Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia narsistisista ihmisistä
15.01.2014 |
Haluaisin kuulla kokemuksianne ihmissuhteista narsistisien ihmisten kanssa (erityisesti narsistisesta kumppanista, miten nopeasti tajusit kumppanin olevan sellainen ynms.?)
Miten ajauduitte sellaiseen ihmissuhteeseen /pääsitte eroon siitä?
Kiitos jo etukäteen!
Kommentit (23)
Mitä väliä sillä on onko joku narsistinen? Huono kumppani on huono kumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 20:38"]
Mitä väliä sillä on onko joku narsistinen? Huono kumppani on huono kumppani.
[/quote]
Ai että mitä väliä? Narsisti on itsekeskeinen, huomionhakuinen ja kateellinen sekä saattaa käyttää muita hyväkseen.
Narsisti vaatii kumppaniaan sopeutumaan omiin tarpeisiinsa, käskyttää ja alistaa. Jne.
mulla ainakaan ei pahemmin ole kokemusta sellasesta
Kokemusta on, mutta mistä alkaisin?
Mitä lähempänä narsisti on, sitä tuhoavampi sen vaikutus on. Narsisti pyrkii nujertamaan toisen - tietoisesti tai vähemmän tietoisesti - omaa egoaan pönkittääkseen, ja tekee sen keinoja kaihtamatta. Aluksi olet narsistin elämän aurinko, mutta vaivihkaa alkaa mollaamisesi ja nöyryyttämisesi. Välillä sinua taas imarrellaan, ettet ota jalkoja allesi vaan pysyt narsistin hurmion vallassa, ja kun tilanne on vakiintunut, alkaa myllytys entistä pontevammin. Sinulle valehdellaan, sinua mitätöidään, siunn tarpeitasi vähätellään. Sinut koetetaan eristää läheisistäsi, jotta narsisti olisi kaikki mitä sinulla on. Alat hiljalleen uskoa, että narsisti on ainoa elämäsi ihminen, kellään muulla ei ole väliä, ja alan myös uskoa että olet paljon narsistia alempana, huono ihminen, jota saa kohdella miten narsisti itse haluaa.
Narsisti rakentaa siis tehokkaasti riippuvuussuhteen itseensä ja mitä pidempään suhde kestää, sen enemmän vaatii voimia irrota siitä. Itse sain tarpeeksi 4 vuodessa, lähdin, ja se olis elämäni viisain päätös.
[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 21:41"]
Kokemusta on, mutta mistä alkaisin?
Mitä lähempänä narsisti on, sitä tuhoavampi sen vaikutus on. Narsisti pyrkii nujertamaan toisen - tietoisesti tai vähemmän tietoisesti - omaa egoaan pönkittääkseen, ja tekee sen keinoja kaihtamatta. Aluksi olet narsistin elämän aurinko, mutta vaivihkaa alkaa mollaamisesi ja nöyryyttämisesi. Välillä sinua taas imarrellaan, ettet ota jalkoja allesi vaan pysyt narsistin hurmion vallassa, ja kun tilanne on vakiintunut, alkaa myllytys entistä pontevammin. Sinulle valehdellaan, sinua mitätöidään, siunn tarpeitasi vähätellään. Sinut koetetaan eristää läheisistäsi, jotta narsisti olisi kaikki mitä sinulla on. Alat hiljalleen uskoa, että narsisti on ainoa elämäsi ihminen, kellään muulla ei ole väliä, ja alan myös uskoa että olet paljon narsistia alempana, huono ihminen, jota saa kohdella miten narsisti itse haluaa.
Narsisti rakentaa siis tehokkaasti riippuvuussuhteen itseensä ja mitä pidempään suhde kestää, sen enemmän vaatii voimia irrota siitä. Itse sain tarpeeksi 4 vuodessa, lähdin, ja se olis elämäni viisain päätös.
[/quote]
Kiitos tästä.
Ja hyvä että pääsit siitä suhteesta irti. :)
-av
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika pian sain varoituspuhelun joltain naiselta, kun aloin seurustelemaan tyypin kanssa. Myöhemmin sain satiaisia.
Ystäväni alkoivat varoittelemaan. Mies haukkui mua niille mun selän takana.
Näillä on kokemusta asiasta ja osaavat auttaa, mikäli itse olet samassa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se myös valehteli mulle, jäi niistä kiinni. Kyllä se tyyppi nujersi itsetuntoni matalaksi, mutta sitten aloin käydä omissa hommissani, ja huomasin, etteivät muut ihmiset ajattelekaan musta samalla tavalla kuin se, niin se oli hyvä peili, ja tajusin lähteä. 1,5 vuotta pelkotiloja, haukkumista ym. Ihme kyllä ei ollut fyysistä väkivaltaa muuten kuin seksuaalinen pettäminen ja ne satiaiset lahjaksi.
Olin tyypille helppo uhri, koska äitini oli haukkunut mua lapsesta saakka.
Kesti öbaut 10 vuotta luottaa mieheen uudestaan.
Kannattaa käydä lukemassa Narsistien uhrien tuki ry:n keskustelupalstaa. Myös kirjallisuutta löytyy ihan kirjastosta. Ei näin pienellä vastausikkunalla mahdu kertomaan mitä kaikkea tapahtui.
Mulla meni kuusi vuotta tajuta mistä oli kysymys. Tai ehkäpä vieläki olen ymmälläni. Ihan käsittämättömiä asioita. Ei vaan silmät auenneet aiemmin niin auki että olisin tajunnut viheltää pelin poikki. Eikä se nyt eronkaan jälkeen ole helppoa.
Miten ajauduin siihen? Minut hurmattiin! Elämäni rakkaustarina, hurjaa yhteenkuuluvuutta, idearikkautta, spontaaniutta, välittämistä, läheisyyttä, seksiä, huomionosoituksia! Ja siitä pikkuhiljaa kaiken kiertelyn kautta kumppani päätyi täyteen tunnekylmyyteen, blokkiin, puhumattomuuteen, näljäilyyn, ivailuun, vittuiluun, nalkutukseen, mollaukseen, lyttäykseen, julmuuteen, pihtaukseen, kiristämiseen, holtittomuuteen, välinpitämättömyyteen.
Kesti kyllä monta vuotta ennenkuin tajusin että ei mies ole mystisesti muuttunut palatakseen takaisin ihanaksi ja rakastettavaksi, vaan että se oli jonkinlainen poikkeustila se jonka minulle ensin näytti. Ja että se on se todellinen totuus minkä opin tuntemaan vasta myöhemmin. Siinä vaiheessa vasta tajusin lakata odottamasta muutosta parempaan.
Olen keskellä prosessia, vuosi sitten eronnut, ja aloitin terapian kuukausi sitten. Onhan mussakin jotain vialla kun olen valmis rakastamaan ja tukemaan lähimmäistäni vaikka hän käyttäytyy minua kohtaan täysin sietämättömän häikäilemättömän vittumaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 22:04"]
Ja se myös valehteli mulle, jäi niistä kiinni. Kyllä se tyyppi nujersi itsetuntoni matalaksi, mutta sitten aloin käydä omissa hommissani, ja huomasin, etteivät muut ihmiset ajattelekaan musta samalla tavalla kuin se, niin se oli hyvä peili, ja tajusin lähteä. 1,5 vuotta pelkotiloja, haukkumista ym. Ihme kyllä ei ollut fyysistä väkivaltaa muuten kuin seksuaalinen pettäminen ja ne satiaiset lahjaksi.
Olin tyypille helppo uhri, koska äitini oli haukkunut mua lapsesta saakka.
Kesti öbaut 10 vuotta luottaa mieheen uudestaan.
[/quote]
Itsekkin olisin varmaan helppo uhri narsistille, kun olen monesti tullut kaltoin kohdelluksi ja laitan helposti muiden tarpeet aina omieni edelle.
[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 22:12"]
Kannattaa käydä lukemassa Narsistien uhrien tuki ry:n keskustelupalstaa. Myös kirjallisuutta löytyy ihan kirjastosta. Ei näin pienellä vastausikkunalla mahdu kertomaan mitä kaikkea tapahtui.
Mulla meni kuusi vuotta tajuta mistä oli kysymys. Tai ehkäpä vieläki olen ymmälläni. Ihan käsittämättömiä asioita. Ei vaan silmät auenneet aiemmin niin auki että olisin tajunnut viheltää pelin poikki. Eikä se nyt eronkaan jälkeen ole helppoa.
Miten ajauduin siihen? Minut hurmattiin! Elämäni rakkaustarina, hurjaa yhteenkuuluvuutta, idearikkautta, spontaaniutta, välittämistä, läheisyyttä, seksiä, huomionosoituksia! Ja siitä pikkuhiljaa kaiken kiertelyn kautta kumppani päätyi täyteen tunnekylmyyteen, blokkiin, puhumattomuuteen, näljäilyyn, ivailuun, vittuiluun, nalkutukseen, mollaukseen, lyttäykseen, julmuuteen, pihtaukseen, kiristämiseen, holtittomuuteen, välinpitämättömyyteen.
Kesti kyllä monta vuotta ennenkuin tajusin että ei mies ole mystisesti muuttunut palatakseen takaisin ihanaksi ja rakastettavaksi, vaan että se oli jonkinlainen poikkeustila se jonka minulle ensin näytti. Ja että se on se todellinen totuus minkä opin tuntemaan vasta myöhemmin. Siinä vaiheessa vasta tajusin lakata odottamasta muutosta parempaan.
Olen keskellä prosessia, vuosi sitten eronnut, ja aloitin terapian kuukausi sitten. Onhan mussakin jotain vialla kun olen valmis rakastamaan ja tukemaan lähimmäistäni vaikka hän käyttäytyy minua kohtaan täysin sietämättömän häikäilemättömän vittumaisesti.
[/quote]
Jaksamisia sinulle!
-av
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kokemusta... ensimmäinen suhteeni. Ei oltu kuitenkaan mitään teinejä. Nainen oli todella määräilevä ja riidellä ei voinut, aina pelattiin erokorttia. Tätä jatkui viitisen vuotta jonka aikana ayritin pelastaa suhdetta jatkuvasti. On off ja aina menin takaisin. Päättyi kun nainen jätti ja lähti toisen matkaan. Seurauksena hermoromahdus, itsemurhayritys ja sairaalahoito. Jälkiseurauksena lähes kyvytön tuntemaan mitään syvempää ihmisiä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nro 11 jatkaa vielä, että melkein koko suhteen ajan minä oikeasti luulin, että kaikki vika on minussa. Että en ole ansainnut mieheltä muunlaista kohtelua koska olen niin huono laittamaan ruokaa tai en näytä tarpeeksi edustavalta tai mitä nyt ikinä. Itsetunto oli ihan nollassa. Ja se kai siinä kettumaisinta olikin, että vasta myöhemmin tajusin ettei mikään minun vioistani ole niin kauhea että se oikeuttaisi moisen lyttäämisen. En suinkaan suhteen aikana.
[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 22:36"]
Minulla on kokemusta... ensimmäinen suhteeni. Ei oltu kuitenkaan mitään teinejä. Nainen oli todella määräilevä ja riidellä ei voinut, aina pelattiin erokorttia. Tätä jatkui viitisen vuotta jonka aikana ayritin pelastaa suhdetta jatkuvasti. On off ja aina menin takaisin. Päättyi kun nainen jätti ja lähti toisen matkaan. Seurauksena hermoromahdus, itsemurhayritys ja sairaalahoito. Jälkiseurauksena lähes kyvytön tuntemaan mitään syvempää ihmisiä kohtaan.
[/quote]
On se vaan kamala, millä tavoin narsistin uhriksi joutunut kärsii.
-av
Itsetuhoinen jatkaa vielä. Vaikka olenkin kyvytön tuntemaan muita kohtaan mitään syvempää, aikaa siis noin 1.5 vuotta. Jälkikasvusta huolehdin ja välitän. Plussana voin sanoa, että kuntästä selvitään, niin seuraavan naisen kanssa on pelkkää ruusuilla tanssimista.
[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 22:53"]
Itsetuhoinen jatkaa vielä. Vaikka olenkin kyvytön tuntemaan muita kohtaan mitään syvempää, aikaa siis noin 1.5 vuotta. Jälkikasvusta huolehdin ja välitän. Plussana voin sanoa, että kuntästä selvitään, niin seuraavan naisen kanssa on pelkkää ruusuilla tanssimista.
[/quote]
Mukava kuulla!
-av
Kertoisiko av omasta kokemuksestaan tarkemmin? Onko tilanne vielä käynnissä vai jo kenties päättynyt? -itsetuhoinen
[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 23:04"]
Kertoisiko av omasta kokemuksestaan tarkemmin? Onko tilanne vielä käynnissä vai jo kenties päättynyt? -itsetuhoinen
[/quote]
En mielelläni jakaisi omaa kokemustani täällä. Tilanne on sen verran epäselvä tällä hetkellä. Kiva kuitenkin kun kysyit.
-av
Tulisi nyt joku...