Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Luonteestani ei pidetä
15.01.2014 |
Olen luonteeltani melko hiljainen, sellainen introvertti. Tämä on hankaloittanut elämääni aika paljon. Olen välillä uuden elämäntilanteen kohdalla pyrkinyt tekemään itsestäni sosiaalisemman (esim. muutto uudelle paikkakunnalle koulutuksen tai työn vuoksi). Ongelma on ollut, että puheliaampi sosiaalinen minä on myös yhtä kamala kuin hiljainen minä!
Kun olen oma itseni (eli hiljainen introvertti), minusta ei pidetä hiljaisuuden ja epäsosiaalisuuden vuoksi. Kun yritän olla puheliaampi, minusta ei pidetä "luonteeni" vuoksi. Olen käsittänyt, että puheliaampana olen jotenkin itserakas. Tykkään esimerkiksi puhua matkailusta, jolloin minut koetaan kerskailevaksi, kun on kerta varaa ja aikaa matkustella ulkomailla. Tai sitten muuten vain persoonani on puheliaanakin jotenkin ärsyttävä (en osaa sanoa syytä). Nämä asiat olen siis kuullut, kun minusta on puhuttu salaa selkäni takana ja olen sattunut kuulemaan tai sitten läheisemmän ystävän kautta, joka on sattunut kuulemaan. Osa on sanonut suoraan päin naamaa, että en miellytä (se oli aika shokki jo!).
Olen niin yksinäinen ja minua ahdistaa mennä joka päivä töihin, kun tiedän, ettei minusta tykätä! Töissäkin yritin runsaan kuukauden olla puhelias, kunnes huomasin silti jääväni yksin, kun en ollut mieliseuraa kellekään. Sen jälkeen muutuin taas takaisin hiljaiseksi itsekseni (jotkut vähän ihmettelivät, mutta olettivat kai, että olen suuttunut heille).
Mitä ihmettä tekisin, jotta minusta pidettäisiin? Mistä asioista ei kannata puhua? Minkälainen minun kannattaisi olla? Minkälaisista ihmisistä ylipäätään pidetään?
Kommentit (8)
Minusta sinun pitää olla itsesi. Älä esitä turhaan sosiaalista ja puheliasta. Kyllä työpaikoilla tykätään hiljaisista ja ujoista introverteistakin. Ihmisiä pitää olla joka lähtöön, erilaisuus on rikkaus. Ja jos joku ei tykkää ujosta hissukasta, niin se on hänen oma häpeänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihminen voi perusluonteelleen ja temperamentilleen mitään. Jokaisen pitäisi saada olla oma itsensä. Ei voi koko ajan miettiä, mitä muut odottavat tai haluavat, silloin menee väkisinkin metsään ja itsensä kanssa solmuun. Kannustaisin sua miettimään, kuka olet. Älä vääntäydy väkisin mihinkään muottiin.
Ihmiset eivät pidä epäaidoista ihmisistä. tämä on henkimaailman juttu, miten aitouden vaistoaa. Eli älä muuta itseäsi.
keskity kuuntelemaan toista osapuolta. Kehitä juttua siitä, mistä toinen puhuu. Ja kysy häneltä lisäkysymyksiä, mutta vältä utelua. Matkustelusta puhut vain niiden lanssa, jotka itsekin siitä puhuvat. Eli peesaa sitä toista ihmistä.
Olen 3:n kanssa samaa mieltä. Ole oma itsesi, ole se introvertti joka olet.
Itse olen samankaltaisessa tilanteessa kuin sinä, ap. Eli siis olen introvertti ja todella ujo, mutta silloin kun pakotan itseni olemaan "sosiaalinen", olen vieläkin ärsyttävämpi. Joidenkin ihmisten seurassa se "sosiaalinen minä" on töksäyttelevä tolvana, joka yrittää väkisin täyttää kiusallisia hiljaisuuksia mitä omituisimmilla kommenteilla. Joidenkin muiden seurassa olen vähän "vapautuneempi", mikä tekee minusta todella rasittavan pellen. Koko ajan pitää olla muka naurattamassa ihmisiä, jotta minusta pidettäisiin, ja ne "vitsit" ovat välillä niin noloja että meinaan kuolla häpeästä kun muistelenkin...
Joo, olen oppinut tästä, että en todellakaan yritä leikkiä mitään "sosiaalista" enää vaan olen se etäinen tuppisuu mikä luonteeltani olen. Parempi niin.
Mulla on aivan sama tilanne!
Tuntuu myös että ihmiset on jotenkin hämmentyneitä joskus kun ne tapaa mut ensimmäisen kerran, ulkonäköni puolesta kai vaikutan joltain rennolta suht itsevarmalta blondilta jolla on 726 kaveria jne..
Oon nyt tavallaan päättänyt ja yrittänyt hyväksyä sen että se on ihan ok jos oon se ulkopuolinen tyyppi porukassa, ne ihmiset ei kuitenkaan tunne mua kunnolla joten mitä väliä sillä on jos olen niiden mielestä outo tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan nro 5 sanoi tärkeimmät ajatukseni. Kuuntele ja pysähdy oikeasti keskustelemaan ja olemaan kiinnostunut ympärillä elävien asioista. Vastaat tietty jotain omasta elämästäsikin, kun joku kysyy. Liian pitkiä selostuksia ei kannata lyhyissä kahvikeskuisteluissa selostaa.
ja sit se, että kaikilla on hyvät ja huonot päivät. Eli aina juttu ei luista, vaikka olisit kuunteleva ja hyväntuulinen itse.
erilaisuus on rikkautta. Jotkut eivät silti koe näin, eivät viihdy erilaisten seurassa. jää silloin maailma avartumatta hyvin helpolla ja kivalla tavalla.
mukavaa talven jatkoa!
Ole rohkeasti oma itsesi! Mulla oli tuo sama kun menin uuteen työpaikkaan. Häpesin kun olin hiljanen ja introvertti, joka ei osaa smalltalkata. Yritin sitten ekan vuoden höpötellä turhia ja olinkin melko ärsyttävä. Ihmiset ei tykänneet musta. Päätin, että nyt oon sit vaan mikä oon, ja olin hiljaa jos asiaa ei ollut ja jos oli, niin puhuin. Yhtäkkiä olinkin kaikkien suosiossa koska en esitä mitään ja mun kanssa voi olla aidosti hiljaa tai höpöttää henkeviä. 😁 nyt oon hyväksynyt itseni. Huomaan edelleen tän saman jos tapaan uusia ihmisiä, koska usein yritän alkuun olla muuta kun oon.
Alue: Aihe vapaa
Up