Olen nainen, joka ei kestä parisuhdetta ensihuuman jälkeen. Saa kysyä.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 10:09"]

Otsikossa oleellinen. 

[/quote]kauanko sun ensihuuma kestää ja montako parisuhdetta?

[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 10:11"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 10:09"]

Otsikossa oleellinen. 

[/quote]kauanko sun ensihuuma kestää ja montako parisuhdetta?

[/quote]

Ensihuuma kestää noin kaksi vuotta, lähemmäs kolmea. Sitten alkaa pakkoarki ja kiinnostus toiseen (yleensä miehellä enemmän) lopahtaa. Ei jakseta panostaa parisuhteeseen, ollaan vaan, ihan kuin sisarukset. En kestä.

Kolmas vakava parisuhde menossa. Kahden entisen kanssa erottu reilun kolmen vuoden jälkeen. Eikä vanha suola ole janottanut. -ap

No eipä tuota enää voi kutsua, ettei parisuhde kestäisi. Mulla loppuu se ensihuuma parissa kuukaudessa, sen enempää ei kestä. Et vaan ap ole vielä löytänyt sopivaa, kyllä sä seurustella osaat.

minulla sana mitä ap:lla. Lapsi pitää nykyisin yhdessä.

Haluaisitko, että suhteesi kestäisivät pidempään? Etsitkö miestä joka pystyy yllättämään monen vuoden jälkeenkin?

Oletko siskoni?

[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 10:19"]

No eipä tuota enää voi kutsua, ettei parisuhde kestäisi. Mulla loppuu se ensihuuma parissa kuukaudessa, sen enempää ei kestä. Et vaan ap ole vielä löytänyt sopivaa, kyllä sä seurustella osaat.

[/quote]

Niin, tämän nykyisen kanssa yhteenkuuluvuuden tunne on ollut voimakkainta ikinä. Ajattelin, että ei tälläistä tunnetta ole olemassakaan. Mut samaan kaavaan menee. Tuntuu et mies ei näe, eikä kuule mua jos en pidä ääntä itsestäni. Istuu sohvalla illat kuulokkeet päässä. Ennen kävi harrastuksissa 4-5x viikossa, mutta koska minusta tuntui että meille jää aikaa töiden ja niiden harrasteiden lomassa, sovittiin että mies käy 2-3x viikossa harrastamassa. No, eipä me yhdessä olla siltikään, kun toinen istuu ne kuulokkeet päässä vaan illat. Menen viereen niin kysyy "Mitä?". Ja jos ei hyvä vastaus niin kuulokkeet takas- -ap

[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 10:19"]

Haluaisitko, että suhteesi kestäisivät pidempään? Etsitkö miestä joka pystyy yllättämään monen vuoden jälkeenkin?

[/quote]

Haluaisin, eikä tarvis olla mitään jatkuvaa ilotulitusta, mut ei tule kestämään suhteet jos ei panosteta. Vois kumminkin yrittää olla kiinnostunut toisesta, mitä kuuluu ja suunnitella yhteistä tekemistä, kosketuksia, mutta ei. Olla möllötetään vaan. Kyllä siinä skumppa ystävien kans alkaa maistua :( Ja mies on vaan hyvillään kun olen pois kotoa. -ap

Pitkä alkuhuuma sulla. Itsekin olen miettinyt että mitä tapahtuu, kun n. puolen vuoden-vuoden päästä mies alkaa lähinnä ärsyttää. Seksiä ei tee mieli ja koko ukko ällöttää. Mulla on menossa nyt neljäs parisuhde, ja jokaisen kohdalla on käynyt samoin. Kaikenlainen kiinnostus ja innostus omaa miestä kohtaan loppuu ja arki on lähinnä iltaan asti selviytymistä. Seksi ja toisen kosketus ällöttää ja olen jatkuvasti pahalla tuulella ja kireä.

Mitä ihmettä pitäisi tehdä? Onhan tämä niin väärin miestäkin kohtaan.... Vika on minussa koska ei vieraatkaan houkuta.

Kokeilkaapa tehdä jotain uutta ja tavallisesta arjesta poikkeavaa: lähtekää luontopolulle päiväksi, ottakaa yhteinen lomaviikko ja lähtekää äkkilähdöllä matkalle, pitäkää ylipröystäilevä pihvi-illallinen vaikka ihan omassa kodissanne, tehkää yhdessä pieni remontti (vaikka uudet maalipinnat eteiseen), lähtekää pilkille/ongelle, pitäkää yhteinen muodonmuutospäivä (kampaamo+vaatekerta), lähtekää automatkalle, vetäkää kalsarikännit, ottakaa halvat junaliput lähikaupunkiin ja pitäkää kunnon turistipäivä käyden vieraissa paikoissa... Kyllähän näitä riittää. Hankalinta on lähteä liikkeelle, mutta sen jälkeen asiat sujuu omalla painollaan. Kunhan tekeminen ei ole vain pakkopullaa kummallekaan.

Ainakaan mun ukko ei innostu mistään tollaisesta, yritetty on. Ja kun mies lähinnä ärsyttää, niin eipä sen kanssa mitään spontaania kiinnosta tehdä, ei sen ärsyttävyys siinä vähene. t. 10

[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 10:56"]

Ainakaan mun ukko ei innostu mistään tollaisesta, yritetty on. Ja kun mies lähinnä ärsyttää, niin eipä sen kanssa mitään spontaania kiinnosta tehdä, ei sen ärsyttävyys siinä vähene. t. 10

[/quote]

Säki olet varmasti ihastunu joihinki miehesi luonteenpiirteisiin, vaikka et pystyisi sitä nyt muistamaankaan. Ainahan voit tuoda tekemisen miehesi luo ja ehkä hän alkaa ymmärtää yhteisen ajan päälle. Olen kerran yrittänyt katkoa mieheni flegmaattista kautta tuomalla kotiin viskipullon ja todella huonon komedian. Tyhjennettiin yhdessä pulloa leffaa katsoessa ja lopulta käytiin hauskimpia keskusteluja miesmuistiin ja leffa sai jäädä. Seuraavan päivän (krapula-)aamiaiselle varasinkin sitten mm. pekonia ja hyviä sämpylöitä. En yleensä koe ylenpalttisen passaamisen auttavan flegmaattisuuteen, mutta tuolloin se toi kivaa vaihtelua yhteinen puuha tuli kuin luonnostaan. 

Ei tuossa minun mielestäni ole kyse siitä, että alkuhuuma loppuisi ja sinä et enää kestäisi sen vuoksi. Ihan on normaalia seurustella joitain vuosia, ja sitten todeta ettei homma natsaakaan. Sellaista se seurusteluelämä on. Ei ne suhteet aina kaadu johonkin isoon kriisiin. Olen itse naimisissa nyt, mutta aikaisemmat suhteeni olivat hyviin miehiin, eikä suhteissa sinällään ollut mitään maatamullistavaa "jätä se sika!"-tyyppistä ongelmaa. Jossain kohtaa alkoi vaan mielenkiinto loppua, toisen tekemiset ei enää kiinnostanutkaan niin paljon, alettiin eriytyä, vietettiin enemmän aikaa erikseen jne. Viimeisimmässä suhteessa ennen nykyistä katselin viimeisen vuoden flegmaattista ukkoa, ja kävin ahkerasti kavereideni kans ulkona. Seksi ja toisen olemuskin ällötti. Ekat kaksi vuotta meni kivasti, mut sen jälkeen oli just tuollaista ap:n kuvailemaa, tylsää mössöä se arki.

Tuo vahvana tullut yhteenkuuluvuuden tunne ei kerro vielä mitään. Olin minäkin ajatellut jopa kihloja tuon yllä kuvailemani miehen kanssa, mutta toisin kävi. Nykyisen aviomieheni kanssa taas en kokenut lainkaan mitään maailmaa räjäyttävää ensihuumaa, vaan totesin, että mukava mies vaikuttaa olevan, kokeillaan nyt. Takana oli paljon noita mönkään menneitä suhteita, niin en oikein odottanut mitään, ja itse asiassa mieheni oli samassa tilanteessa. Puhuimmekin joskus ihan alkuaikoina, että katsotaan nyt ilman mitään paineita, ja se menikin helposti kun kummallakaan ei ollut mitään odotuksia. Kiintymys ja rakkaus pääsi kasvamaan pikkuhiljaa, ja nyt, vuosien jälkeen kaikki on yhä tosi hyvin, ja paranee vain:)

Älä ap vaivu synkkyyteen, hyvä että kyllästyminen tulee kuitenkin suht alkuvaiheessa, eikä joskus vuosien, vuosien päästä! Toki arki tulee vastaan joka suhteessa, mutta jos kumppani on oikea, kyllä suhteeseen jaksaa ja haluaa panostaa - se mieskin. Pahin moka ihmissuhderintamalla on se, että ihmiset tyytyvät vähempään kuin mitä haluavat. Yksinäisyyden pelossa roikutaan suhteissa, joissa ei oikeasti haluttaisi olla ja mennään naimisiin kompromissin kanssa. Minusta on hienoa, ettet sinä tee niin! Elämää ei ole järkeä tuhlata valjussa, ihan kiva-suhteessa.

Onko muitakin samanlaisia kun minä? Luulin et olen ainoa kelle käy noin.

Olen aivan samanlainen kuin sinä. Olen ollut aiemmin kolmessa suhteessa, jotka kestivät sen vajaa kaksi vuotta. Nyt olen ollut yhdessä kumppanini kanssa 3,5 vuotta ja kaipaan koko ajan jotain muuta. Seksi alkaa ällöttää jossain vaiheessa ja toisesta löytää vain ja ainoastaan vikoja.

En seurustele enää ikinä. Olen mies.

samoin minä en seurustele enää ikinä. olen nainen.

Ette nyt vain ole huomanneet sitä tai ainkaan tunnustaneet itsellenne, että olette niitä ihmisiä, jotka olette rakastuneet rakkauden tunteeseen. Sitä tuo ensihuumasta puhuminen tarkoitti.

Sama täällä. Sanonkin miehelle heti suhteen alussa, että mitään loppuelämän lupauksia en tee.

Kannattaa tosiaan sanoa miehelle heti, että teillä on henkisellä puolella ongelmia, ettei miehet syytä itseään ihme käytöksestänne.