Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksen pääse opiskelemaan mihinkään?
15.01.2014 |
Olen aina ollut koulussa hyvä. Numerot olivat aina 8-10 väliltä. 10 sain, jos aine kiinnosti ja 8, jos en todellakaan edes avannut kirjoja. Koulu oli aina helppoa, tein läksyt välitunneilla ja kaikki esseet ja tutkielmat tein niin nopeasti kuin vain pystyin kirjoittamaan.
Kirjoitin hyvin arvosanoin ylioppilaaksi. Kuvittelin siinä erinomaisuudessani, että pääsisin ihan mihin tahansa yliopistoon lukemaan ihan mitä vain. Kunhan nyt lukaisisin läpi ne pääsykoekirjat.
No, hain ja lukaisin. En päässyt. Pääsin 6. varasijalle haluamaani paikkaan, mutten päässyt sisälle.
Menin töihin ja päätin lukea seuraavana vuonna vähän paremmin. Ihmettelin koko vuoden sitä, etten muka MINÄ päässyt ensiyrittämällä ilman lukemista yliopistoon.
En päässyt toisenakaan vuonna, vaikka tosissaan kyllä luin. En päässyt kolmantenakaan ja aloin olla jo epätoivoinen.
Neljäs yrityskerta meni jälleen kerran tosi hyvin ja pääsin taas varasijoille, kuten aina aiemminkin. Varsinaiset paikat menivät kuitenkin aina muille, enkä noussut varasijoilta ikinä. Hain yhteensä kuuteen paikkaan näinä neljänä kertana, en siis hakenut vain yhteen.
Viidentenä hakukeväänä hain myös ammattikorkeakouluun ja sinne pääsinkin. Opiskelin neljän vuoden koulutuksen kolmessa vuodessa, koska tein harjoittelut ja ylimääräisiä vapaavalintaisia kursseja kesälomien aikana. Ala oli sellainen, joka ei työllistä, ei kiinnosta. Olipahan koulutus (jolla ei tee mitään).
Menin taas töihin ja taas hain yliopistoon. Ja taas ja taas.
Nyt olen 32-vuotias. Minulla on ammattikorkeakoulututkinto, jolla en tule koskaan tekemään yhtään mitään. Naimisissa olen ja on kolme lasta, olen vakituisessa työpaikassakin.
Minulla on kuitenkin päähänpinttymä tuo yliopistokoulutus. Olen sellaisista piireistä, joissa maisterius on yhtä päivänselvää kuin ylioppilaaksi kirjoittaminen. En tunne lähipiiristäni tai sukulaisistani muita ei-maistereita. Tohtoreitakin on ihan kiitettävästi jo minunkin ikäluokassani. Arvostan itse koulutusta hyvin paljon ja siksi haluan maisteriksi. Haluan, vaikkei sillä olisi työn kannalta mitään väliä, en pääsisi parempaan työpaikkaan, saisi parempaa palkkaa, ei mitään väliä. Haluan vain yliopistotason koulutuksen. Ylempi ammattikorkeakoulu ei ole sama asia.
Miten kauan pitää seistä päällään, että pääsee yliopistoon? Tyhmä en ole, mutta kylläpä on ovet tiukassa!
Kommentit (15)
Onko kyseiselle alalle valmennuskursseja? Tai sitten ala on sellainen, että sulla pitäis olla vielä parempi todistus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tuohon yhteen tiettyyn et pääse = mihinkään??
Sulla on kuitenkin vakityö, mutta ei kuitenkaan siltä alalta kuin sinulla on koulutus? Eikö haluamaasi yliopistokoulutusta vastaavaa linjaa ole amk:ssa, ja sitten sieltä ponnistaisit yliopistoon. Tosin olet tuhrannut hakuun jo yli 10 vuotta, joten eiköhän olis aika luovuttaa?
Amk.n jälkeen maisterin opinnot, menee vasn reilu vuosi.
Mitä ihmettä olet hakenut opiskelemaan? Lääkikseen? Mut joo, "8, jos ei kirjoja edes avattu" ja "pääsykokeeseen lukaistiin".
Siis eikö sulla jäänyt sieltä amkista yhtään ystäviä? Pidätkö heitäkin jotenkin b-luokan tyyppeinä? Mietin vaan kun niin kovasti korostat alemmuuttasi kavereidesi suhteen jotka kaikki ovat maistereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsykoekirjat pitää opetella ulkoa. Itselläni auttoi se, että lähtöpisteet olivat todella surkeat (lukion keskiarvo himpun päälle 7), joten minulla oli hyvin realistinen käsitys omista sisäänpääsymahdollisuuksista. Luin pääsykokeisiin koko kevään ja pääsin lopulta kahteen paikkaan (eri vuosina).
Sinuna tekisin niin, että lukisin haluamaani ainetta avoimessa yliopistossa aineopintojen verran (60-65 op) ja hakisin maisteriohjelmaan amk-tutkinnon perusteella. Jos päädyt suorittamaan koko tutkintoa, niin silloin amk:sta ei saa juurikaan korvaavia opintoja.
Yliopistoon eivät pääse kaikki, jotka eivät ole tyhmiä. Omaan aineeseeni pääsee vuosittain 4,5% hakijoista. Jo hakijoista suurin osa on fiksuja, lukion päälle ysin keskiarvolla päättäneitä ja monesti jonkun amkin alle käyneitä ihmisiä. Tästä valitusta joukosta siis lopulta vain 4,5% pääsee. Ajattele, miten minimaalisen pieni prosentti olisi koko lukion käyneestä ikäluokasta tai pahimmillaan koko ikäluokasta? Paljon ei-tyhmiä ihmisiä siis jää ulkopuolelle. Ei se mitään merkitse, että sinä olet tässä joukossa.
On myös varsin todennäköistä, että jos lukemasi amk-tutkinto ei sinua työllistä, sinun olisi vaikea työllistyä myös yliopistotutkinnolla. Työllistyminen ylioipston jälkeen vielä enemmän oman osaamisen tunnistamista, markkinointikykykyä ja aloitteellisuutta kuin pelkällä duunarialalla. Yleensä yliopistotutkinto toki tuottaa näitä kykyjä, mutta yleensä amk tekee sen vielä paremmin. En siis usko, että yliopisto-opiskelukauheasti muuttaisi aapeen tilannetta. Pikemminkin hänen ehkä kannattaisi hankkia joku toinen perustason koulutus (aikuiskoulutuspuolelta).
Jos taas haluaa oppia ja sivistyä, kannattaa tosiaan harkita sitä avointa yliopistoa. Perheettömän kannattaisi harkita myös kansanopistolinjoja.
Jos kuitenkin haluat oppia jotain
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suoraan sanoen jotain sun päässä on vialla jos et yliopistoon pääse... Itse pääsin oikikseen ja kauppakorkeaan kumpaankin ekalla yrittämällä (eri vuosina toki), vaikken mikään kympin oppilas tai muutenkaan poikkeuksellisen älykäs olekaan. Ihan pelkällä ahkeruudella ja systemaattisella lukemisella ne ovet avautui. Opiskelukaveritkin oli ihan normaalilahjakkaita tyyppejä. Eli oisko nyt vaan peiliin katsomisen paikka sulla ap...
t. OTM+KTM
Et maininnut mitä alaa hait lukemaan, mutta joihinkin yliopiston koulutusohjelmiin voi tulla valituksi avoimen yliopiston kautta. Toisin sanoen suoritat tietyn määrän opintopisteitä avoimen puolella ja näistä opinnoista saatujen arvosanojen keskiarvolla osoitat, että olet kiinnostunut alasta, jolloin yliopisto myöntää tutkinto-oikeuden kriteereiden täytyttyä.
Esimerkiksi teknilliseen yliopistoon (DI-koulutus) pääsee monille linjoille opiskelemaan tätä kautta. Työllistymisen kohdalla yksi varmoista on rakennustekniikan DI:n tutkinto.
Jos haet lääkikseen tai oikikseen, niin kilpailu on kovaa ja harvat pääsevät ekalla kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"etten muka MINÄ päässyt ensiyrittämällä ilman lukemista yliopistoon."
Eiköhän se syy ole tuossa. Jos on tottunut siihen, että saa kokeista kaseja lukematta, niin voihan se tulla yllätyksenä, että pääsykokeeseen täytyy lukea. Eikä yliopistossa muutenkaan lukematta kaikkea saa suoritettua, vaikka kuinka olisi älykäs ja akateemisesta suvusta.
Kannattaa nyt lopettaa se päällään seisominen ja avata ne pääsykoekirjat. Joidenkin asioiden eteen nyt vain täytyy nähdä vaivaa, jos niitä tosiaa haluaa. Harmi vain, että olet oppinut, että elämästä voi aina suoriutua mahdollisimman vähin ponnistuksin. :(
Olen kyllä myöhempinä vuosina lukenut kunnolla, tuo ensimmäinen kerta oli se lukaisukerta. Olen nöyrtynyt ja huomannut, ettei vanhalla koululahjakkuudella tee yhtään mitään.
Meillä ei kyllä tasan annettu helposti numeroita. Kävin Norssin.
Olen hakenut lukemaan humanistisiin paikkoihin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue kirja "Kunnian kevät", kirjoittanut Jaakko Mäki-Petäjä. Siellä kerrotaan, mikä meni pieleen. Ja mitä voit korjata.
Käy kurkkaamassa esim. tämä: https://www.jyu.fi/hae/tutkinnot/maisteriohjelmat
Samanlaisia maisteriohjelmia löytyy myös muista yliopistoista. Noiden pääsyvaatimukset riippuvat alasta, oppilaitoksesta ja sun pohjakoulutuksesta. Mutta tuollaisen kautta voit saada maisterin tutkinnon parissa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis hyvällä lukiotodistuksella pitäisi suoraan päästä lukioon?
Alue: Aihe vapaa
Mitä jos koulussa annettiin hyvät arvosanat helposti? Sitten pääsykokeissa ei pärjäämäkään niin helposti? Ole onnellinen työpaikastasi. Minä olen tuleva työtön maisteri. Voithan tehdä vaikka avoimessa opintoja?