Lue keskustelun säännöt.
Isän virhe?
11.01.2014 |
Ajattelin kirjottaa tänne vähän kokemuksia ja tuntoja viime kuukausilta pitkän parisuhteen kiemuroista.
Olen ollut 10 vuotta yhdessä naisen kanssa ja ehdimme tuossa ajassa saada kaksi aivan mahtavaa lasta, käydä koulut ja hankkia kodin. Kummatkin saatiin hyvät työpaikat ja elämä näytti hyvälle.
Mutta.....
Vaikka päällisin puolin kaikki näytti hyvälle niin neljän seinän sisällä kouhui ja paljon. Riitelimme usein arjen pienistä asioista ja riidat lähtivät lähes poikkeuksetta aina käsistä. Haukuimme toisiamme todella törkeästi ja uhkailimme erolla puolin ja toisin. Riitoja ei ratkottu ja seuraavana päivänä asioista ei puhuttu. Asiaoiden annettiin vain olla.
Vuosien saatossa tilanne vain paheni ja paheni. Läheisyys loppui ja meistä tuli "kämppiksiä". Lopuksi emme keskustelleet muuten kuin arjen pyörittämisestä ja lapsista. Omalta osaltani tunteet kuolivat täysin.
Aikaa meni eteenpäin ja eräiden jatkuvien riitaviikkojen jälkeen ilmoitin lähteväni ja tällä kertaa lähdinkin. Laitoin asunnon hakuun ja sainkin sen kahdessa viikossa. Nukuin tuon kaksi viikkoa sohvalla ja asiasta ei vieläkään pahemmin puhuttu.
Kaksi viikkoa meni ja muutin omaan asuntoon. Aluksi kaikki näytti hyvälle. Olin helpottunut. Lasten huoltajuus saatiin sovittua 50/50 ajalla.
Joulun aikoihin kaikki muuttui. Entinen vaimo rupesi puhumaan tunteistaan ja halusi vielä yrittää uudestaan. Halusi pariterapiaan. Kieltäydyin koska olin tehnyt päätökseni enkä nähnyt tulevaisuutta. En edes tuntenut oikeen mitään häntä kohtaan. Yritin jopa olla töykeä että hän pääsisi eteenpäin. Taustalla pyysin kuitenkin kavereita olemaan hänelle tukena ja kuuntelemaan.
Vuoden vaihteen jälkeen hän tapasi "hyväksikäyttäjän". Gasanova kehui kauniiksi ja kuunteli, mutta halusi vain sänkyyn (naimisissa oleva mies). Kuulin asiasta ja rupesin miettimään ettei exää saa turhaan satuttaa varsinkaan kun on vaikea vaihe meneillään. Samalla huomasin itsestäni että tunsin exää kohtaan taas jotain...
Aikaa meni taas eteenpäin ja käsittelin tuntoja. Tällä hetkellä tuntuu että luovutinkohan liian aikaisin? Pitäisikö kokeilla sitä pariterapiaa? Perhana... Nyt vain tuntuu että myöhästyin...
Olis pitäny kattoa kaikki kortit viekä kun mahdollista...
Kommentit (7)
Ei kannata, juna meni jo.... Etkä sä ole kyydissä. Eix se ole vähän myöhäistä jo, silloin kun olitte yhdessä, se olisi silloin pitänyt ratkaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä että ota yhteyttä.. Suhteet kuolee jos niiden eteen ei tee töitä ja pitää muistaa usrin kertoa tunteistaan ja näyttää rakkautta!
Parisuhdeterapia varmasti saattaa auttaa.
Lapsillakin varmasti parempi elää ehjässä perheessä.
Toivottavasti löydätte yhteisen onnen :)
Mistä niin varma, että on hyväksikäyttävä casanova? Voisko olla mies, joka on vaimonsa kanssa samassa pisteessä, kuin sinä kun tunteet kuolivat? Lasten takia teidän on oltava satavarmoja jatkosta, jos meinaatte vielä yrittää. Ehkä olet vain mustis ja siksi tunnet, että haluat vielä jotain?
Oot vaan mustasukkanen kun exälläs on uus mies etkä ollut ymmärtänyt mitä se vastuu lapsista ja kodista on.
Toivottavasti exäsi ei ota sinua takaisin.
Sun seuraava korttis odottaa sua jossain baaritiskillä, se on nuori ja viehkeä ja voit tuupata uudet lapset heti alulle! Get over it!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoidit eron paskasti, joten joudut näkemään älyttömästi vaivaa pitkän aikaa, jotta saat suhteen toimimaan. Varaudu siihen, että vaivannäön jälkeen et saa häntä takaisin.
Kokeile Rakkauden haaste- nimistä kirjaa. Kendrick taitaa olla kirjailija. Tuttavani oli omalle puolisolleen vielä paskempi, teki kuten kirjassa kehoitettiin, kävivät terapiassa ja päätyivät takaisin yhteen. Meni yli vuosi tuossa prosessissa, mutta ovat molemmat muuttuneita ja paremmassa suhteessa kuin koskaan.
No ota yhteyttä exään ja keskustele hänen kanssa :) Näin mä tekisin. Et menetä mitään. Kunhan yrität oikeasti tällä kertaa etkä vaan satuta exää uudestaan. Eihän toi muuta vaadi kun halua ja yritystä molemmilta , niinkuin parisuhteet yleensäkin.