Kuka voi sanoa olevansa onnellinen?
Oletteko ihmiset onnellisia? Mikä tekee elämän onnelliseksi? Mikä sen onnen voisi viedä?
Kommentit (30)
Miksi en olisi? Elämässäni ei ole asiat hullummin. No, työtilanne voisi olla toinen, mutta ei se onnea vie. Onnen voi viedä vain miehen tai lasten kuolema.
Maailman ihanin perhe! Kiva työpaikka, Pari mahtavaa ystävää, mukava koti... Terveys ei parhain, mutta muut asiat kompensoivat...
Ja sen perheen jos joku minulta nappaa, niin se voisi viedä onneni...
onnellinen
elämäni tekee onnelliseksi arjen pienet asiat. nautin ja olen onnellinen miehestäni ja hänen kauttaan saamastani perheestä. olen jollain tavalla harmoonisessa mutta en suinkaan tylsässä parisuhteessa, josta saan paljon, mutta en tunne, että minun pitää uhrautua päivästä toiseen perheeni vuoksi, vaan saan olla perheessä mukana tasavertaisena vanhempana.
lisäksi olen ensimmäistä kertaa raskaana :)
olen onnellinen
onnen voisi viedä mieheni yht`äkkinen kuolema.
en oikein enää meinaa jaksaa jatkuvia, valtavia vastoinkäymisiä. Minusta onnellinen elämä olisi jotakin muuta, kuin että pitää aina iloita siitä, että tällä kertaa nyt ei käynyt pahemmin tai ihan kaikkea nyt ei ole menettänyt. Että voisi iloita joskus jostakin hienosta asiasta, eikä siitä mitä nyt vielä on jäljellä.
Hyvä ja harmoninen parisuhde on valtava voimavara. Tiedän sen kun kokemusta on toisenlaisestakin parisuhteesta. Kestän lapsen sairauden ja epävarmuuden ja ajoittaisen taloudellisen alamäen, kun vierellä on hyvä puoliso. Puolison menettäminen olisi sellainen asia, jota ei oikeen uskalla edes kuvitella.
olen usein onnellinen.
Lapset, mies, ystävät, vähäinen sairastelu, elämän pienet nautinnot (esim. hyvä kirja ja suklaa) tekevät minut onnelliseksi...
Huomenna voi taas kaikki keikahtaa nurin. Mutta jos tänään on hyvä päivä, olen onnellinen.
Meillä on vihdoin asiat vähän paremmalla mallilla: on vihdoin se perhe josta haaveltiin (3 lasta), on töitä, ja ennen kaikkea olemme kohta saamassa sen kodin josta olemme aina haaveilleet! Parisuhde voisi olla paremmalla mallilla, mutta uskon sen tästä toipuvan kunhan kuopus kasvaa:). Toisaalta ei meillä niin huonostikaan mene, valtavasti pidämme toisistamme ja viihdymme yhdessä. Mutta en minä joka päivä onnellinen ole...
Jos perheeseen mahtuu parantumatonta sairautta ja kuolemaa, kyse on vain väärästä asenteesta, jos ei ole onnellinen?
Mutta kyllä olosuhteektin vaikuttavat. Minulla ne vaikuttavat juuri niin, että perusasiat ja hyvä parisuhde tekevät perusonnelliseksi, vaikka perheessä on vakavaa sairautta ja monenlaista muuta murhetta.
Totta on, että onni on asenne. Aina on jotakin mikä voisi olla vielä paremmin, tai minä saavuttamalla "olisi onnellinen" - aina voi elää "sitten kun" elämää.
Olen onnellinen tässä ja nyt.
Onnellisuuden voisi viedä aviomiehen mustasukkainen asennoituminen (mitä hän ei ole tähän mennessä osoittanut), lapsen menettäminen tms.
Nyt on kaikki hyvin. Ja toivottavasti näin myös jatkuu tulevaisuudessa.
Esim. äitini näkee vain elämässään ne huonot puolet. Oikeasti ei hänellä nyt asiat niin pahasti ole, on hyvä parisuhde, talo, kivat lapset ja lapsenlapset joilla hyvä elämä jne. Sitä kun ajattelee niin ihmettelen miksi ei voisi olla tyytyväinen? Vaikka olisi jotain sairautta niin eikö voisi nähdä valoisatkin puolet kaikessa?
Ei sitä voi olettaa etteikö kuolema tai muu voisi muuttaa onnea suruksi, vihaksi, katkeruudeksi. Miksi aina pitää olla onnellinen? Sitähän se onni on että tuntee myös kipua.. :(
Omat vanhemmat on aikanaan eronnu niin en uskalla ajatella että onni loppuisi jos ero tulisi miehen kanssa. Haluan olla onnellinen vaikka se olisi yksin.
Onni on kiinni pienestä asiasta: että ihmiset on mukavia, joku tuntematon hymyilee kaupassa, lapset pitää hauskaa, seksi miehen kanssa.
Oma asenne voi olla välistä paska eikä näe kaikkea hyvää mitä on itsellä.
Kaikki mulle heti nyt tai mää masennun. Se on muotisana: masennus.
Kukaan ei ole enää surullinen tai harmissaan. Ollaan böörn autissa!
Hyvä ketjukin voi tehdä jonkun iloseksi! :D
tai että ei nyt ole enää tämän huonommin. Olisi kiva iloita joskus siitä,että asiat ovat hyvin tai edes suurinpiirtein samoin kuin muilla tutuilla.
Ja myös onnekas, vaikka tiedä sitten liittyvätkö muuten yhteen paitsi alkukirjaimellaan :o).
Olen perusonnellinen kahdesta terveestä lapsesta, omista vanhemmistani selä miehestäni. Kaikki em. saavat mut tunteisiin raivosta rakkauteen, mutta silti olen heistä kaikkein onnellisin. Olen omasta ja läheisten (riittävästä) terveydestä onnellinen, samoin heidän ja itseni (riittävästä heh heh) älystä ja asenteista onnellinen...Olen onnellinen että meillä on kaunis katto pään päällä ja ruokaa kaapissa, ihan oikeasti olen onnellinen näistä seikoista....Muutama loistava ystävä löytyy, heistä olen onnellinen...
Järkyttävin asia joka voisi kohdata olisi omalle lapselle sattuva kuolemaan jontava onnettomuus.
jospa olisikin kohdannut niistä asioista vain yksi, niin varmaan voisi vielä olla onnellinenkin. 15
Olen havahtunut viime aikoina siihen, että olen tuntenut itseni paljon levollisemmaksi ja huolettomammaksi kuin aikoihin. Se on minulle onnea! Monia pitkiä, raskaita vuosia on takana ja tuntuu hienolle, että voi toipua paljosta ja kokea iloa ja tyytyväisyyttä vaillinaistakin elämäänsä kohtaan.
Minulle elämän tekee onnelliseksi se, ettei ole akuuttia kriisiä meneillään, kokee elämän mielekkääksi ja elämisen arvoiseksi, jaksaa aidosti nähdä hyvät asiat elämässään ja on tasapainossa itsensä ja muiden kanssa.
Mikä tahansa tasapainoa ja turvallisuutta horjuttava asia voi uhata onnea, onnen tunnetta.
Lapseni oli viety sairaalaan vakavasti sairaana. Seurasi pitkä taistelu, joka ei vieläkään ole päättynyt. Tuon puhelun jälkeen ajattelin, että ikinä en enää voi olla onnellinen. Mutta kyllä sitä kuitenkin voi. Kaikille teille, jotka nyt olette onnettomia sanon: Täytyy vaan uskoa parempaan. Täytyy tehdä sitä mitä voi asian muuttamiseksi ja sitten täytyy vain odottaa ja antaa ajan parantaa. Onneksi asiat ja tilanteet muuttuvat.
mikä tekee tsinut onnelliseksi!
Onko onnellisuus sinulle asenne, olosuhde tai oivallus? Koetko syntyneesi "onnellisten tähtien alla" tai oletko joutunut raivaamaan esteitä onnesi tieltä?