Onko täällä muita introverttejä? Miten sinuun suhtaudutaan?

Jään ulkopuolelle, koska mun jutut on niin erilaisia kuin keskivertoaikuisten. En osaa enkä oikein enää jaksakaan keksiä puhuttavaa.

Jään, mutta ihan omasta halustani.

Ihan oikeat ystäväni ymmärtävät introverttiuteni, ja heidän kanssaan jaksankin pari kertaa vuodessa olla viikonloppuvierailulla.

Muulloin minulle riittää oman itseni ajatukset ja perheeni läsnäolo tiettyyn pisteeseen asti (haluan olla yksin viim. 21.30)

"Oisithan sinä muuten ihan kelpo ihminen, mutta kun puhut liian vähän!"

Jään aina kaikkien piirien ulkopuolelle tahtomattani. Töissä mua hyljeksitään ja varmaan puhutaan selän takana kaikenlaista. Olishan se kiva jos olisi edes pari ystävää mutta ei niitä niin vain löydetä.

Mikä on introvertti?

Täällä myös yksi. Minkäs sille voi, että jaksaa viihtyä parhaiten omassa seurassa. :)

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 23:05"]

Mikä on introvertti?

[/quote]

ekstrovertin vastakohta.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 23:05"]

Mikä on introvertti?

[/quote]

ekstrovertin vastakohta.

Kyllä. Pitkät katseet... vaikeneminen kun saavun paikalle...koskaan en tiedä mistään mitään mitä on meneillään, koska minulle ei kerrota mitään...paskimmat työvuorot teetetään minulla...salainen tuijotus, kun käännän katseeni, niin toinen kääntää sen pois...ei edes oleteta että osallistuisin yhteisiin menoihin...jne.

Minulla ei ole nykyään enää yhtään ystävää, miestäni lukuunottamatta. En jaksa pitää yhteyttä kehenkään enkä ole kiinnostunut muiden asioista. Minulla on yleensä ollut aina vain yksi hyvä ystävä, nyt se on mieheni.

Työpaikalla olen kuitenkin pidetty ja tunnen kuuluvani joukkoon. Olen ahkera, avulias, ystävällinen työkaveri ja lähes aina hyvällä tuulella. Yritän olla kiinnostunut muiden asioista vaikkei voisi vähempää kiinnostaa jonkun koiran sairastelut tai lapsen harrastukset. Monet työkaverit pitää vapaa-ajalla yhteyttä mutta olen tyytyväinen ettei minua kutsuta, koska en haluaisi osallistua mihinkään kuitenkaan.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 23:09"]

Täällä myös yksi. Minkäs sille voi, että jaksaa viihtyä parhaiten omassa seurassa. :)

[/quote]

Yksin ollessa ei käy aika koskaan pitkäksi. Toisten seurassa niin käy usein.

Juuh. Varsinkin ulkomailla olen saanut kuulla olevani liian hiljainen. Nuorempana ne kommentit hämmensivät, nyt yli kolmekymppisenä sanoisin v*ttuilijoille "painu v*ttuun jos seurani ei miellytä".

Jään ja tunnen syyllisyyttä ja itseni huonommaksi, koska en osaa olla kuin muut. En vaan osaa lätistä joutavia. Tai osaan kolmen lauseen verran jonka jälkeen tunnelma on aina vaivaantunut. Haluaisin kyllä osata.

Mulle on suututtu monesti siitä kun en halua olla aina kovin tiiviisti tekemisissä. Suuttujat ja ihmettelijät ovat aika pitkälti kaikki ekstrovertteja eivätkä vaan jaksa ymmärtää valtaisaa oma tilan kaipuuta, eivät millään.

Työpaikallakin katsotaan välillä kieroon kun en jaksa lätistä joutavia ja jossain vaiheessa vaan napitan turpani umpeen kun saan tarpeekseeni puheliaasta työtoverista. Luotan että kehonkieli kertoo sen että haluaisin nyt keskittyä tähän työtehtävään että pää kiinni, ei mulla todellakaan ole velvollisuutta viihdyttää samassa tilassa sattumalta oleskelevaa työtoveria.

Ja tarvitsen omaa aikaa PALJON, ja olenkin kehittänyt valtaisan etukäteispaniikin siitä että joku varastaa oman tilani ja ihka oikean sitoutumiskammon ajan tarpeen, ekstroverttiystävien ja puutteellisten puolustustaitojeni ansiosta. Minulla on monta varasuunnitelmaa joita käytän jos vähänkin näyttää siltä että oma tila ja aika on uhattuna. Koen ns reviiriloukkaukset todella verisenä loukkauksena, suorastaan vihaan jos joku tunkeilee ja kannan kaunaa. Minun on täysin mahdotonta lähteä esim. lenkille tai salille jonkun kanssa (uimaan voin mennä).

Haluan myös viettää omaa aikaa paljon "varastoon" kun ekstroverttikamut panttaa meikäläistä sitten monta tuntia, koska en henno sanoa että Hei oot muuten ollut täällä nyt 4 tuntia, että painutko vit... Kuullostan hirmu negatiiviselta, pidän ystävistäni kovin, mutta omasta ajasta pidän enemmän. Väsyn ihmisten seurassa nopeasti. Mun pitää saada ladata akkuni ihan rauhassa ja tehdä välillä kunnon irtiotto joka ikiseen kenenkä kanssa olen tekemisissä, muuten alan todellakin ärtymään itse kunkin ihmisen seurassa, lopulta suorastaan vihaan jos joku ei anna mun olla rauhassa.

Olen vaan tämmöinen enkä nappia painamalla muutu, piste, hyväksykää. Minäkin yritän hyväksyä itseni. Vähän vaikeeta välillä.

Mä olen aivan äärimmäisen introvertti. Mä jään aina isossa porukassa jalkoihin, muut menee jotenkin ihan eri aalloilla. Esim koulutuspäivillä kun ollaan ja tulee joku tauko, muut on jo pihalla, kun mä vasta laitan kaulaliinaa kaulaan ja mietin, että meniskö pihalle. Ja kun mennään syömään, mä vasta otan salaattia, kun muut jo hotkii jälkiruokaa. Muut ihmiset näyttää mun silmissä kuin laumalta sopuleita. En pysy mukana niiden jutuissa eikä mua kauheesti ne kiinnostakaan. Iltaisin mun on pakko saada olla yksin. En kykene seurustelemaankaan, koska se oman tilan tarve on niin valtava, ettei kukaan mies tajua sitä.

Eikä introverttius tarkoita yksinäisyyttä ollenkaan..Muistakaa, että introvertti haluaa olla omien ajatustensa kanssa, mieluummin yksin kuin toisten kanssa jakamassa ajatuksiaan.

Yksinäisyys on ihan eri asia kuin introverttius.

Introvertti, enkä haluakaan muuta..=)

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 23:31"]Jään ja tunnen syyllisyyttä ja itseni huonommaksi, koska en osaa olla kuin muut. En vaan osaa lätistä joutavia. Tai osaan kolmen lauseen verran jonka jälkeen tunnelma on aina vaivaantunut. Haluaisin kyllä osata.

Mulle on suututtu monesti siitä kun en halua olla aina kovin tiiviisti tekemisissä. Suuttujat ja ihmettelijät ovat aika pitkälti kaikki ekstrovertteja eivätkä vaan jaksa ymmärtää valtaisaa oma tilan kaipuuta, eivät millään.

Työpaikallakin katsotaan välillä kieroon kun en jaksa lätistä joutavia ja jossain vaiheessa vaan napitan turpani umpeen kun saan tarpeekseeni puheliaasta työtoverista. Luotan että kehonkieli kertoo sen että haluaisin nyt keskittyä tähän työtehtävään että pää kiinni, ei mulla todellakaan ole velvollisuutta viihdyttää samassa tilassa sattumalta oleskelevaa työtoveria.

Ja tarvitsen omaa aikaa PALJON, ja olenkin kehittänyt valtaisan etukäteispaniikin siitä että joku varastaa oman tilani ja ihka oikean sitoutumiskammon ajan tarpeen, ekstroverttiystävien ja puutteellisten puolustustaitojeni ansiosta. Minulla on monta varasuunnitelmaa joita käytän jos vähänkin näyttää siltä että oma tila ja aika on uhattuna. Koen ns reviiriloukkaukset todella verisenä loukkauksena, suorastaan vihaan jos joku tunkeilee ja kannan kaunaa. Minun on täysin mahdotonta lähteä esim. lenkille tai salille jonkun kanssa (uimaan voin mennä).

Haluan myös viettää omaa aikaa paljon "varastoon" kun ekstroverttikamut panttaa meikäläistä sitten monta tuntia, koska en henno sanoa että Hei oot muuten ollut täällä nyt 4 tuntia, että painutko vit... Kuullostan hirmu negatiiviselta, pidän ystävistäni kovin, mutta omasta ajasta pidän enemmän. Väsyn ihmisten seurassa nopeasti. Mun pitää saada ladata akkuni ihan rauhassa ja tehdä välillä kunnon irtiotto joka ikiseen kenenkä kanssa olen tekemisissä, muuten alan todellakin ärtymään itse kunkin ihmisen seurassa, lopulta suorastaan vihaan jos joku ei anna mun olla rauhassa.

Olen vaan tämmöinen enkä nappia painamalla muutu, piste, hyväksykää. Minäkin yritän hyväksyä itseni. Vähän vaikeeta välillä.

[/quote]

Mä olen ihan samanlainen. Terv 15

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 23:36"]

Muut ihmiset näyttää mun silmissä kuin laumalta sopuleita.

[/quote]

Tämä oli erityisen hauskasti ja osuvasti ilmaistu. :D

Aivan osuvia kommentteja ja kokemuksia, voin samaistua täysin. Entäs, vihaatteko sitä, että ihmiset tunkee kylään? Mä kammoan vieraita ihmisiä omassa kodissani, on kamalaa aina kun joku ehdottaa kyläilyä puolin toisin. En halua meille ketään, enkä itsekään halua vierailla. Pari tositosi läheistä ystävää on poikkeus.

Ap

En ole kuullutkaan introvertista. Mutta joo minua ahdistaa vieraat. En halua ketääb kylään. Haluan olla työpäivien jälkeen rauhassa kotona. En osaa rentoutua jos on vieraita.

Enkä mielellään mene kyläilemään. Silti töissä olen sosiaalinen jne. Vapaa aikani haluan käyttää itseeni ja poikaystävääni.