Oletko iloinen että olet jo elämäsi loppupuolella?
Kärsimysvuosia ei enää loputtomasti edessä, ja Korona voi korjata jo piankin!
Kommentit (23)
Jokainen yö Ruskeassa Talossa tuntuu ikuisuudelta!
Olen. Aika moni on, harva kehtaa sitä tunnustaa. Helvettihän tämä on, meidät kaikki tänne kärsimykseen tuomittu.
Kärsimys...nautinto...aah... kirjoitti:
Jokainen yö Ruskeassa Talossa tuntuu ikuisuudelta!
Vierailija kirjoitti:
Moni on menetynyt jo 31 v
Se on armahdus.
No, vähän hävettäen olen hieman onnellinen, että sain elää hyviä kymmeniä vuosia siinä vanhassa maailmassa.
Olen. 27 vuotta on ollut enemmän kuin tarpeeksi.
No en. Ei ole kivaa jos tulee kaikkia ikäviä vaivoja.
Ehkä about puolessavälissä vasta ollaan.
Olen. Mutta toisaalta en vielä voisi lähteä, lapset eivät vielä seiso tarpeeksi tukevasti omilla jaloillaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen. Mutta toisaalta en vielä voisi lähteä, lapset eivät vielä seiso tarpeeksi tukevasti omilla jaloillaan.
Minulla täyttää kuopus 18. Itse vajaa 50. Time to go - ei tule ikävä, mitään ❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen. Mutta toisaalta en vielä voisi lähteä, lapset eivät vielä seiso tarpeeksi tukevasti omilla jaloillaan.
Minulla täyttää kuopus 18. Itse vajaa 50. Time to go - ei tule ikävä, mitään ❤️
Ompas kivasti sanottu äiti.
Samoin, onhan tämä maailma jo nähty 50v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen. Mutta toisaalta en vielä voisi lähteä, lapset eivät vielä seiso tarpeeksi tukevasti omilla jaloillaan.
Minulla täyttää kuopus 18. Itse vajaa 50. Time to go - ei tule ikävä, mitään ❤️
Ompas kivasti sanottu äiti.
Elämä ei ole kivaa. Vain rehellinen.
En ole elämäni loppupuolella, mutta olen tyytyväinen etten ole lapsi tai kovin nuorikaan, koska tulevaisuudessa ihmisten elämä tulee olemaan aivan perseestä, itse ehdin onneksi kärsiä siitä vain vähän aikaa ennenkuin kuolen, mutta voi niitä poloisia, jotka on vasta syntyneet tänne maailmaan.
Täytän ihan pian 45 eli ehkä vasta puolivälissä mutta oikeasti en jaksaisi tätä pas.kaa enää hirveän pitkään ja muistan että jo päälle parikymppisenä ajattelin samoin. Elämäni yksi suurimpia lähes päivittäisiä ilon aiheita on se että elämä kulkee vääjäämättä koko ajan eteenpäin, ts. kohti hautaa. Kaipaan varhaisemmista ikävaiheistani tasan yhtä asiaa, ehjiä hampaita.
Olen 24, joten toivottavasti en ole elämäni loppupuolella.
Olen. 39v ja vaikka ulospäin elämäni näyttää jonku mielestä unelmalta ja minä ainaselta ilopilleriltä niin valmis olen.. Tarpeeksi on nähty. Suomi ja maailma ei loppujen lopuksi ole kokemisen arvoinen.
Hö, minusta elämä on ihanaa. Toivon todella, että saan elää vielä vähintään 20 v, toivottavasti pidempäänkin, mutta tietysti toivon pysyväni suhteellisen terveenä ja sitten kuolla saappaat jalassa. Siksi olenkin päättänyt, että mitään lääkemömmöjä en ala syömään, vaan elintavoilla ja luontaishoidoilla yms. mennään. Jos sitten jos kuolema korjaa kuitenkin jo aiemmin kuin toive olisi, olkoon niin. Paljon parempi sekin on kuin tuo vanhusten nykyinen vuosia kestävä hidas kituminen. Se on se lääketieteen sairas puoli, että ihmisiä pidetään hengissä monta vuotta liian kauan. Näen sen viikottain kun käyn yli ysikymppistä äitiäni katsomassa hoitokodissa. Jokainen niistä vanhuksesta olisi onnellisempi jos kuolisi, äitini myös ja on sen lukuisia kertoja sanonut viime vuosina. Itse olen päälle viisikymppinen.
Olen, todellakin. Oikeasti. Elämä on _kauheaa_.