Miksi hankit lapsia?

Halusin lapsiperheen elämän kaikkine iloineen ja suruineen. Elämä ilman lapsia on täysin erilaista kuin elämä lapsiperheessä.

Lomat, joulut, säännölliset vuosirytmit koulun mukaan, sosiaalinen elämä.... ja kaikkea muuta mikä oli täysin erilaista kun ei ollut lapsia.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 20:39"]

Rakas lapsi, lisääntyminen on biologiaa. Kaikki sille keksityt syyt ovat pelkkiä tekosyitä. Lisääntysen palo on synnynnäistä.

[/quote]

Biologia on tekosyy. Kukaan ei ajattele: "Biologinen tehtäväni on jatkaa sukuni geenejä. Siispä hankin lapsia." Todellisuudessa ihmiset hankkivat lapsia, koska kaikki muutkin haluavat, koska lasta tekee kovasti mieli (vrt. rakastuminen), koska vanhemmuus kiinnostaa heitä tai koska elämä tuntuu kaipaavaan jotakin sisältöä.

Ihmettelen, miten syyt voivat olla muuta kuin "itsekkyyttä", samalla lailla kuin syyt olla saamatta lapsia. Suurelle osalle ihmisistä lapsi/ lapsia hankitaan, koska yksinkertaisesti halutaan perhe, jossa on lapsia. Halutaan omaa jälkikasvua, nähdä ihmisen kasvavan ja kasvaa hänen kanssaan. Harva ajattelee oikeasti, että ihmisten täytyy saada riittävä määrä lapsia suhteessa kuolevaisuuteen, jotta yhteiskunta toimii ja pyörii tulevaisuudessakin. Samoin lapsia tuskin jätetään oikeasti hankkimatta maailman ylikuormittumisen takia kehitysmaissa. Kaikille ei biologista tarvetta lapseen synny ja se on ok. Suurella osalla se kuitenkin syntyy sekä naisilla että miehillä. Se on lajinsailymisen kautta koodattu perimäämme ja puhuttaessa tulee esiin juuri erinäköisinä  syinä. 

Todellakin on ok olla haluamatta lapsia, mutta sitä en ymmärrä, jos vihaa lapsia tai suhtautuu voimakkaan negatiivisesti toisten lastenhankintaan. Silloin kyse yleensä on jostain traumasta,käsittelemättömästä asiasta, psykologisista tekijöistä. Tämä koskee myös niitä, jotka suhtautuvat oudoksuen niihin, jotka lapsia eivät halua. Lapsista voi olla erityisemmin pitämättä, mutta viha lapsia kohtaan ei ole ihan terve tunne.

Ihmettelen, miten syyt voivat olla muuta kuin "itsekkyyttä", samalla lailla kuin syyt olla saamatta lapsia. Suurelle osalle ihmisistä lapsi/ lapsia hankitaan, koska yksinkertaisesti halutaan perhe, jossa on lapsia. Halutaan omaa jälkikasvua, nähdä ihmisen kasvavan ja kasvaa hänen kanssaan. Harva ajattelee oikeasti, että ihmisten täytyy saada riittävä määrä lapsia suhteessa kuolevaisuuteen, jotta yhteiskunta toimii ja pyörii tulevaisuudessakin. Samoin lapsia tuskin jätetään oikeasti hankkimatta maailman ylikuormittumisen takia kehitysmaissa. Kaikille ei biologista tarvetta lapseen synny ja se on ok. Suurella osalla se kuitenkin syntyy sekä naisilla että miehillä. Se on lajinsailymisen kautta koodattu perimäämme ja puhuttaessa tulee esiin juuri erinäköisinä  syinä. 

Todellakin on ok olla haluamatta lapsia, mutta sitä en ymmärrä, jos vihaa lapsia tai suhtautuu voimakkaan negatiivisesti toisten lastenhankintaan. Silloin kyse yleensä on jostain traumasta,käsittelemättömästä asiasta, psykologisista tekijöistä. Tämä koskee myös niitä, jotka suhtautuvat oudoksuen niihin, jotka lapsia eivät halua. Lapsista voi olla erityisemmin pitämättä, mutta viha lapsia kohtaan ei ole ihan terve tunne.

Halusin lapsia koska:

- Yksinkertaisesti tykkään lapsista ja nuorista ja halusin omia sellaisia elämääni, mikään ei ole ollut antoisampaa kuin nähdä omien lasten kasvavan ja kehittyvän omiksi persoonikseen ja olla läsnä heidän elämässään!

- Tiesin, että pystymme lasten isän kanssa tarjoamaan lapsille hyvin kodin ja elämän.

- Esikoista emme suunnitelleen, vaan tulin ns. vahingossa raskaaksi. Se oli kuitenkin iloinen yllätys ja päätimme ottaa sen avoimin mielin vastaan. Ei ole jälkikäteen kaduttanut... :)

t. 4- ja 6-vuotiaiden onnellinen mamma

up

Ei ole mitään syytä, miksi haluaisin lapsia. En halua pilata elämääni.

Olen aina ajatellut haluavani perheen. Kun parisuhde ja elämä muutenkin oli mallillaan, tuntui että jotain puuttuu: se lapsi. Kun yrityksistä huolimatta en tullut raskaaksi, tajusin miten palavasti lasta haluankaan. Halusin rakastaa, kasvattaa ja opettaa lasta. Halusin nähdä pienen vauvan kasvavan ja antaa tuolle vauvalle hyvät eväät elämäänsä. Tuolla tiellä nyt ollaan. Iloista, suruista ja kommelluksista huolimatta päivääkään en vaihtaisi pois.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 13:24"]

Kolmantena voisin mainita vielä sen, että en usko että voisin tarjota lapselle juurikaan parempaa lapsuutta kuin itselläni oli. Ensinnäkään en ole saanut minkäänlaista normaalin vanhemmuden mallia, ja tuskin sitä kirjoista lukemalla oppisin. Lisäksi olen varma että olisin todella katkera, jos/kun lapsi sitten saisi kaikkia niitä asioita joista olen itse jäänyt paitsi. Se nostaisi varmasti vanhat traumat liian pintaan, kun jokapäiväinen elämä muistuttaisi siitä mitä itsellä ei ole ollut. Eli en voi/pysty/edes halua tarjota kenellekään onnellista, rakkaudellista lapsuutta kun en kerran itsekään saanut. 

[/quote]Uskot, että olisit kateellinen omalle lapsellesi siitä, että hänellä on asiat paremmin kuin sinulla oli. En tiedä. Minä nimenomaan koen tyydytystä siitä, että voin tarjota lapselleni jotain sellaisia asioita, joita itselläni ei ollut - se on nimenomaan yksi parhaita ja terapeuttisimpia juttuja tässä vanhemmuudessa. Veikkaisin että omalle lapsellesi kyllä haluaisit hyvää. Tällä en missään nimessä tarkoita, että sinun pitäisi mielestäni hankkia lapsia - koet voimakkaasti että se ei ole sinun juttusi eikä siinä ole nokan koputtamista. Vierastan vain kovasti tuota ettet haluaisi tarjota lapsellesi parempaa kuin itselläsi oli - luulen että arvioit tuossa itseäsi turhan synkästi.

Ihan omaa tyhmyyttäni. En ikinä halunnut lapsia, en ikinä ole kokenut vauvakuumetta tai mitään muutakaan tunteita lapsia kohtaan kuin vastenmielisyyttä.

Tapasin miehen johon rakastuin ja hän halusi ehdottomasti kaksi lasta. Noh, nyt ollaan erottu, minä yksin lasten kanssa ja mies tekemässä lisää jonkun muun kanssa. Jippii. Elämäni suurin virhe oli tehdä lapsia.

Koska ihmisen ainut tarkoitus on lisääntyä ja halusin osaltani antaa panoksen maapallon liikakansoitukseen. Ainut ikävä juttu tässä on, että lapseni eivät tule kuolemaan vanhuteeteen, koska maapallo tuhoutuu vielä heidän elinaikanaan, mutta tuollaiset ikävät asiat työnnän mielestäni ja keskityn tähän hetkeen ja siihen miten ihana elämä minulla ja perheelläni on. Sehän tässä maailmassa on tärkeintä - minä ja lapseni.

miksi mies jää aina kakkoseksi lapsen jälkeen?

Koska aikuinen mies ymmärtää, että pieni lapsi tarvitsee huomiota eikä vauvalle voi sanoa, että odota itkultas äiti hässii nyt isää. Vai olisiko sinun äitisi pitänyt laittaa isäsi sinun edellesi, mies?

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 09:45"]

Lapsista voi olla erityisemmin pitämättä, mutta viha lapsia kohtaan ei ole ihan terve tunne.

[/quote]

Mitä muuta viha on kuin voimakasta vastenmielisyyttä? Pitäisikö puhua ennemminkin lasten inhoamisesta?

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 20:15"]

Luulin, että se olisi onnen täyttymys.

[/quote]

Oliko?

Kuten sanoin, ymmärrän, että joku ei halua lapsia, mutta voimakkaiden negatiivisten tunteiden tunteminen asiaa kohtaan, kertoo yleensä jostain traumasta tai muusta psykologisesta tekijästä. Vapaaehtoinen lapsettomuus on aivan normaalia sekä myös se ettei erityisemmin viihdy lasten kanssa. Kuitenkin, jos ihminen kokee voimakkaita negaatioita jotain sellaista ihmisryhmää kohtaan, joka on osa jokaista toimivaa yhteiskuntaa, se kertoo jotain ihmisen psykkeen rakenteesta.

Hankin lapsia, koska rakastan miestäni (edelleen!) ja halusimme perheen. En ole kertaakaan katunut päätöstä. Luulin kolmekymppiseksi asti etten ole äitityyppiä ja etten haluaisi lapsia, mutta niin vain ajatukset muuttuivat ja olen onnellinen.

Haluan elää elämäni itselleni, ei ole tarve ottaa riesakseni kaikenvievää lasta.

Vaikee kysymys... odotan toista.. en muista oikeesti enää miks halusin... :D näin vaan kuului tapahtua mun elämässä :D vihdoinkin oon onnellinen :)

Ei ole lapsia, mutta toivon niitä joskus saavani. Välillä kyllä mietin että olisiko elämä antoisampaa jos mielummin vaikka matkustelisi enemmän, tapaisi kavereita useammin ja ettei tarvitsisi huolehtia kenestäkään. Toisaalta enhän minä lapsettomanakaan mitenkään hirveästi matkustele ja kavereilla on harvoin aikaa tavata joten ei se perheen perustaminen muuttaisi paljonkaan.

Itse olen ollut osana perhettä jossa tehty paljon asioita yhdessä, nähty usein aikuisiässäkin ja aina se tunne että on joku tukena. Haluaisin varmaan tämän takia perustaa omankin, semmoista yhteisöllisyyttä on vaikea saada kavereiden kesken.