Miksi 2000-luvun alun musiikki oli jotenkin niin hyvää, erilaista?

Oli silloin aikuisuudne kynnyksellä ja koit tärkeitä asioita tuon musiikin soidessa ja siksi samat kappaleet herättävät positiivisia tunteita edelleen.

Koska kyllähän 2000-luvun kappaleet ovat ihan kamalaa kuraa, ja parhaat olivat siellä 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa =)

Mä itse konemusiikin ystävänä rakastan 2000-l alun trancea. Nykyään konemusa on pelkkää samalla kaavalla kulkevaa EDM-pskaa.  

Näin 1976 syntyneen näkökulmasta 2000-luvun alun musiikki oli jo melkoisen tasapaksua ja ylituotettua massatuotantoa. Toki sinne joukkoon vielä mahtui helmiä, mutta vähäisessä määrin verrattuna siihen valtavaan määrään täysin turhaa tusinakamaa. Toki tuon jälkeen suunta on ollut vain alas päin eli ehkä voi sanoa, että vuosituhannen alku oli viimeinen hetki, kun hyvää musiikkia tehtiin edes jotakuinkin havaittava osuus musiikin kokonaimäärästä.

Aikaa on jo kulunut ja muistat vaan parhaat. Mitäänsanomattomat biisit on jääneet unholaan. 90 % joka aikakaudesta on täyttä jaskaa.

1973 kirjoitti:

Oli silloin aikuisuudne kynnyksellä ja koit tärkeitä asioita tuon musiikin soidessa ja siksi samat kappaleet herättävät positiivisia tunteita edelleen.

Koska kyllähän 2000-luvun kappaleet ovat ihan kamalaa kuraa, ja parhaat olivat siellä 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa =)

Tämähän se oikeasti on, mikä tuota ilmiötä valtaosalla meistä selittää - halusimme me sitä myöntää tai emme. Se oman nuoruuden musiikki, jonka kanssa on kasvettu ja tunnettu ne suuret tunteet, tuntuu aina siltä parhaalta. Toki puhtaasti teknisesti tarkasteltuna, et ole kyllä väärässä väitteinesi, että 80- ja 90-luvuilla tehtiin parempaa musiikkia. Ainakin, kun huomioidaan hyvien, originaalien, oikeasti sävellettyjen, soitettujen ja laulettujen kappaleiden osuus kokonaistuotannosta. Mutta, tuosta kun lähdetään vielä aiemmille vuosikymmenille, niin uskaltaisinpa väittää, että tuo meidänkin nuoruutemme musiikki kalpenee 60- ja 70-lukujen tuotannoille.

Valitettavasti musiikissakin on koko ajan menty kohti ajattelua, että kaikki pitää saada nopeasti, teollisesti, mahdollisimman helpolla ja mahdollisimman samankaltaiseksi, että varmasti kaikki tykkää ja uutta on koko ajan tarjolla. Lopputulos on sitten täysin merkityksetöntä massaa, josta et kappaleen kuulemalla voi erottaa, kuka kymmenistä ja sadoista sillä hetkellä pinnalla olevista artisteista on sen takana - kaikki kun kuulostavat täysin samalta.

Minusta taas ysärin loppua kohti parani, vuosituhannen taitteessa läsähti. Sitten vuosikymmenen loppua kohti jälleen parani ja taas kymppiluvun puoliväliin mennessä läsähti. Ja sen koommin onkin ollut aika neutraalia massaa kaikki.

Vm 1979