiden kanssa.
-ap
[/quote] Ei hitto, miehesi kuulostaa täysin vaimoltani. Samat selityksetkin löytänyt haluttomuudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vuoden ikäinen lapsi. Seksiä on raskaaksituloni jälkeen ollut ehkä 5 kertaa.
Aluksi toimin kuin nro 51 ja tunsin kuin 63. Nyt asiasta on saatu puhuttua. Miehen puolelta se tosin on aina "sille asialle pitää kyllä tehdä jotain". Tunnen, että pääsemme asiassa eteenpäin mutta olen myös päättänyt, että jos tilanne vuoden kuluttua on sama, alan vaan kertakaikkiaan harrastaa seksiä: joko rakastaja miehen suostumuksella tai ero.
Ja sitten asiaan. Ongelmahan on siinä, etteivät nämä miehet itsekään tiedä, missä mättää. Hävettää, harmittaa, tuntuu epäonnistuneelta, vajaalta, epänormaalilta jne. Sitten asiasta pitäisi puhua, vaikkei oikein ole mitään sanottavaa ja koko ajan liikutaan niin vietävän herkällä alueella, että mielummin yrittää unohtaa koko jutun, kuin altistaa itsensä häpeälle.
Vaikka 51 oli naisen kirjoittama, olen miehenä kokenut ihan samoin.
Olen yrittänyt ihan kaikkea viimeisten 3 vuoden aikana. Ikää vasta 30-vuotta. Ajattelin minäkin jossain vaiheessa, että vikaa on minussa. Ulkonäössäni ei pitäisi olla vikaa kasvoissa eikä kropassa, mutta yritin silti lisätä liikuntaa, pukeutua paremmin jne. Liikuntaa harrastan kyllä normaalistikin joko kuntosalilla tai juosten tunnin verran joka päivä ja paino on normaali, joten tästä ei voi olla kyse.
Ajattelin, että teen jotain väärin käytökselläni. Olen aina huomioinut häntä, antanut hellyyttä, kehunut. Kaikesta tästä hän ilahtuu aidosti eikä meillä ole ollut huonoa ilmapiiriä tai riitelyä juuri koskaan. Annan hierontaa ja muuta ei-seksuaalista kosketusta ohimennen usein. Toisinaan hyväilen myös seksuaalisesti ja osoitan selvästi haluavani häntä. Hän ei tee koskaan niin minulle. Olen yrittänyt olla tekemättä mitään aloitteita pitkään aikaan. Ainoa vaikutus oli se, että hän loukkaantui vähän, kun ajatteli etten halua häntä enää...
En ole mitenkään tökerö ehdotuksissani tai liian nopeasti sänkyyn pyrkivä. En vain saa häntä syttymään koskaan ja se syö minua. Kaikki samat syyt olen kuullut mitä 51 sanoi viestissään. Stressi, kiireet, milloin mitäkin. Hän toivoo, että haluaisi enemmän.
Tämä on monesti käynyt itsetunnolleni. Tuntuu siltä, että parisuhdettakin on vaikea pitää hyvänä, kun en saa siitä mitä tarvitsen. Vaikka suhde tuntuu omalta puoleltani kuihtuneelta yritän antaa hänelle sitä mitä hän tarvitsee, huomiota, hellyyttä jne siinä toivossa, että jotain muuttuisi. Suhteen alussa seksiä oli paljon. Kun asiaa ihmettelin tarpeeksi hän sanoi, että alussakaan hän ei niin usein olisi halunnut, mutta halusi miellyttää minua. Tuntui pahalta, aloin miettimään ovatko lähes kaikki halut olleet näyttelemistä alussakin. Usein en halua ajatella koko asiaa, monesti on helpompaa, kun yritän unohtaa koko seksin. Ei ne halut sillä kuitenkaan pois ole kokonaan menneet. Ehkä valehtelen itselleni, kun toivon muutosta. Lääkäriin hän ei halua mennä eikä tehdä oikein mitään muutakaan. Hän haluaa vain odottaa stressin vähentymistä tulevaisuudessa ja halujen ilmestymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka 51 oli naisen kirjoittama, olen miehenä kokenut ihan samoin.
Olen yrittänyt ihan kaikkea viimeisten 3 vuoden aikana. Ikää vasta 30-vuotta. Ajattelin minäkin jossain vaiheessa, että vikaa on minussa. Ulkonäössäni ei pitäisi olla vikaa kasvoissa eikä kropassa, mutta yritin silti lisätä liikuntaa, pukeutua paremmin jne. Liikuntaa harrastan kyllä normaalistikin joko kuntosalilla tai juosten tunnin verran joka päivä ja paino on normaali, joten tästä ei voi olla kyse.
Ajattelin, että teen jotain väärin käytökselläni. Olen aina huomioinut häntä, antanut hellyyttä, kehunut. Kaikesta tästä hän ilahtuu aidosti eikä meillä ole ollut huonoa ilmapiiriä tai riitelyä juuri koskaan. Annan hierontaa ja muuta ei-seksuaalista kosketusta ohimennen usein. Toisinaan hyväilen myös seksuaalisesti ja osoitan selvästi haluavani häntä. Hän ei tee koskaan niin minulle. Olen yrittänyt olla tekemättä mitään aloitteita pitkään aikaan. Ainoa vaikutus oli se, että hän loukkaantui vähän, kun ajatteli etten halua häntä enää...
En ole mitenkään tökerö ehdotuksissani tai liian nopeasti sänkyyn pyrkivä. En vain saa häntä syttymään koskaan ja se syö minua. Kaikki samat syyt olen kuullut mitä 51 sanoi viestissään. Stressi, kiireet, milloin mitäkin. Hän toivoo, että haluaisi enemmän.
Tämä on monesti käynyt itsetunnolleni. Tuntuu siltä, että parisuhdettakin on vaikea pitää hyvänä, kun en saa siitä mitä tarvitsen. Vaikka suhde tuntuu omalta puoleltani kuihtuneelta yritän antaa hänelle sitä mitä hän tarvitsee, huomiota, hellyyttä jne siinä toivossa, että jotain muuttuisi. Suhteen alussa seksiä oli paljon. Kun asiaa ihmettelin tarpeeksi hän sanoi, että alussakaan hän ei niin usein olisi halunnut, mutta halusi miellyttää minua. Tuntui pahalta, aloin miettimään ovatko lähes kaikki halut olleet näyttelemistä alussakin. Usein en halua ajatella koko asiaa, monesti on helpompaa, kun yritän unohtaa koko seksin. Ei ne halut sillä kuitenkaan pois ole kokonaan menneet. Ehkä valehtelen itselleni, kun toivon muutosta. Lääkäriin hän ei halua mennä eikä tehdä oikein mitään muutakaan. Hän haluaa vain odottaa stressin vähentymistä tulevaisuudessa ja halujen ilmestymistä.
Siistippä ensiksi pusikkosi vaikka ihan paljaaksi ja sit annat miehellesi kunnon suihinoton. Jos siitä ei mies herää niin joku vialla ja pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole normaalia. Onko masentunut? Ammattiauttajalle . Onko teillä hellyyttä, läheisyyttä, koskettelua, suukkoja jne. Ellei ole niin ero vireille.
Tässä ykhden miehen teoria aiheesta:
Siitä lähtien kun poikaa alkaa naiset ja seksi kiinnostamaan, hän saa kuulla, että se on väärin. Miksei hän voi olla kuten kiltit tytöt, jotka haluavat seurustella ja ehkä pussata. Hän on perverssi limainen sika, koska haluaa liikaa.
Hänelle myös opetetaan, että seksiä voi olla vain parisuhteessa romanttisen illan jälkeen, kun tyttökin hullaantuu hetkestä. Jossain vaiheessa hän alkaaa itsekin uskoa olevansa likainen sika, kun haluaa seksiä. Kuvitelkaa itse loppuun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 08:25"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 08:21"][quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 07:59"]
Mitä jos se ei vaan yksinkertaisesti halua seksiä? Kaikelle yritetään aina etsiä hirveästi syitä, entäs jos se ei vaan halua?
paljonko lapsia teillä on?lapsetkin osaa olla aika uuvuttavia.. Onko miehellä "omaa aikaa" milloin saisi ladata rauhassa akkuja ilman sinua ja lapsia?
[/quote]
Jos mies on haluton niin vika on naisessa ja mies tarvitsee omaa aikaa ja vapautta, toisin kuin nainen jolle riittää omaksi ajaksi 2-3 katkonaista yöunta ja jos nainen on haluton niin vika on naisessa ja taas tarvitsee mies hellittelyä ja itsetunnon tukemista.
Flirttailkaa muiden miesten kanssa niiden "haluttomien" homomiestenne nähden. Eivät he siitä pahastu, korkeintaan käskevät treffeille uuden miehen kanssa kunhan ensin hommaatte lastenvahdin koska eihän nyt mies voi omia lapsiaan katsoa.
Kyllä minuakin harmittaisi jos olisin nainut kotitalouskyvyttömän ja seksihaluttoman vässykkämiehen.
[/quote]
No ei se vika nyt aina naisessa ole, mutta voi hyvin olla! Olen itse sinkku, mutta en pokaisi baarista ketään lihavaa keski-ikäistä ukkoakaan, kai niillä miehilläkin on silmät päässä?
ja se, että jotkut äidut katsovat töissä käymisen miehen vapaa-ajaksi.
[/quote]
Eli naisen töissäkäynti, lastenhoito ja kotityöt ovat vapaa-aikaa, mutta miehellä sitten ei. Nainen harrastaa siis 8 tuntia päivässä, 5 päivää viikossa ja siitä vielä maksetaan palkkaa. Onneksi minulla ei ole kaltaistasi urpomiestä!
Miksi sille tavalliselle, keski-ikäiselle miehelle ei riitä samantasoinen nainen vaan pitäisi olla 18-vuotias anorektikkomalli?
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 10:12"]
Terapia on käynyt mielessä, mutta en ole siitä miehelleni vielä puhunut. Jotenkin luulen, että hän ei semmoiseen suostu. Ei ole sellainen "terapiatyyppi"
-ap
[/quote]
Älä luule; sano että asialle täytyy nyt tehdä jotain tai tämä suhde on entinen.
Miehesi herää joko pakkoon tai pettämiseen...
Hei! Tää teksti oli ihan kuin mun kirjoittama! Mikä tilanne on nyt?
Saattaa tulla yllätyksenä, mutta nalkutus ja ainainen valittaminen ei lisää haluttavuuttasi.
Vaihtoehdot
- miehellä on toinen
- mies on homo
- miehen hormonitaso ei ole kunnossa
TAI
.masentunut
-stressaantunut
yleensä ongelmat korvien välissä, enemmän kuin hormooneissa..
Tarkistas joutessas onko sillä vielä kivekset tallella jos on niin purista niistä lujaa samalla huudat kivekset herätkääs nyt emännällekin jotain sieltä ja taputa niitä sitten hellästi!
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 16:39"]
Meillä aivan samat selitykset. Pitäisi olla spontaania, mutta jos iskee spontaanit halut, niin sitten viereisessä huoneessa nukkuvat lapset häiritsee tai seuraavan päivän työt tms. Jos sitten lähdetään jonnekin vartavasten kahdestaan, niin sehän ei ole enää spontaania vaan pakkopullaa ja ahdistaa.
Toisin sanoen: arkiseksi ei käy. Ja kun pitkässä parisuhteessa on tarjolla vain arkiseksiä, niin sitten ei ollenkaan.
[/quote]
Nuo mieheis puheet kuulostaa ihan naisen logiikalta :)