Auttakaa minut eroon tupakasta :(

Lisään vielä, että sen kummempia selittämättä jouduin kohdunpoistoon enkä voi saada lapsia enempää. Muuten olisi helppo lopettaa uuden raskauden takia...

Ap

Sun kannattaa lukea ajatuksella Allen Carrin kirja Stumppaa tähän.

Oikeesti!

Itse poltin n. 25 vuotta ja  kirjan luettuani sisäistin ajatuksen että tupakoinnin lopettaminen on helppoa eikä vaadi mitään korvikkeita. Kaikki on vaan henkistä juttua.

Olen ollut polttamatta yli kolme vuotta ja ainut mitä tupakoinnista kaipaan on sellainen pieni sievä tuhkakuppi jonka sain lahjaksi vähän ennen lopettamistani. Sitä kun olisi  voinut käyttää aina julkisilla paikoilla tupakan tumppaamiseen. 

Olet rakentanut tupakoinnista mukavan rutiinin. Itse aloitin 13-vuotiaana, ja olen nyt polttanut puolet iästäni. Järkyttävää tajuta. Miltä mahtaa meikäläisenkin keuhkot näyttää, vaikka viime vuonna poltin vain vähän. Tätäkin vuotta on menty vasta 13 päivää, ja monesti olen jo yhteen sortunut. No tässä oli jo kahdet juhlatkin, missä tuli nautittua muutamat, se pahentaa aina asiaa. SE TAPA. Aion vastedes koittaa jonkinlaista inhoterapiaa itselleni. Ajattelen tupakoinnin piinaamaa naamaani, kuolevia ihosolujani, kehoon hiipiviä kuona-aineita ja mahdollisia syöpäsoluja. Riippuvaiset aivoni yrittävät aina tunkea väliin jotain soopaa siitä, miten kivaa se on. Miten se on paras hetki illasta.. EI OLE. EI VOI OLLA. EI SAA OLLA. Myrkyn itseensä imeminen. Sinäkin varmasti haiset tupakalle. Vanhenet nopeammin. Minun vanhempani polttivat. Jossain vaiheessa tupakan tuoksu oli enää ainut asia, minkä isästäni muistin. Mitä jos se jää aivoihin? Suojele lastasi, ja anna itsellesi parempi, terveempi elämä. Pysy vahvana. Miksi poltat? Se on idioottimaista, lopetetaan. Maailmassa on pakko löytyä terveempia tapoja sen tilalle. PRKL.

Ajattele vaikka sitä, että lapsesi eivät tunne sinun omaa tuoksuasi, vaan pahan, kauhean tupakan hajun tulevan suustasi, käsistäsi, vaatteistasi, hiuksistasi. Kun hipaiset lapsen poskea, tuntee hän kosketuksen, mutta samalla hän haistaa tupakan iljettävän hajun sormistasi :(.

Kannattaisi ehkä kokeilla sähkötupakkaa. Ainoa millä itse olen pystynyt lopettamaan ja nyt myös vähitellen siitä luopumaan. Tiedän kuinka vaikeaa siitä tavasta on päästä eroon mutta tuosta ei ainakaan mitään haittaa olisi.. Paljon tsemppiä!

Itse aloitin polttamaan jokapäiväisesti 3 vuotta sitten,nyt myös haluaisin siitä eroon, jotta raskaaksi tuleminen helpottuisi, inhoan polttamista mutta olen myös niin koukussa siihen että en edes itse ymmärrä, aamulla pakota. Itseni polttamaan sen tupakin kun on sen tarve. Ihan älytöntä kuinka riippuvaiseksi olenkaan jäänyt...

Yritän koko ajan keksiä tekosyitä, ettei minun tarvitsisi lopettaa :( tupakkaan menevä raha ei ole suuri minun kohdallani, olen vielä nuori, jos nyt yhden vain, helpottaa ähkyä, rentouttaa kun vituttaa jne. Joskus jopa ajattelen sen näyttävän seksikkäältä (SJP, Lana del Rey). Hirveää :( Olen saanut sen verran vähennettyä tupakointia, että olen hokenut itselleni tupakoinnin olevan jaksamisestani kiinni. En mene tupakalle vaikka ystävä menisi, jos en jaksa. Kun olen yrittänyt lopettaa, en kärsi päänsärystä, mässäilystä tai ärsyyntyneisyydestä. Retkahdan vain koska yhtäkkiä päätän, etten halua lopettaa VIELÄ.

Ap

Ja nuorena se tuntuukin vaikeammalta, ajattelee että kyllä mä sitten joskus lopetan... No, sitten nelikymppisenä kun ne harmaat kasvot sieltä peilistä tuijottaa, lopettaminen oikeasti on helpompaa.

Poltat niin vähän, joten kyse on tahdonvoimasta. Tupakointisi on pelkkä tapa, josta on päästävä eroon. Nyt se loppui. Et polta enää ainuttakaan. Piste.

Nim. Ennen aski päivässä, nyt savuton ja ylpeä

Nuori- enemmän aikaa tupakoida? Eli on vaan surullisempaa, kun sairastut ja kuolet nuorempana :(  olen joskus jäänyt valokuvaan tupakka suussa tai nähnyt vilauksen vaikka ikkunaheijastuksesta- se muuten näyttää pirun tyhmältä suurimman osan ajasta. Tapatupakointi on vaikea lopettaa, sosiaalinen vielä vaikeampi. Nyt lopetat. Kerrot myös niille ystäville. Hävität tulitikut, sytkärit ja tupakat. Tuhkakupit, tupakkatakit ja tohvelit. Ei se ole mitään yksityistä laatuaikaa, kun tupakoit lapsen nukkuessa. Lapsi varmasti tietää sinun tupakoivan. Sen haistaa tyhmempikin. Olet kuin tapajuoppo, joka käy tissuttelemassa lapsen nukkuessa. Varmasti monesti tämä on kuullut kun ovi käy. Jos tarvitset hiljentymishetken, ala mediotimaan tai joogaamaan siellä kylmällä takapihalla, sateisella katoksella. Ei se ole pois sinulta, kun lopetat, et menetä mitään ystävää, vaan potkaiset pihalle syöpäläisen, mikä on hiipinyt nahkoihisi. T.4

Tupakointi ei ole tapa.

Poltit sitten vähän tai paljon niin tupakoimalla ruokit nikotiinin tarvetta kropassasi tietyin väliajoin. Se vaan pitää lopettaa ja tajuta että kroppa tottuu todella pian siihen ettei saa nikotiinia, mikä ei todellakaan elimistöön kuulu.

Muistakaa, että tupakointi on todella VAHVA riippuvuus, heroiiniriippuvuuteen verrattava. Ei ihme, että siitä on vaikeaa luopua... Muttei mahdotonkaan! Ei kannata olla liian tiukka itselle, armeliaisuutta. Se lopettaminen tulee, kun on siihen valmis, kun on tehnyt sen työ sisällään, mielessä. Loppu on sitten jo helpompaa. Itse poltin lähes 25v. Ja lopetin 2.5v vuotta sitten, lopullisesti. Tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 00:34"]Tupakointi ei ole tapa.

Poltit sitten vähän tai paljon niin tupakoimalla ruokit nikotiinin tarvetta kropassasi tietyin väliajoin. Se vaan pitää lopettaa ja tajuta että kroppa tottuu todella pian siihen ettei saa nikotiinia, mikä ei todellakaan elimistöön kuulu.

[/quote]

Tupakointi on tapa. Et taida itse polttaa? Viimeistään lopettaessa huomaa asian. Miten kulutat töissä ajan, mitä teet hermot menettäessäsi, mitä teet sormillasi, kädet hakeutuvat koko ajan taskuun vaikka siellä ei tupakkaa enää olisikaan...

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 00:38"][quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 00:34"]Tupakointi ei ole tapa.

Poltit sitten vähän tai paljon niin tupakoimalla ruokit nikotiinin tarvetta kropassasi tietyin väliajoin. Se vaan pitää lopettaa ja tajuta että kroppa tottuu todella pian siihen ettei saa nikotiinia, mikä ei todellakaan elimistöön kuulu.

[/quote]

Tupakointi on tapa. Et taida itse polttaa? Viimeistään lopettaessa huomaa asian. Miten kulutat töissä ajan, mitä teet hermot menettäessäsi, mitä teet sormillasi, kädet hakeutuvat koko ajan taskuun vaikka siellä ei tupakkaa enää olisikaan...

[/quote]

Jatkan vielä. Vieroitusoireille on olemassa tietyt ajat keston suhteen, mutta tavasta luopuminen onkin aivan eri asia. Se tulee esiin kuukausien, vuosienkin päästä. Vieroitusoireet ovat se helpoin asia lopettamisessa.

Kyllä kannattaisi lopettaa tupakointi. Olen nähnyt keuhko-osastolla monta keuhkoahtaumapotilasta, joilla oli erittäin vaikea hengittää, kun vähänkin liikkuivat, aivan säälitti. Muutama nuorehko potilas joukossa. Keuhkoahtaumatauti voi tulla jo n. 40 v. iässä ja se ei ole mitenkään hoidettavissa muuten kuin keuhkojensiirrolla. "Jos tupakoivan henkilön alkava keuhkoahtaumatauti todetaan hänen ollessaan 45-vuotias ja tupakointi jatkuu, seurauksena on voimakas toimintakyvyn lasku (invaliditeetti) keskimäärin 65-vuotiana. Jos henkilö lopettaa tupakoinnin 45 vuoden iässä, invaliditeetilta säästytään kokonaan eliniän kuluessa." 

Melkein 30 vuotta poltin ja kauan kesti tajuta että kyse on paljon muustakin kuin tavasta. Eikä muutenkaan kannattais hokea miten tupakoinnin lopettaminen on vaikeaa, ketä se auttaa?

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 00:34"]

Tupakointi ei ole tapa.

Poltit sitten vähän tai paljon niin tupakoimalla ruokit nikotiinin tarvetta kropassasi tietyin väliajoin. Se vaan pitää lopettaa ja tajuta että kroppa tottuu todella pian siihen ettei saa nikotiinia, mikä ei todellakaan elimistöön kuulu.

[/quote]

Itse en pysty käyttämään mitään nikotiinituotteita, kun ne ovat niin vahvoja, laimeimmatkin polttavat suuta. Enkä oikeastaan kaipaa savun hengittämistä, vaan kaikkea mihin sen liitän. Se on tekemistä. Kun juot aamukahvia ja katselet aamuauringon nousua puutarhaan. Kun odotat bussia kelillä kuin kelillä, rööki käteen, ja kulutat aikaa muka-niin-coolisti. Kun saunasta astut ulos vilvoittelemaan, ja pistät tupakan palamaan. Seksin jälkeen. V-mäisen asiakkaan jälkeen on ok rynnätä yhdelle röökille (ainakin meillä töissä) pihalle rauhoittumaan. Kun kävelet tylsää yksitoikkoista matkaa, tupakka kuuluu asiaan. Baarista voi aina mennä yhdelle röökille ulos vilvoittelemaan, "haukkamaan happea". Illan viimeinen savuke ennen nukkumaanmenoa ajatuksen harhaillessa ja huomisessa. 

Pitää vissiin keksiä uusia tapoja. Aivot on tässä jo muutamassa viikossa välillä oikein yllyttäneet (ja siinä onnistuneet) polttamaan sen yhden. Eihän se mukamas mitään haittaa. olen sen muka ansainnut. Yhtä heikkoja tän asian kanssa olen, toiselle on helpompi saarnata "älä tee niin kuin minä teen,vaan niin kuin minä sanon".

t.4

Tavoista on muuten loppujen lopuksi aika helppo luopua. Elämässä on paljon vaikeampiakin asioita joista joutuu luopumaan kuin joku tupakointi.

Minäkin olen polttanut 14-vuotiaasta asti ja nyt olen 23-vuotias. Päätin uutenavuotena (ompas kliseistä:) ), että nyt tämä tupakointi saa luvan loppua. Hiukset haisee kauheelle ja kauhea röökin maku koko ajan suussa, vielä kun en polttanut vain "kun oli pakko", vaan tavan vuoksi joka tilanteessa! Nyt olen ollut polttamatta uudesta vuodesta saakka, vaikka ystävät ovat ympärillä polttaneetkin. Aika paljon oli myös asenne kysymys. Jotenkin nyt kun on päässyt alkuun, ei vaan halua repsahtaa ja vieläpä kun tiedän että tämä tunne, että edes tekisi mieli tupakoida ei kestä loputtomiin:) tsemppiä sulle lopettamiseen! Olen varma, että pystyt siihen ja olen varma että minäkin pysyn tupakasta erossa.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 00:48"]Melkein 30 vuotta poltin ja kauan kesti tajuta että kyse on paljon muustakin kuin tavasta. Eikä muutenkaan kannattais hokea miten tupakoinnin lopettaminen on vaikeaa, ketä se auttaa?

[/quote]

Se on totuus, että se on vaikeaa ja silloin osaa asennoitua lopettamisen vaikeuteen. Tietää minkä kanssa taistelee, asiat ei tule yllätyksenä vaan ne oli odotettavissakin. Se ei ole pessimismiä, vaan realismia. Aivan turhaa huijata itseään lopettamisen helppoudesta.