työnantaja pakottaa kertomaan itsestään kaikille firman työntekijöille

Kirjoitat siihen jotain, totuudessa pysyminen on vapaehtoista.

"Entinen astronautti joka asuu Madridissa 4 vaimon ja 8 lapsen kanssa, päivittäiset työmatkat yksityiskoneella Helsinkiin ovat aika haastavia"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla jotain salattavaa? Tuohan vain nostaa yhteishenkeä. Ei ole kivaa, jos yksi on kuin sitruunan syönyt.

Käyn siellä töissä, elämäni on töiden ulkopuolella. Yhdelläkään kollegalla ei ole mitään oikeutta yksityiselämääni.

Haluat ilmeisesti olla pelkkä numero. Ehdota työnantajalle, että laitetaan kaikille id-numero rintaan. Kenenkään ei saa käyttää muuta tapaa keskustelujen tai raportoinnin yhteydessä. Kukaan ei tiedä kenenkään oikeaa nimeä, puhelinnumeroa tai kotiosoitetta. Jos tapaatte työajan ulkopuolella, ei saa moikata tai osoittaa mitenkään tuntevansa.

Onko omat asiat jotenkin noloja ja piiloteltavia?

Tuo on yleinen käytäntö työpaikoilla, että uusi taloontulija, siis uusi työntekijä esittelee itsensä muille.

Aikaisemmin se kyllä tapahtui ihan livenä jossain tilaisuudessa: palaverissa, kahvitellessa, tms.

Ajat ja tavat muuttuvat ja tuokin on siis mennyt jo nettiin.

Mitä kummallista siinä, että esittelee itsensä lyhyesti työkavereille. Ei siinä mitään elämänkertaa kerrota, vaan lyhyesti se kuka on,  koulutus, entiset työpaikat, siviilisääty: siis onko sinkku vain naimisissa ja harrastukset.

Nuo kaikkai kertoa hyvin lyhyesti, niinkuin moni tekeekin.  Toiset kertoilevat laajemmin ja humorisesti.

Tottahan uuden työntekijän naama ja nimi pitää tulla tutuksi työyhteisölle, etteivät ihmettele että mikä tuo outo tyyppi on, joka täällä kuljeskelee toistuvasti.

Ja uudet työntekijät on aina myös esitelty yrityksen uusimmassa tiedotuslehdessä.

En ole ikinä tuommoiseen törmännyt. Ei ole pakko kertoa. Aina voi tosta listasta laittaa vain osan ja kertoa jotain ympäripyöreää. Jättää kaikista henkilökohtaimmat asiat vaan kylmästi pois.

Aatteles, Nokia-aikoinani jouduin vielä tekemään esittelyn englannniksi kansainvälisellä työyhteisölle rautaisella niukin naukin viitosen arvoisella ralli-sössöenkulla.

Gdpr listan mukaisesti kerrot erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja

rotu tai etninen alkuperä

poliittisia mielipiteitä

uskonnollinen tai filosofinen vakaumus

ammattiliiton jäsenyys

terveyttä koskevia tietoja

seksuaalinen suuntautuminen tai käyttäytyminen

geneettisiä ja biometrisia tietoja henkilön tunnistamista varten.

Moi olen Römpsä Virtanen ja viiden lapsennyyhoo. Mä oon peeaa ja onneksi pääsin töihin että voin alkaa maksaa ulosottovelkaani. Mun miesystävä on nyt vankilassa ja lapset tosi usein flunssassa. Mulla on huono selkä ja vatsatautiin sairastun yleensä torstaisin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei ole paha.

Kirjoitat vaan Maija Meikäläinen, 35v, avioliitossa, 2 lasta. Harrastukset: ulkoilu ja elokuvat tms. tosi ympäripyöreää ja laimeaa.

Et nyt ymmärtänyt, miksi tämä pitäisi kertoa työnantajan käskystä muille työntekijöille?

No miksipä ei? Mä oon tosi yksityinen ihminen. En kerro esim. musiikki tai leffamakuani, en mielipiteitäni politiikasta tai uskonnosta tai oikeastaan mistään, en kerro ystävistäni tai harrastuksistani (muutakuin tuollaista ympäripyöreää), en uhu työkavereille mitään oman elämäni asioista jne. En kuitenkaan koe ongelmaksi sanoa, että olen 29, olen avoliitossa, mulla on koira ja harrastan ulkoilua. Ei se nyt niin kamalaa ole :D

Vierailija kirjoitti:

Onko omat asiat jotenkin noloja ja piiloteltavia?

Siis eikö tällaiset ihmiset ymmärrä yksityisasian käsitettä? Esim. se millaisia kirjoja luen ei ole millään tavalla nolo tai piiloteltava juttu, mutta haluan pitää sen ihan omana, yksin nautittavana juttunani.

Artikkelin pituus on yksi A4 eikä mikään kolme lausetta.

T. AP

Millaisia profiileja työkavereillasi on? Tee joku mahdollisimman ympäripyöreä, lyhyt ja yleistä linjaa noudatteleva.

Eihän sinne ole pakko kirjoittaa mitään mitä ei halua. Jos ei halua kertoa lapsistaan tai muusta niin ei kerro. Meillä uudet työntekijät (paitsi ihan ns rividuunarit) laittaa kaikille sähköpostilla esittelyn itsestään tyyliin: "Hei olen Maija Meikeläinen, aloitin xxx tehtävissä lokakuun alussa, työnkuvaani kuuluu sellaisia ja tällaisia asioita. Työhuoneeni sijaitsee xx paikassa/teen nyt työni etänä, Teamsissa tavataan. Tässä yhteystietoni." Osa kirjoittaa jotain henkilökohtaisempaa, osa ei.

Mikä siinä on niin vaikeaa? Oletko joku salainen agentti?

Olen vasta vanhemmiten ymmärtänyt että kaikelle pitää olla selitys. Eli jos et hölötä kaikkea elämästäsi menneisyydestä nykyisyyteen olet jotenkin sosiaalisesti kömpelö ja pelkäät ihmisiä tai muuten outo tai sulla on vähintään rikollinen tausta. Ei ole, vaan haluan pitää työkaverit työkavereina, naapurit naapureina ja ystävät ystävinä. Voin olla kova luokittelemaan, mutta en häpeä tai pelkää vaikka asiat usein näin negatiivisesti pyritään selittämään. Lisäksi asun pienessä paikassa, enkä halua muita asiaa arvostelemaan tai nurkkiini pyörimään. Onko selvä?

Miten tuollainen tynnyrissä kasvanut ap on yleensä töihin päässyt?

Mitä helvettiä sinä oikein pelkäät, kuulostat melkein sairaaloiselta tyypiltä.

Tottahan ihminen joutuu esittelemään itsensä ainakin nimeltä jo vapaa-aikana erilaisissa juhlissa ja tapaamisissa.

Miten nykyajan nuori tai nuorehko ihminen voi noin sairaasti pelätä jotain noin yksinkertaista asiaa?

Ja millaisissa nyrkkipajoissa ja juoppoputkissa te muut olette oikein olleet työssä, jos teille kaikille tuollainen esittäytyminen työtovereille on aivan outoa?

Mitä luuseri porukkaa täällä on taas perjantai-iltapäivänä oikein linjoilla.

Vierailija kirjoitti:

Olen vasta vanhemmiten ymmärtänyt että kaikelle pitää olla selitys. Eli jos et hölötä kaikkea elämästäsi menneisyydestä nykyisyyteen olet jotenkin sosiaalisesti kömpelö ja pelkäät ihmisiä tai muuten outo tai sulla on vähintään rikollinen tausta. Ei ole, vaan haluan pitää työkaverit työkavereina, naapurit naapureina ja ystävät ystävinä. Voin olla kova luokittelemaan, mutta en häpeä tai pelkää vaikka asiat usein näin negatiivisesti pyritään selittämään. Lisäksi asun pienessä paikassa, enkä halua muita asiaa arvostelemaan tai nurkkiini pyörimään. Onko selvä?

Ei ole hölöttämistä eikä pölöttämistä esitellä itsensä uudessa työpaikassa työkavereilleen ja muille esimiehille.  Se kuuluu etikettiin, on työelämän peruskäytöstä ollut aina.

Muuten ei tarvitse työyhteisössä ole mikään tarinaturpa, jos työkaverit näkee, että jaahas, tuo on hiljainen tyyppi, niin he kyllä sopeutuvat siihen, muutamaa uteliasta täti-ihmistä lukuunottamatta.

Näin on ainakain meidän työpaikalla: kaikki ovat tottuneet niihin vaiteliasiin ihmisiin kahvitunneille, eikä kukaan mitään heiltä kysele eikä utele.  He sulautuvat joukkoon siinä missä muutkin.

Näin on ainakin meidän työpaikalla aina ollut.

Laita ikäsi vuosikymmenen tarkkuudella, esim. "viisikymppinen".

Perhesuhteiden kysyminen on mielestäni asiatonta?! Vastaisin korkeintaan "tykkään viettää aikaa läheisteni kanssa" :D Ihan sama jos se on kissa tai ei kukaan...

Ajanviettotavaksi vaikka ulkoilu ja lukeminen. Tai elokuvien ja sarjojen katsominen.

Tiedän että isoista firmoista esim UPM edellyttää tuollaisia himmeitä kamaluuksia työntekijöiltä :'D

Itse varmaan vetäisin henkilöesittelyn hatusta tavalla, joka tukisi "työminää" kaikkein parhaiten. Eli mainostaisin olevani hyväntuulinen ja sosiaalinen diipadaapaa, joka harrastaa ammattiaan tukevia asioita X ja Y jne jne.

Kirjoitat siihen juttuja ns. työminästäsi: minkä tyyppistä työtä olet tehnyt, mikä on erikoisalasi ja intohimosi (työssäsi, tietysti). Ei sinne tarvitse kertoa mitään vapaa-aikaminään liittyvää. Voi tietysti laittaa jotain neutraalia harrastuksiin liittyvää ohimennen.

Ei sinne tarvitse laittaa mitään, mitä et halua. Kirjoitat vai, että millaisissa tehtävissä aloitat vähän jotain relevanttia työ- tai koulutushistoriasta, ja sitten jotain suht neutraalia liibalaabaa vapaa-ajastasi, siis sen tyyppistä mitä voisit muutenkin kahvihuoneessa jakaa. Esim. että käyn lenkillä koiran kanssa tms. Perhesuhteista ei ole mikään pakko kertoa jos ei halua, mutta monet nyt toki mielellään mainitsevat lapsistaan. Ikä on myös turha tieto.