Oletko iloinen että olet jo elämäsi loppupuolella?

Vierailija kirjoitti:

Olen. 39v ja vaikka ulospäin elämäni näyttää jonku mielestä unelmalta ja minä ainaselta ilopilleriltä niin valmis olen.. Tarpeeksi on nähty. Suomi ja maailma ei loppujen lopuksi ole kokemisen arvoinen.

Tuossa iässä ajattelin samoin, varsinkin kun rakas jätti ja olin taas yksin. En ainakaan halunnut elää 50-vuotiaaksi. Päätin kuitenkin toteuttaa vielä yhden unelmani ja ostin tehokkaimman ja isoimman moottoripyörän, mitä silloin löytyi. Alkuopettelun jälkeen lastasin pyörään kamppeeni ja lähdin tien päälle. Enkä ole katunut. Tulin kyllä mielelläni lopulta kotiinkin ja tiesin, että mitä loppuelämältä haluan ja sitä polkua olen nyt kulkenut tyytyväisenä. Aika boheemia elämää vietän ja hyvä niin.

Olen kärsinyt masennuksesta noin 30 vuotta ja loppusuoralla mennään. Siinä vaiheessa kun niinikään päävikainen isäni kuolee ja saan hänen perintönsä, niin voin laittaa itsekin pillit pussiin ja jakaa perinnön eteenpäin kun on jotain annettavaa. Mitään muuta virkaa ei elämälläni ole.

Vasta ollaan loppuelämän alussa!