Lue keskustelun säännöt.
Pakkoselibaatissa, mies ei vain halua. Mitä tehdä?
17.01.2014 |
Meillä on harrastettu seksiä varmaankin lähes vuosi sitten viimeksi ja sitäkin ennen todella harvoin, vain muutamia kertoja vuoden aikana. Mies ei vain kertakaikkiaan innostu. Itse pidän seksiä tärkeänä avioliitossa. Asiasta on puhuttu monesti, mutta mies ei osaa sanoa, mistä kiikastaa. Asia vaivaa minua nykyisin todella paljon, se on lähes aina päällimmäisenä mielessä. En oikein tiedä, mitä tässä pitäisi tehdä.
En vain haluaisi erotakaan, koska muuten parisuhteemme toimii hyvin, mies on loistava isä ja rakkautta riittää. Olen yrittänyt lisätä kosketusta ja hellyyttä, koittanut osoittaa rakkauttani enemmän, mutta sekään ei ole auttanut.
Jotenkin vaan tuntuu epätoivoiselta ja epäreilulta, että minä, vain vähän päälle kolmikymppinen nainen joudun elämään vasten tahtoani selibaatissa, miten mieheni voi tehdä tuollaisen päätöksen puolestani?
Onko joku vastaavassa tilanteessa ollut saanut tilanteen korjaantumaan? Miten? Ja turha tulla ehdottelemaan eroa tai pettämistä, kaipailisin nyt ihan asiallisia vinkkejä, kiitos!
Kommentit (89)
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 12:08"]
No, tottakai ihmiset ovat erilaisia mutta ei ihan tervettä ole haluta kerran vuodessa jos kumppaneilla on normaali rakkaussuhde, jokainen tajuaa että jotain on vinossa.
Asia on toinen jos ei vaan kiinnosta ja on väärä kumppani, ketäs silloin haluttaisi.
[/quote]
Ihan voi kuule olla tervettä siinä missä sekin, että haluaa joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin kiitos runsaista ja pääosin asiallisista kommenteistanne!
Kaikkia esitettyjä vaihtoehtoja olen pohtinnut. Miehen fyysisessä kyvykkyydessä ei ole vikaa, takuuvarmasti ei ole homo eikä toista naista ole.
Ehkäpä syy on minussa tai sitten niissä hormonitasoissa. Mies ei tosiaan ole itsekään osannyt selittää missä vika. Ainoa asia, mitä hän on sanonut, että haluaa enemmän läheisyyttä ja kosketusta ilman seksiä. No, sitä olen hänelle antanut. Se on parantanut huomattavasti parisuhteemme henkistä tilaa, mutta seksielämä ei vain ole saanut siitäkään tulta alleen. Tiedän, että hän on nuorempana, ennen minun tapaamistan,i ollut seksuaalisesti hyvin aktiivinen. Ehkäpä ikä on tehnyt kepposet hormoneille tai sitten, kuten mieskommentoija tuolla aiemmin totesi, seksi ei vain enää kiinnosta. Tuntuu vain tosiaan oudolta ajatella, että nuorehkon miehen kiinnostus seksiin vain lopahtaisi ilman mitään syytä.
Näitä asioita minun tässä pitää pohtia ja varmaankin jälleen pienen tauon jälkeen ottaa asia puheeksi mieheni kanssa. Ainoa, mikä tässä on varmaa on se, että näin tämä ei enää kauan voi jatkua.
Itse poistun nyt takavasemmalle, jatkakaa ihmeessä keskustelua. Tiedän, että en ole ainoa nainen joka painiskelee näiden asioiden kanssa.
-ap
Seksielämä kuten muukin elämä vaihtelee iän myötä. On niitä laskusuhdanteita ja korkeasuhdanteita. Miten paljon näilläkin palstoilla on päivitelty sitä, että 4-kymppisten naisten himot hyrräävät vauhdilla, ja että nyt olen huomannut miten seksi voi maistua hyvältä.
Eli eipä huolta. Voithan yrittää jotain aina viritellä, tai voitte käydä parisuhdeneuvojalla, seksuaaliterapeutilla tai voit ihan vain kysellä mieheltäsi onko hällä jotain ajatuksia mikä auttaisi. Parisuhde on vuoropuhelua ja keskustelua. Täälläkin moni on ehdottamassa, että eroa miehestäsi. Mutta jos aina pienten vastoinkäymisten takia erottaisiin, niin eipä noita liittoja ois tätäkään vähää kuin nykyään.
Tsemppiä teille ja kaikkea hyvää tulevaan vuoteen 2014.
Mies 36 v.
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 10:35"]
Hyväileekö mies silti sinua? Hierooko, silitteleekö? Voisit kertoa miehellesi tarvitsevasi hieronnan ja silittelyn, halausten ym. sijaan silloin tällöin orgasmin, miehen toimesta. Jos miehellä on jokin fyysinen syy - haluttomuus ym. - voi hän silti sinun tarpeesi tyydyttää ja antaa sinulle sitä mitä tarvitset. Minun mielestäni se on hänen velvollisuutensa. Älä luo paineita, jos mies haluaa tyydyttää sinut vaikkapa käsin, niin näytä että se riittää. Kun miehellä ei ole paineita, saattaahan hän vaikka innostua itsekin..
Meillä oli vuosi sitten samanlainen tilanne, mies oli haluton seksiin. Kyselin ja painostin, kuulemma ei ollut minussa vika. Muutoin mies huomioi minua paljon ja usein. Aikani katselin menoa, ja sitten rehellisesti kerroin miehelle, että vaikka rakastan häntä älyttömästi, ja rakastan hänen antamaansa muuta huomiota, niin rakastan myös seksiä ja haluan ja tarvitsen sitä. Tavalla tai toisella. Kerroin haluavani miehen ainakin sillointällöin vaihtavan silittelyn ja halailun siihen, että oma-aloitteisesti tyydyttää minut, ja jos ei tee niin, niin minä haen itselleni jonkun muun, jonka kanssa saan tämän tarpeeni täytettyä. Raakaa, mutta todellista - ja toimii toisinkin päin, ymmärrän sen täysin. No, mies sitten alkukankeuksien jälkeen oppikin oikein innokkaaksi tyydyttäjäksi, ja pikkuhiljaa ne halut palautuivat miehellekin. Nykyään seksielämä taas kukoistaa, olemme löytäneet itsemme ja toisemme ihan eri tavalla. Uskalla vaatia, ja muista myös antaa vastapalveluksia.
Samoinhan toimitaan, jos nainen on haluton. Ei voi parisuhteessa toista osapuolta pakottaa olemaan ilman seksiä kokonaan, tai tyydyttämään itse itsensä, eihän se ole ollenkaan sama asia. Jos kumppani ei tähän sitoudu, niin täytyy hyväksyä se, että joku muu sitoutuu. Niin se vaan menee. En minäkään aina halua, ja jos mies haluaa juuri silloin, niin voin hoidella hänet esim. suulla, siihen menee tosiaan aikaa se 10min. ja suhteemme pysyy sen kymmenminuuttisen takia paljon paremmassa kunnossa. Ja sama toimii, jos minä haluan mutta mies ei.
Kuulostaa ihan joltain uhrautumiselta toisen seksileluksi, mutta todellisuudessa hyvä suhde sisältää myös kumppanin eteen tehtyjä uhrauksia, juuri siinä muodossa missä ne sattuvat olemaan. Nyt se on seksi.
Ja niin, rehellistä ja avointa puhumista ja keskustelua ei liene voi liikaa alleviivata, se ei varmaan KOSKAAN ole haitaksi..?
[/quote]
Erinomainen kirjoitus!! Voi kun kaikki tajuaisivat että MOLEMPIEN täytyy nähdä vaivaa parisuhteessa, yksi ei voi päättää molempien puolesta (yleensä siis se haluton osapuoli uskoo että hänen tahtonsa on se oikea)
Miehesi on aivan kuin minä. Minäkin haluan vain läheisyyttä ja koskettelua, en seksiä. Joka tuutista tulee nykyisin vain seksiä ja seksiä, se suorastaan jo kyllästyttää. Sen lisäksi olevan vain kotona, elämässä ei tapahdu mitään jännää, lapset ja mies vain vaatii jotain, niin sitten pitäisi vielä jaksaa seksiäkin.
Ehkä miehelläsikin on jotain tällaista? Tuntuu, että joka suunnalta vaaditaan jotain. Jos ei kotona vaadita niin noin yleensä. Pitäisi olla jatkuvasti aktiivista seksielämää ja pitäisi olla sellainen ja sellainen, että olisi kunnon ihminen. Tuntuu, että mikään ei riitä.
En tiedä. Vaikeaa se on itsellekin, kun ei oikein tiedä syytä ja kun ei vaan haluta ja toinen vieressä yrittää pakottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 11:50"]
Terapia siis itsellekin voi olla suuri apu. Ja unohda se että miehesi ei sinne menisi, menisit sinä. Kuvailet teidän parisuhteesta ja puhut sitten kotona mitä te juttelitte, sekin voi sulattaa jäätä ja helpottaa miehen kynnystä koska olet palanut ehjänä takaisin sieltä (ja saanut jotain vinkkejä) plus että antaisit hänelle näin tilaisuuden päästä kertomaan sen oman kantansa.
[/quote]
Näin perussuomalaisena miehenä, jolle tuo keskustelu tuntuu olevan haastavaa... voisi oikeasti olla itselleni parempi jos parempi puolisko kävisi ensin löpisemässä kallonkutistajalle ja sitten itse perään ja vasta sitten yhdessä.
Jos on oikea kumppani niin kallonkutistajat voi jättää omaan arvoonsa, toimii ilmankin! Rahat vaan menee ja mitään ei saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 11:55"]
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 11:51"]
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 11:33"]
Joko homo, aseksuaali tai kroonisesti pielessä olevat testosteroniarvot. Suosittelen lääkärikäyntiä viimeisen tarkastukseen, kahteen ekaan ei ole mitään tehtävissä.
[/quote]
No niinpä niin.
Te paska-akat taas kuvittelette, että mies on pelkkä seksikone. Siis sellainen, joka automaattisesti haluaa seksiä, aina ja jatkuvasti. Sellainen, jossa on joku vika tai toimintahäiriö, jos sitä seksiä ei haluakaan.
Oletteko koskaan kuulleet, että myös miehillä on tunne-elämä? Vaihtelevat seksihalut ja -tarpeet?
Täällä tulee aina nämä samat vastaukset, joka ketjussa, jossa miesten seksihaluttomuutta käsitellään. Vaihtoehdot on homous, vieraissa käynti, hormonaalinen toimintahäiriö tai muu friikkiys. Ja lääkkeenä on joko lääkärille meno tai avioero.
Haistakaa oikeasti p*ska.
T: välillä haluttomuudesta _kärsivä_ mies.
[/quote]
Olen nainen, mutta olisin voinut yläpeukuttaa vaikka 10 kertaa jos olisi ollut mahdollista.
Nimenomaan näin! Mua jo ihan vain naisena sieppaa ihan suunnattomasti tuo, että heti lyödään joku homo/sairausleima, jos ei haluta. Aina ollaan ensimmäisenä patistamassa lääkäriin, ihan kuin se ei olisi normaalia, että välillä ei vaan haluta.
[/quote]
"Välillä" tarkoittaa päivä tai viikkoja. Ei kuukausia tai vuosia normaalissa parisuhteessa!! Kyllä mä olisin tosi paniikissa jos yhtäkkiä mieheni ei enää haluaisikaan mua ilman mitään syytä. Ja huolestuttaisi miestäkin - tiedän sen koska hänelle tuli ongelmia lääkkeiden takia ja jo parin viikon ongelmien jälkeen meni kiireellä lääkäriin.
t pari 50+/- ja 18 v aktiivisesti yhdessä
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 10:56"]
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 10:52"]
Enhän missään vaiheessa sanonut, että vasten tahtoaan tarvitsisi kenenkään mihinkään ryhtyä - vaan nimenomaan niin, että jos omalta kumppanilta ei löydy omaa tahtoa partneriaan tyydyttää, niin hänen tulee hyväksyä se, että toinen käy sitten tyydyttämässä tarpeensa jonkun sellaisen kanssa, joka ne haluaa tyydyttää?
[/quote]
Tämähän on suoranaista uhkailua ja kiristystä ja pakottamista. Etkö näe sitä?
[/quote]
Ei minun mielestä ole mitään noista, vaan valinnan antamista. Miksi olla suhteessa jos toinen osapuoli kärsii? Miksi mies ei tee haluttomuudelleen mitään? Kävisi edes puhumassa jossakin ja selvittäisi ajatuksiaan. Jos minun mies laittaisi minut valitsemaan, että joko teen jotain haluttomuudelle tai hän hakee seksiä muualta, niin kyllä minä vakavasti miettisin ja ymmärtäisin, että on tosi kyseessä. Ei toista voi vuosikausia kiduttaa seksittömässä suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikinä kuullu että mies ois haluton.
Jossain mättää.
Ap, olisin voinut kirjoittaa tekstisi. Olen itse nippanappa kolmekymppinen nainen, eikä minulla ole ollut aktiivista seksielämää kohta neljään-viiteen vuoteen. Kaksi lasta sen aikana olemme saaneet aikaiseksi jollain ihmeellisellä tilastollisella tuurilla. Viime kerrasta on nyt reilu vuosi meilläkin.
Olen näiden vuosien aikana yrittänyt mielestäni lähes kaikkea. Olen tilannut seksileluja (joihin mies ei ole koskenutkaan), olen ostanut eroottisia kirjoja, tehtäviä pariskunnilla (mies ei ole vilkaissutkaan niitä), olen varannut lapsettomia viikonloppureissuja (joiden aikana ei ole ollut seksiä), olen käynyt suoraan kiinni, olen ollut käymättä suoraan kiinni, olen pukeutunut seksikkäästi, olen ollut pukeutumatta seksikkäästi, olen tarjonnut miehelle takaporttia yksittäiseen yhden illan juttuun, olen pitänyt siitä huoli, etten ole lihonnut, olen patistanut pariterapiaan (jossa kävimmekin, puhuimme kaikesta muusta paitsi seksistä), olen syyllistänyt, olen syyllistynyt, olen ollut puhumatta asiasta kuukausia, jopa vuostolkulla, olen painostanut, olen lukenut aiheesta, olen patistanut lääkäriin, olen uhannut erolla, olen luvannut ikuista rakkautta, olen luovuttanut.
Olen kuullut vuosien aikana tekosyitä, tai varmasti osittain ihan oikeita syitä. On stressiä, miehellä on ylipainoa, hän ei osaa virittäytyä, syy ei ole minussa, syy on minussa, työt tulee uniin, lapset häiritsee, on väsymystä, on alakuloa, makuuhuone on ahdistava, on sotkuista, on taloushuolia, on paineita. Ymmärrän kaikki nämä, mutta enkö voisi osaltani olla mukana, auttaa rentoutumaan, eikö seksi tee hyvää mielelle ja kropalle? Miksi ehdoton ei?
Silti mies sanoo haluavansa olla vain minun kanssani, näkee yhteisen tulevaisuuden. Mutta voiko olla toimivaa parisuhdetta, jos ei ole edes halua seksiin? Halua yrittää seksiä, halua tyydyttää toista? Pidän mieheäni - ylikiloista huolimatta - edelleen seksikkäänä ja rakastettavana.
Entä minä sitten? Asia on pyörinyt joka päivä tavalla tai toisella mielessä. Suhtautumiseni on vaihdellut non chalentista piinaavaan puutteeseen, ärtymyksestä suruun, vihasta rakkauteen, ymmärtämättömyydestä jatkuvaan ymmärtämiseen. Tunnetasolla koen menettäneeni itsetuntoni, naiseuteni, koen olevani pilalla, häpeä. Asioita järjen kautta ajatellen ymmärrän, ettei vika ole minun ulkonäössäni tai seksitaidoissani, tiedän että olen kaunis, olen kääntänyt koko ikäni miesten päitä, käännän edelleen. Olen loukkaantunut siitä, etten ole mieheni silmissä effortin arvoinen. Olen itsestäänselvyys. En ymmärrä, miksei hän tee mitään asian edelle (käy vaikka siellä lääkärissä tai ota itseään kiinni ja pudota ylimääräiset kilonsa, jos ne häntä häiritsevät, ne eivät häiritse minua.)
Haluan uskoa, että tästä vielä noustaan, mutta eihän seksielämää ja parisuhdetta voi pitää vuositolkulla odotustilassa. Olen muistellut alkuaikojamme, suhteemme alkoi enemmänkin kaveripohjalta, mutta siinä oli alusta asti mukana seksuaalinen vire. Kun lopulta "antauduimme" oli seksiä pitkään monta kertaa viikossa, me molemmat vaikutimme seksielämäämme tyytyväisiltä. Sitten se vain hiipui, miehen puolelta, kunnes käytännössä loppui kokonaan.
Aion näyttää tämän ketjun hänelle. Sekin saattaa olla kyllä ihan turhaa.
En osaa yhtään sanoa, että missä olemme viiden vuoden päästä. Haluan olla optimisti, mutta jos seksielämämme ei tästä palaudu ennalleen, niin eihän mikään suhde kestä vuosikymmentä ilman seksiä ja läheisyyttä. Mietin myös usein, että heitänkö nuoruuteni ja elämäni tässä hukkaan.
Ps. Kävin katsomassa sen Anna-Leena Härkösen romaaniin perustuvan leffan, siinä oli paljon yhtymäkohtia meidän elämäämme. Myös minä olen saanut kuulla olevani yhdyntäkeskeinen. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sama tilanne. Seksiä tosin useammin, mutta liian vähän minulle! Olen sanonut asiasta ja mies valittaa kuinka häntä ahdistaa painostamiseni. Vaikka sanon ihan nätisti aina asiasta. On muka aina väsynyt tms. Olen kysynyt suoraankin, että mikä minussa on vikana, mutta hän sanoo ettei mikään. Joskus hän on tosin sanonut, että ota väkisin. Kai sitä sitten pitäisi :D Yksi mikä on välillä tepsinyt on sellainen erotiikkaliikkestä ostettu parisuhdepeli, missä pitää tehdä toisen kanssa kaikkea mukavaa.
Parisuhteen, rakkaussuhteen ja avioliiton tappaja numero yksi on seksittömyys.
Jos sitä on kestänyt vuosia, tuskin enää saman kumppanin kanssa muuksi muuttuu. Harmillista menettää monta vuotta asiasta joka on niin hieno osa elämää ja suhdetta. Siinähän voi tuhlaantua kymmeniä vuosia parasta aikaa, kannattaako uhrautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miestäni ärsyttää kaikki "yrittäminen". Pitää sitä teennäisenä pakkopullana. Esim. seksikkäät alusvaatteet, lelut ja pelit. Sanoo, että on mieluummin ilman kuin yrittää väkisin.
Mulle kävisi kaikki. Tämä kaikki alkoi lasten tultua (ja ei, paikkani eivät ole pilalla tai muuten kroppa rupsahtanut). Mies pelkää, että lapset herää. No, kun lapset on isovanhemmilla joskus hoidossa, virittelen seksiä mutta mies aina toteaa, että eipä huvita, on teennäistä. No MILLOIN sitä sitten pystyy spontaanisti sekstailemaan, jos ikinä ei käy - sitten kun lapset lähtee opiskelemaan, vai?
Eipä ollut tietoakaan mistään teennäisyydestä tai stressistä tai väsymyksestä silloin, kun tavattiin. Pantiin kuin puput, paikat kipeinä. Mun naiseuteni alkaa kärsiä tuon eunukin kanssa. Mä en halua olla pelkkä äiti, vaan nainen.
t. Saan vain juhannuksena ja jouluna
Haluttomien miesten on kyllä pakko olla homoja. Itse olen todella ruma ja lihava ja silti mies päivittäin ehdottelee ja kun häneltä kysyin niin oli myös sitä mieltä että pihtaava mies on homo.
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 15:17"]
Mun miestäni ärsyttää kaikki "yrittäminen". Pitää sitä teennäisenä pakkopullana. Esim. seksikkäät alusvaatteet, lelut ja pelit. Sanoo, että on mieluummin ilman kuin yrittää väkisin.
Mulle kävisi kaikki. Tämä kaikki alkoi lasten tultua (ja ei, paikkani eivät ole pilalla tai muuten kroppa rupsahtanut). Mies pelkää, että lapset herää. No, kun lapset on isovanhemmilla joskus hoidossa, virittelen seksiä mutta mies aina toteaa, että eipä huvita, on teennäistä. No MILLOIN sitä sitten pystyy spontaanisti sekstailemaan, jos ikinä ei käy - sitten kun lapset lähtee opiskelemaan, vai?
Eipä ollut tietoakaan mistään teennäisyydestä tai stressistä tai väsymyksestä silloin, kun tavattiin. Pantiin kuin puput, paikat kipeinä. Mun naiseuteni alkaa kärsiä tuon eunukin kanssa. Mä en halua olla pelkkä äiti, vaan nainen.
t. Saan vain juhannuksena ja jouluna
[/quote]
Meillä aivan samat selitykset. Pitäisi olla spontaania, mutta jos iskee spontaanit halut, niin sitten viereisessä huoneessa nukkuvat lapset häiritsee tai seuraavan päivän työt tms. Jos sitten lähdetään jonnekin vartavasten kahdestaan, niin sehän ei ole enää spontaania vaan pakkopullaa ja ahdistaa.
Toisin sanoen: arkiseksi ei käy. Ja kun pitkässä parisuhteessa on tarjolla vain arkiseksiä, niin sitten ei ollenkaan.
Viekää ne miehenne lääkäriin, joko ovat sairaita, homoja tai käyvät vieraissa.
Siskoni tilanne oli samanlainen. 7 vuotta mies selitti asiaa milloin työstressillä, milloin huonolla kunnollaan (painonsa oli noussut) tai lapsiperhe-elämällä. Sanoin siskolleni, että ei tilanne tuosta muutu, mutta siskoni myötätunnosta pysyi rinnalla ja toivoi, että tilanne helpottuisi. No, mies laihtuikin välillä ja työpaikan vaihdoksen jälkeen oli töihinsä tyytyväinen, mutta makuuhuonepuuhat ei kiinnostanut.
Vuosi sitten sisko sai lopulta tarpeekseen ja sanoi, että eroaa, jos ei muutosta tule. Pakkotilanteessa mies sitten lopulta tunnusti, että salaa yksin ollessaan katsoo nettipornoa. Ei mitenkään järkyttäviä määriä, mutta on jo addikti siinä mielessä, että vuosikausia on ollut jonkin asteisesti riippuvainen pornosta. Sitä sitten häpeili ja inhosi itseään ja koki kaiken läheisyyden kiusalliseksi. Parasta oli, että sisko puhui heidän hyvinä alkuaikoina, että mies kartteli kaikkea "pornahtavaa" ja siskoraukka joutui itse himmailemaan seksileikeissä. Porno tuli siis sikäli yllätyksenä, että mies ei ollut osoittanut mitään kiinostusta sellaiseen ja nolostukin, jos sisko ehdotteli vähänkin villimpää. Näin ulkopuolisena en olisi minäkään arvannut syytä - olin aivan varma, että mies on piilohomo, pettää tai omaa jonkun sukupuolitaudin.
AP, olet kyllä yrittänyt kaiken laista ja pointsit siitä. Mutta oletkohan kokeillut liian montaa asiaa liian nopeasti? Jospa miehesi onkin hämillään, kun ei aina oikein tiedä mistä tulee.
Oletko harkinnut mahdollisuutta, että olet jossain vaiheessa seksin-virittely-yrityksiäsi loukannut miestäsi? Ehkä hän ei tunne itseään riittävän miehiseksi/komeaksi/seksikkääksi/hyväksi rakastajaksi, jotta ajatus seksistä tuntuisi houkuttelevalta.
Tälläkin palstalla jotkut naiset kyselevät miten pitkän tauon jälkeen uskaltaisi sänkyhommat aloittaa. Voiko se olla miehesi ongelma? Mitäs jos ottaisit aikalisän ja yrittäisit edetä rauhassa. Selvästi rakastat miestäsi ja asia sinua vaivaa. Myös ero tai avoin suhde on vaihtoehtoja, mutta suosittelisin harkitsemaan ennen kuin niistä alkaa puhumaan.
Näille homo tai avioeron huutelijoille sanoisin: Herätkää! Mistä ihmeestä olette saaneet käsityksen, että terve mies on aina valmiina seksiin? Onkohan minun vaimoni a-seksuaali vai lesbo, kun ei ole aina innolla jalkoja levittämässä?
Tottakai kannattaisi käydä lääkärissä tutkimassa mistä on kyse. Mutta ihan yhtälailla haluttomuus voi johtua stressistä, väsymyksestä tai jopa teidän tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Jännä juttu, että kaikille vaimon haluttomuudesta valittaville miehille, neuvotaan tekemään enemmän kotitöitä ja muistamaan pikku lahjoilla tai vaan todetaan, ettei kai kukaan huonoa seksiä halua. Vika voi löytyä myös peilistä. Ei miehenkään seksuaalisuus ole niin yksinkertaista, kuten annatte ymmärtää.
olen ollut samassa tilanteessa ja yrittänyt elää asian kanssa vuosia. seurauksena meni usko omaan naiseuteen ja siihen että olen haluttava. en myöskään enää tule samalla tavalla kuin ennen.
ikävä kyllä siihen ei mitkään terapiat auta, jos seksuaalinen halu jotain ihmistä kohtaan on kadonnut.
tajusin vihdoin itsekin, että mulla on oikeus seksiin miehen haluttomuudesta huolimatta ja aloitin suhteen yhden miehen kanssa. paras päätös ikinä.
kerroin asian miehelleni ja sanoin, että voimme erota jos hän haluaa, mutta mies otti asian rauhallisesti ja sanoi että voime jatkaa muuten hyvää liittoamme.
puhuimme asian selväksi ja molemmilla on oikeus suhteisiin, jos toinen rakastuu johonkin, mietimme eroa sitten.
neuvoisin ap.tä toimimaan samoin, miehelle ei kuitenkaan kannata välttämättä kertoa, jos haluaa rauhan säilyvän. toisaalta miehet ottavat nämä asiat hieman eri tavalla kuin naiset.
luulen, että ap:n mies hoitaa myös omat halunsa jossakin muualla, siksi seksi ei kiinnosta kotona. turhaa syyllisyyttä ei siis kannata potea. kaikilla on oikeus seksuaalisuuteen.