Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalinen ahdistus pilaa elämäni ja urani
16.10.2020 |
Isoissa ryhmissä menen täysin lukkoon. Olen jäykkänä kuin patsas, yritän näyttää rennolta. Suutani en saa auki, kysyttäessä vastaan ”normaalisti”, puheenvuoron ottaminen on vaikeaa, enkä osaa heittää isossa ryhmässä small talkkia. En uskalla puhua, pelkään että änkytän tms. En ymmärrä miten ihmiset osaavat olla ryhmätilanteissa rennosti ja puhua :(
Aloitin uudessa tiimissä, ja nyt etätöiden aikana aluksi meillä oli skypepalavereita. Alussa osasin olla vähän rohkeampi, osasin kysyä kysymyksiä ja olla vähän äänessä. Olin ylpeä itsestäni. Sitten tuli käsky että, kaikki laittavat palaverissa aina web-kameran päälle. Tämä oli käännekohta, menin aivan lukkoon taas kun pelkän äänen sijaan pitikin keskittyä sekä siihen miltä näytän JA ääneen. ”Edistys” romahti täysin tuon web-kamerajutun takia ja nyt olen ollut taas tuppisuu. En jaksa.
Kommentit (22)
Minun on tosi vaikea sanoa mitään etäkokouksissa. Viime kokouksessa sitten piti kaikkien esittää joku kommentti ja nyt olen kieriskellyt kamalissa häpeäntunteissa, kun puhuin niin typerästi. Mikä tähän avuksi!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalinen ahdistus on kyllä yksi pahimmista vitsauksista. Olen kärsinyt siitä koko elämäni ja se on vaikuttanut kaikkeen ihmissuhteista uraan ja harrastuksiin. Onneksi on propral, sen avulla jotenkin pärjään työelämässä. Mutta ei se vie sitä henkistä ahdistusta pois, piilottaa vain fyysiset oireet. Lohduttavaa kuitenkin, että meitä ahdistuneita on paljon. Itse olisin ehkä ollut kaikkien onnellisin ihan rivityöntekijänä jossain helpossa työssä, mutta jokin ihmeellinen sisäinen paine on saanut hakeutumaan ylemmäs uralla ja nyt saa sitten kulkea töissä jatkuvan ahdistuksen kanssa. Toivottavasti jossain vaiheessa keksitään jokin lobotomia, jolla tästäkin vaivasta pääsee.