Kirja-arvostelu: Yösyöttö

Sain joululahjaksi Eve Hietamiehen romaanin Yösyöttö. En varmasti olisi tarttunut kirjaan, ellei sitä olisi minulle annettu, koska pidän ennakkoluuloisesti Eve Hietamiestä ehkä tavallisiin lukutottumuksiini verrattuna hieman kevyempänä kirjailijana.

Kirja kertoo miehestä, joka jää yksin pienen vauvan kanssa, kun vaimo ottaa hatkat melko pian lapsen syntymän jälkeen. Siinä kuvataan arjessa selvitymistä lähes tukiverkottoman yksinhuoltajaisän näkökulmasta, mutta myös kotiäitien (ja yhden isän) muodostamaa puistoyhteisöä. Kirja käsittelee rankkojakin asioita, synnytyksenjälkeisiä mielenterveysongelmia sekä vauvavuoden väsymystä.

Kelle kirja sopii: mielestäni ehkä parhaiten päähenkilön ja häntä ympäröivän yhteisön kokemuksista saavat kiinni itse pikkuvauva-ajan kokeneet henkilöt. 

Kelle kirja ei sovi: niille, joita ärsyttää kohtuuttomasti sukupuolistereotypioiden esilletuominen.

Oma mielipide: Kirjan tarina on mukaansatempaava, koko kirja on hyvin juonipitoinen. Rakenne, kieli tai muut kirjalliset keinot eivät ole tässä kirjassa keskeistä antia. Päähenkilö ja monet kirjan sivuhenkilöt on kuvattu mielestäni varsin todellisiksi ja eläviksi. Välillä jotkut kuviot tuntuvat melko kömpelöiltä. Kirja on helppolukuinen eikä kovin pitkä, joten siihen uskaltaa mielestäni tarttua sellainenkin henkilö, joka ei lue kovin paljon.