Miten kestää miehen oman tilan tarve?

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tuo kumppanisi lievästi autistinen, esim asperger? Heillä oman tilan tarve on suuri ja jaksavat ”esittää” normaalia hetken, kunnes väsähtävät ja sulkeutuvat kokonaan.

Aloin kaukosuhteeseen kerran aspergerin kanssa. Hän ei kertonut minulle aspergeristaan/autismistaan, enkä niiden neljän vuoden aikana, jolloin opiskelimme eri paikkakunnilla, havahtunut siihen, että mies olisi jotenkin erityisen oman tilan tarpeinen, koska kun näimme noin joka toinen viikonloppu, hän oli innoissaan ja käyttäytyi mielestäni normaalisti.. toki joitainmerkkejä olisi varmaan pitänyt tuolloin jo osata katsoa/epäillä, mutta nuorena ja rakastuneena sitä ei vaan huomannut.

Aloin odottaa lasta ennen kuin asuimme edes yhdessä kokoaikaisesti. Ensimmäisen lapsen jälkeen menimme naimisiin, mutta tummia pilviä oli kerääntynyt jo taivaalle, enkä aina osannut lukea ennusmerkkejä. Mies vetäytyi enemmän ja stressaantui perhe-elämästä.

Aloin odottaa toista, ja kun vielä odotin, tiesin että tarvitsisimme parisuhdeterapiaa.

Terapia ei johtanut mihinkään ja erosimme nuorimmaisen ollessa 2 ja vanhimman 4.

Nuorin sai autismidiagnoosinsa 10 - vuotiaana, jolloin palaset loksahtivat paikoilleen ja ensimmäistä kertaa näin asiat niiden oikeassa valossa. Merkit olivat toki kaikki näkyvillä jo päivästä1, mutta en osannut niitä tulkita.

Nyt pidän huolen että lapseni tietää olevansa autistinen, hänen kumppaninsa tietää sen ja puhumme asiasta avoimesti, ilman häpeää. Nuorimmaiseni on autismistaan huolimatta menestynyt elämässään, mutta ei ole mitään syytä kasvatella virtahepoja olohuoneessa.

Miehen lähisuvussa on autismikirjon diagnoosin saanut. Itsekin epäilee olevansa jollain tapaa autistinen mutta ei tahdo virallista diagnoosia asiasta. Kyllä minua helpottaisi suuresti tietää, että erikoinen käytös johtuu siitä että hänen aivonsa toimivat eri tavalla. En millään voisi uskoa että hän ei haluaisi tätä suhdetta, on tavatessamme aina niin rakastuneen oloinen ja iloinen.

Ap

Kysy nyt ihmeessä häneltä että haluatko sinä minun muuttavan sinne vai et. Haluatko asua yhdessä? Millaisen suhteen tahdot? Katso mitä hän sanoo. On yksi asia leikkiä parisuhdetta kuukausi vuodesta ja aivan toinen oikeasti elää yhdessä.

Se vaan haluaa jyystää sua sillontällön.

Ei hyvänen aika. Mies ei halua seurustella kanssasi saati asua yhdessä. Hän uskottelee sinulle haluavansa samaa kuin sinä jotta saisi pitää sinut elämässään. Ja saisi tietysti kaikki mahdolliset hyödyt lähes nolla panoksella.

Jos ihminen sanoo sinulle ettei halua sinun muuttavan luokseen, niin täytyy sinun olla erityisen tyhmä jos muutat siitä huolimatta vieraaseen maahan ihmisen luo joka ei sitä halua.

Ei tuota voi parisuhteeksi kutsua. Kai ymmärrät että hänellä on mahdollisesti myös toinen /toisia kumppaneita. Huhuh

Ota huomioon, että kun muutat vieraaseen maahan, sinulla ei ole siellä paljon tuttuja ja sukulaisia, toisin kuin täällä Suomessa. Miehesi joutuu olemaan sekä puolisosi että kaverisi, se voi olla rankkaa teille molemmille. Lisäksi, mikäli englanti ei ole äidinkielesi, tuo sekin omat ongelmansa, vaikka puhuisit sujuvasti. Esimerkiksi rakentava riitely on hankalaa vieraalla kielelllä.

nimim. Kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tuo kumppanisi lievästi autistinen, esim asperger? Heillä oman tilan tarve on suuri ja jaksavat ”esittää” normaalia hetken, kunnes väsähtävät ja sulkeutuvat kokonaan.

Aloin kaukosuhteeseen kerran aspergerin kanssa. Hän ei kertonut minulle aspergeristaan/autismistaan, enkä niiden neljän vuoden aikana, jolloin opiskelimme eri paikkakunnilla, havahtunut siihen, että mies olisi jotenkin erityisen oman tilan tarpeinen, koska kun näimme noin joka toinen viikonloppu, hän oli innoissaan ja käyttäytyi mielestäni normaalisti.. toki joitainmerkkejä olisi varmaan pitänyt tuolloin jo osata katsoa/epäillä, mutta nuorena ja rakastuneena sitä ei vaan huomannut.

Aloin odottaa lasta ennen kuin asuimme edes yhdessä kokoaikaisesti. Ensimmäisen lapsen jälkeen menimme naimisiin, mutta tummia pilviä oli kerääntynyt jo taivaalle, enkä aina osannut lukea ennusmerkkejä. Mies vetäytyi enemmän ja stressaantui perhe-elämästä.

Aloin odottaa toista, ja kun vielä odotin, tiesin että tarvitsisimme parisuhdeterapiaa.

Terapia ei johtanut mihinkään ja erosimme nuorimmaisen ollessa 2 ja vanhimman 4.

Nuorin sai autismidiagnoosinsa 10 - vuotiaana, jolloin palaset loksahtivat paikoilleen ja ensimmäistä kertaa näin asiat niiden oikeassa valossa. Merkit olivat toki kaikki näkyvillä jo päivästä1, mutta en osannut niitä tulkita.

Nyt pidän huolen että lapseni tietää olevansa autistinen, hänen kumppaninsa tietää sen ja puhumme asiasta avoimesti, ilman häpeää. Nuorimmaiseni on autismistaan huolimatta menestynyt elämässään, mutta ei ole mitään syytä kasvatella virtahepoja olohuoneessa.

Miehen lähisuvussa on autismikirjon diagnoosin saanut. Itsekin epäilee olevansa jollain tapaa autistinen mutta ei tahdo virallista diagnoosia asiasta. Kyllä minua helpottaisi suuresti tietää, että erikoinen käytös johtuu siitä että hänen aivonsa toimivat eri tavalla. En millään voisi uskoa että hän ei haluaisi tätä suhdetta, on tavatessamme aina niin rakastuneen oloinen ja iloinen.

Ap

Hän voi rakastaa sinua vilpittömästi, ja olla silti ihan helvetillinen asunkumppani. Hän varmasti iloitsee seurastasi vilpittömästi, mutta silti ei pysty olemaan kenenkään kanssa koko aikaa. Hän varmaan toivoo, että voisitte aina pitää suhteenne tällaisena, joka on hänelle hallittavissa ja siedettävissä. Voit olla ihminen, jonka kanssa hän eniten haluaisi pystyä olemaan, silti se ei välttämättä ole paljon, eikä sinulle riittävästi. Sinun pitää ymmärtää, että joskus ihmisten tarpeet suhteelle, yhteiselle ajalle ja läheisyydelle ovat vain niin erilaiset, että edes rakkaus ei riitä.

Myös jos sattuisi olemaan niin, että olette esim tavanneet nettipelissä, niin se voi olla se missä hän viettää enimmän aikansa, riippumatta siitä, oletko sinä siellä vai et. Joskus se aika voi olla paljon enemmän, kuin kumppanille edes kerrotaan.

Onneksi miehelläsi on töitä muuallakin, on ansainnut oman tilansa säännöllisesti.

Minä tarvitsen paljon omaa aikaa. Siihen ei riitä, että kumppani käy tunnin jumpassa. Sinulla on ihan epärealistinen kuva. Minulle se tarkoittaa esim koko viikonloppu yksin, saada nukkua yksin, saada olla viestittelemättä ja vastaamatta puhelimeen koko viikonloppu. Siis ihan vain minun aikaa, jolloin ei tarvitse olla tilivelvollinen kellekään, nukkuu milloin haluaa, syö milloin haluaa, pelaa tai katsoo, mitä sattuu huvittamaan.

En suostu asumaan miesystäväni kanssa, ehkä edes näkemään joka päivä. Jos hänellä ei olisi muita kuin minut ja työ, se olisi ihan painajaista. Tuntisin huonoa omaatuntoa, että hän on yksin, mutta silti haluaisin oman aikani.

Sinulla on nyt kuvitteellinen suhde mieheen. Siinä ei ole mitään pahaa, monilla on, useinkin. Mutta ongelma on se että mies "myöntyy" puoliväkisin joskus puheluun ja sinä taas olet muuttamassa yhteen. Hän sanoi ettei halua muuttaa yhteen. Mitä jos annat asioille aikaa ja kuulostelet kiinnostaako toista, ei väkisin tyrkyttämällä. Rakastuneena on varmasti vaikeaa ymmärtää, että toisella ei ole sama mielessä tai voi olla seksin perässä vaan. Et tunne miehen taustoja, lomaromanssin perusteella. Sinulla voisi olla elämässä muitakin mahdollisuuksia ja ihmisiä.